Katoin just elokuvan "Sisko tahtoisin jäädä" ja..

jotenkin tosi hienona kokemuksena ja porukkaan kuulumisena ja "täysillä elämisenä".



Oikeasti se ei sitä ole eikä siltä tunnu. Itse nuorempana tuli riehuttuakin, mutta jälkikäteen olo oli vaan tosi valju, jotenkin tyhjä ja paha olo, vaikka olikin porukassa, tuntui että oli kuitenkin ulkopuolinen eikä sitä mitä pitäisi.



Et ole jäänyt mistään paitsi, päinvastoin, olet säästynyt.

kavereiden kanssa oli kivaa, mutta parikymppisenä olis voinut jättää sekoilut miesten kanssa väliin...

tyttöjen sekoilu olis ollu jotenkin hienoa, hauskaa tai kadehdittavaa. Oikeastaan se oli minusta jotenkin säälittävää.

Ehkä mä oon liian vanha; 33v.

Okei, olihan tuo elokuva toki HIEMAN liitoiteltu (esim. se että hakkaavat vanhan miehen ja murtautuu tämän asuntoon, eihän tuollaista oikeesti kukaan tee), mutta jotenkin se fiilis mikä siitä elokuvasta tuli jäi kaihertamaan.



Semmonen huolettomuus ja hetkessä eläminen, ehkä multa on nuo taidot vaan aina puuttuneet :(



- ap

Bailattiin hietsussa, tuli varasteltua, ihme hillumista ja koulunkäynti ei olis vähempää voinut kiinnostaa. Mun isä kuoli kun olin 14, oli tunne ettei millään ollut enää mitään väliä



En muistele mitenkään ylpeänä nuoruuttani.



Psst. Tuli liikuttua cittarissa ja Forumissa samoissa porukoissa elokuvan ohjaajan Pyykön kanssa

Okei, olihan tuo elokuva toki HIEMAN liitoiteltu (esim. se että hakkaavat vanhan miehen ja murtautuu tämän asuntoon, eihän tuollaista oikeesti kukaan tee), mutta jotenkin se fiilis mikä siitä elokuvasta tuli jäi kaihertamaan.

Semmonen huolettomuus ja hetkessä eläminen, ehkä multa on nuo taidot vaan aina puuttuneet :(

- ap

Kyllä kuule tapahtui, aika öailla kaikkea on tullut nähtyä.

Itse sinkkuuduin 21-vuotiaana ja aloin elää kavereiden kanssa. Kesällä istuttiin pussikaljalla rantsuissa ja lähdettiin extempore baareihin tai baarikierroksille. Ympäri Suomeakin tuli seikkaultua. Tosiaan osan miesseikkailuista minäkin olisin voinut jättää väliin.

tuntuu aina harmittelevan asiaa ja sanoo ettei ole ylpeä.



Mutta eikös se nyt parempi ole teininä nuo kaikki kokea, näkee vähän elämää eikä ainakaan jää kaivelemaan että jäi jostain paitsi? Vai sanotteko nuo vain lohduttaaksenne nuoruuden seinäruusuja? :D

nuorena elää niin ei tarviis sit jälkeenpäin harmitella että vi voi kun meni se nuoruuskin jo.. Itse onneksi uskalsin elää ja koheltaa. Parhaat muistot on juuri teiniajoilta vaikka kyllä niitä ylilyöntejäkin tuli... ja PALJON... mut eipähän trvii ainakaan sit vanhainkodissa valehdella. :) Ja nyt 22 vuotiaana elämä on asettunut uomiinsa eikä edes tee mieli enää rellestää ja ryypätä kun sai aikanaan ihan tarpeeks elää ja olla nuori. Nyt maistuu rauhallinen perhe-elämä oman miehen ja vauvan kanssa. :)

vieläkin repäistä elämäsi lentoon, ja luopua värittömyydestä. Ei sitä tarvitse tyhmiä kuitenkaan alkaa tekemään, ne saattavat usein kaduttaa vanhempanakin. Esim. seurauksena sukupuolitaudit vammat ym. Mieti mitä haluaisit tehdä, jos voisit tehdä mitä vaan ja mieti kuinka voisit toteuttaa sen.

Onpa helvetin hienoa osoittaa "kapinallisuutensa" vain ja ainoastaan tavoilla, jotka vahingoittavat muita! (Varastelu, vanhuksen pahoinpitely, pikkusiskon hylkääminen ääliökaverin takia jne...)



Ihan saatanan paska leffa. Vieläkin vituttaa, että tommonen on tehty.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun tilanne on ajankohtainen.

Nuorempia kavereita, jos ei ole vielä perhettä niin lähde ulkomaille vaikka kesätöihin tai muuten reissaamaan... Kannattaa varsinkin reissata ja seikkailla ympäriinsä silloin kun ei ole vielä lapsia!

t. 12, joka osoitti kapinallisuutensa teininä värjäämällä hiukset mustaksi pehkoksi, hankkimalla sähköskitan ja perustamalla punkbändin, joka sai heti levydiilin.

Coolia tosiaan satuttaa muita tai ottaa auton sivupeilejä meikkipeileiksi. Ja teinit fanittaa.



Oikeasti teiniaika on ihan helvettiä sen kaiken epävarmuuden keskellä.



Minä elin "täysillä". Kokeilin jopa huumeita, annoin neitsyyteni idootille kun luulin ettei kukaan muu oo neitsyt vaikka kaikki taisivat olla. Oli nuoruuden hulluutta joo mutta oikeastaan aika pahaa oloa se oli.

Miten niin paljon tehdäänkin elokuvia, joissa on huono opetus, just katsoin taas Manaajan, ja hirveeltä tuntuu toi, että Saatana saa niinkuin mennä ihmiseen :(

Sarjat on ihan samanlaisia, Katri Helena on varmaan katsonut Täykkäreitä viime aikoina ja ajatellut, että tämä on ihan jees Suomessakin. Voivoi.

..ja tunsin lähinnä myötähäpeää vaikka fiktiivisiä henkilöitä olivatkin. Itsekin olen vielä nuori ja teini-iässä tullu tehtyä ylilyöntejä (huumeet yms) mut emmä kyllä oikeesti oo tollasiin nuoriin törmänny IKINÄ. Ylä-asteellakin oli pilvin pimein ns.säälittäviä teinejä jotka riehuivat mitenpäin sattuu, mut ei sentään noin dorkaa porukkaa ollut.

Esim tollasta kiljumista ja ihme poukkoilua. Kärjistettyjähän noi leffat tietty on, et herättäis ajatuksia ja voihan tottakai tollaisiakin olla olemassa. Loppupeleissä leffan tyttöjen sekoilut oli aika harmittomia ja viattomia (paitsi vanhuksen pahoinpitely).



Jokatapauksessa ap jos koet että on jäänyt nuoruus elämättä, niin ota rennosti nyt ja muuta asennettasi elämään! Ei se hauska tarvitse aina olla ryyppäämistä ja seksiä. Asenne ratkaisee.:-)

ja hän piti pääosakaksikkoa häiriintyneenä. Hän ei toisaalta myöskään kokenut, että elokuva olisi heitä esittänyt mitenkään ihannoivassa valossa, vaan laskeskeli mielessään, kuinka moneen rikokseen tytöt leffan aikana syyllistyivät ja mietti, minkälaisen rangaistuksen niistä tosielämässä saisi. Ehkä ohjaaja on uskonut, että katsojilla on myös aivot...



Omassa nuoruudessani 80-luvulla leffa olisi ollut vähintään K 16. Mielestäni nuorten sähläys, varkaudet ja väkivaltaisuus olivat rankempaa nähtävää kuin aikanaan Täältä tullaan elämä -leffassa (tai sitten aika on kullannut muistot).

Harmittaa, kun elin nuorena kuin pissi sukassa.

T. Seinäkukkanen