Onko kenelläkään muulla elämä niin kauheaa, että toivoo, ettei enää aamulla heräisi?

sen jälkeen silmät on pysyneet auki ja olen ollut onnellinen ku mikä. mitään sen dramaattisempaa ei tapahtunut, pelkkä herääminen elämän ihanuuteen :-)

mukavaa, jos minullekin voisi noin käydä. Ahdistaa niin, että on vaikea hengittää...

ap

Toivotaan sullekin parasta.

Sitten vain elämäntilanne pikkuhiljaa parani ja on parempaa nyt kun koskaan..

vaan pakko jaksaa...ei ole vaihtoehtoja. ap

mikään ei tunnu enää miltään, koska ei jaksa välittää tai kiinnostua mistään. Mutta lähinnä kai tähän olotilaan mut on ajanut jatkuva paine elämässä ja riittämättömyyden tunne...myös sen olen kuullut useammin kuin kerran, etten ole kukaan, kenestä kannattaisi jaksaa välittää ja että minut voi aina korvata nopeammin, kuin ehdin sanoa kissa...Tässä siis vain alkua...ap

mies ja lapsiakin. ap

mutta niitä todella synkkiä hetkiä vain tuntuu riittävän. ap

Mutta kun ei voi, niin pitää koittaa pärjäillä. Tosin joka päivä ei ole niin masentavaa ja nyt olen saamassa apua masennukseen. Se herättää toivoa! Joskus se masennus on poissa, kun jaksan odottaa ja sillä aikaa pitää huolta itsestäni.

tarkkaan...tsemppaan aivan mielettömästi päivisin ja lasken suojat vasta illalla, kun olen itsekseni...kauanko tätä jaksaa se onkin sitten jo toinen juttu. ap

se on paras, mihin tällä hetkellä pystyn. ap