Voiko ihmisellä olla trauma vaikka mitään merkkejä ei huomaa?
Pakko kysyä, koska tällä palstalla jatkuvasti väitetään, että lapselle tulee traumoja yhdestä sun toisesta asiasta, mm. fyysisestä kurituksesta, siitä jos äiti ilmoittaa lähtevänsä leikkipaikalta ilman lasta jos lapsi ei suostu muuten lähtemään, siitä jos lapselle kertoo tämän olevan tyhmä/lihava/huonotapainen (siis vaikka lapsi olisi todella jotain näistä), vanhempien avioerosta, jne.
Itse olen mm. avioerolapsi, entinen koulukiusattu ja adhd, enkä ole koskaan kärsinyt mistään 'traumasta'. Olen nyt 37-vuotias enkä ole koskaan ollut masentunut tai millään tavalla kärsinyt elämästäni sen jälkeen kun peruskoulu ja koulukiusaminen loppui. Siis haluaisin tietää miten nämä hirveät 'traumat' oireilevat kun en näköjään itse niitä oireita lainkaan huomaa?
Kommentit (10)
Mutta ilmeisesti ero, adhd ja koulukiusaaminen voivat heikentää itsenäistä ajattelukykyä.
on erilaisia, erilaisella temperamentilla ja herkkyydellä varustettuja. Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että koska sinä et sinun Rankalla Elämälläsi saanut traumoja, ei kukaan muukaan voi saada?
miettii asioita joissa ei toimi niin kuin itse haluaisi. Esim. itse haluaisi vaikkapa sitoutua parisuhteeseen, mutta ei vaan pysty. Iskee epärealistisia pelkotiloja ja itse sabotoi omia suhteitaan jne. ja sitten ihmettelee että miksi minun aina pitää toimia näin vaikka haluaisin jotain aivan muuta. Se että näkyykö trauma sitten muuten päällepäin on eri asia. Voihan tällainen ikisinkku olla vaikka kaikkien muiden mielestä oikein kiva ihminen ja muut elämänalueet toimii, mutta tuo yksi ei. Joskun asiaa ei itsekään tunnista tai, vaan kipupisteen ympärille kertyy kaikenlaisia defenssejä. Olen sinkku koska...
miettii asioita joissa ei toimi niin kuin itse haluaisi. Esim. itse haluaisi vaikkapa sitoutua parisuhteeseen, mutta ei vaan pysty. Iskee epärealistisia pelkotiloja ja itse sabotoi omia suhteitaan jne. ja sitten ihmettelee että miksi minun aina pitää toimia näin vaikka haluaisin jotain aivan muuta. Se että näkyykö trauma sitten muuten päällepäin on eri asia. Voihan tällainen ikisinkku olla vaikka kaikkien muiden mielestä oikein kiva ihminen ja muut elämänalueet toimii, mutta tuo yksi ei. Joskun asiaa ei itsekään tunnista tai, vaan kipupisteen ympärille kertyy kaikenlaisia defenssejä. Olen sinkku koska...
Olen naimisissa (n. 10 vuotta), minulla on pari lasta, akateeminen loppututkinto, hyvä työpaikka, juuri sellainen koti kuin olen halunnut, ystäviä. En keksi mitään minkä voisin toivoa olevan paremmin. Suurin ärsytystä aiheuttava tekijä on lasten kasvatus, mutta kun tätä palstaa lukee, huomaan yleensä omien ongelmieni olevan todella pieniä.
Eli onko todettava, että kaikista ongelmista ei seuraa elinikäistä traumaa?
t. ap
Eli onko todettava, että kaikista ongelmista ei seuraa elinikäistä traumaa?
t. ap
voiko lapsi käsitellä asiaa tapahtuneen jälkeen. Voiko kiivetä syliin, voiko itkeä, voiko kertoa jollekin, tietääkö itse että hänelle on tapahtunut vääryys vai jääkö siihen käsitykseen että on itse se vääryys. Toisilla lapsilla on turvaverkot kunnossa, toisilla ei. Se mitä tapahtuu ei ole ratkaisevaa vaan se onko lapsi saanut eväitä pärjätä elämäntapahtumiensa kanssa ja onko edes joku jolle voi puhua.
Siis ei riipu siitä mitä tapahtuu vaan siitä voiko lapsi käsitellä asian vai koteloituuko se torjutuksi traumaksi. Kamalatkin asiat kestää jos on joku jonka kanssa kantaa ne, ja pienetkin asiat voi traumatisoida jos niiden kanssa on täysin yksin.
edes niille koulukavereille, jotka eivät kiusanneet. Siitä huolimatta en koe pienintäkään tarvetta keskustella asiasta kenenkään kanssa. Jos koulukiusaaminen asiana tulee jossain vastaan, ilmoitan toki tuomitsevani toiminnan, mutta mihinkään keskusteluihin omista kokemuksistani en koe tarvetta. Samoin vanhempieni avioero tai viimeaikaisempi isäni kuolema ei aiheuta mitään tarvetta märehtiä. Asioita tapahtuu enkä minä ainakaan jaksa sellaisista asioita traumoja kehittää, joille ei voi mitään. Toisin on ilmeisesti muilla.
ap
jos aikuisella ihmisellä ei ole mitään traumoja, niin hänessä on joku vika. Tottakai elämä kolhii ja jättää arpia ja niiden kanssa eletään.
Traumaton ihminen on pelottavakin. Millainen empatiakyky on ihmisellä, joka ei ole koskaan kärsinyt mistään?
juttuja, että heti tulee traumoja jos äiti ilmoittaa lähtevänsä ilman lasta leikkipaikasta tms :D
tietyt kasvatustavat on suurempi riski kuin toiset