Vituttaa miehen yritys

Meillä mies on ylpeä yrittäjä, itsensä herra ja tekee 50-60 tuntista työviikkoa vailla lomia. Minä olen kaikesta vastuussa, ei pidetä isyyslomia firman takia ja minä se jään töistä poiskin, jos lapsi on sairas, kun yrittäjä ei voi.



Vastapainona onneksi saan vastata perheen laskuista ja raha-asioista, koska mies tykkää harrastaa yritystään. Siivoojana saisi yhtä paljon palkkaa.

Yhtä rämpimistä ollut koko ajan. Mun mielestä mies ois saanut yrityksen asiat hoidettua paljon paremmin, jos ois vähän jaksanut panostaa talouskuriin. Mutta ei se ole sitä koskaan osannut.



Eli minä maksan meillä kaiken, minä hoidan kaiken. Ei tosiaan puhettakaan isyyslomista tai sairaan lapsen hoitamisesta. Lomareissujen järjestäminen yhtä vittua sekin, kun mies ei mukamas voi mitenkään tietää mitään etukäteen ja suunnitelmat on yhden jos toisenkin kerran menneet puihin, kun mies on viime tingassa ilmoittanut, että oho eipä onnistukaan. Kotona on vaan väsynyt ja nukkuu, on niin rasittavaa ja ressaavaa yrittäjän elämä.



Raivostuttaa.



ap

muuten on aina töissä. Olishan se kiva joskus olla kesälomalla perheen kesken kotona. Se pakollinen loma kerran vuodessa ulkomailla... niin, mä siihenkin rahat hommaan vuosibonuksistani.



Kyllä nyppii tää. Olen muutaman kerran haastanut miestä asiasta ja kysynyt, onko tuossa mitään järkeä. Työ ei ole kutsumus (kuten esim. joku taideammatti voisi olla), on väsynyt työstään, tekee pitkiä päiviä ja saman rahan saisi paljon helpommalla. Mies myöntää ongelman ja lupaa miettiä työpaikan hommaamista ja firman loputtamista. Ei vaan pysty. On kai status olla yrittäjä.:( Status kai ulospäin, kun kukaan ei tiedä, että minä olen perheen pääelättäjä. Hyväksyisin tilanteen, jos mies opiskelisi tai olisi vaikka koti-isä. Mutta tässä ei ole järkeä.



t:2

Olen yrittänyt aina ajatella, että mies tietää itse mitä tekee ja mun tehtävä on luottaa ja tukea.



Alkaa vaan usko ja luottamus olla jo aika vähissä. Haihattelulta tuntuu koko homma. Innoissaan esittelee mulle jotain uusia juttuja, mun mielestä ihan kuolleita ideoita... Mietin vaan, että olenko niin tympiintynyt tilanteeseen, että en näe potentiaalia enää missään. Vai oisko todellakin jo syytä alkaa painostamaan miestä luopumaan koko hommasta ja hakeutumaan ns. kunnon töihin.



ap

Meillä yritys työllistää mieheni ja appivanhempieni lisäksi 4-5 työntekijää.



Mieheni nostaa tosi pientä palkkaa kun isompaa ei kannata nostaa kun se menisi vain veroihin ja päiväkotimaksuihin.



Minulla keljuttaa lähinnä noiden työntekijöiden asenne. Uskomme heille käyttöön uudet satojen tuhansien vehkeet ja he eivät yhtään viitsi pitää niistä huolta.

Perjantaisin pitää kiertää kaikki koneet, että työntekijät ovat sammuttaneet ja lukinneet ne.



Ja toinen kenkutuksen aihe on se että yrittäjiä pidetään automaattisesti rikollisina.

Minä en esim. voi nostaa palkkaa firmasta, jos sen teen minut katsotaan sitten yrittäjäksi ja saisin yrittäjän kurjan kohtelun yhteiskunnan taholta.