Onko äitiyden opettelu vaikeampaa urasuuntautuneille naisille?

Ja kyllä monilla työssäkäyvillä näyttäisi olevan ihan kivasti äitiys ja " ura" tasapainossa.

mä olen ollut äiti kohta jo 20 vuotta ja muistelen, että se olisi tullut ihan luonnostaan.

Olen ns. urasuuntautunut äiti. Olen ollut liian vähän työelämässä ja sen ajan jonka olen ollut minulla on ollut liian kivaa. Olen siis nauttinut työstäni ja saanut siitä positiivista palautetta. EN myöskään koe vielä olevani " urani" huipulla ja koen, että joitain asioita mitä haluan elämässäni tehdä on hyvä tehdä " nuorena" tai tässä elämänvaiheessa, pitkän kotonaolon jälkeen niiden tekeminen on kenties hankalampaa tai ainakin erilaista..



Äitiyden opettelussa minulla ei ollut mitään vaikeutta. Lapsi oli ihana, minä koin olevani hyvä ja onnistuin mielestäni pienen lapsen äitinä..



Se mikä minulle oli kova ja katkeransuloinen paikka oli, etten eläkään tasa-arvoisessa, reilussa, empaattisessa parisuhteessa, vaan minä olen se joka raataa kuin hullu, kantaa lähes yksin vastuun, kuuntelee vittuilun jne. Mies oli äidissään kiinni ja minä ihan kuin kunnon talonpoikaismeiningissä anopin hampaissa... Mies tietysti veti herneet nenään, kun hermostuin äidistään ja niin oli anoppi ja mies yhdessä päätä aukomassa



liika lukeminen oli tässä suhteessa pahasta.. tiedän naisia jotka kokevat samaa kuin minä, eivätkä näe siinä yhtään mitään pahaa tai valittamisen aihetta..



ei muuta kuin lukemaan lisää ja etsimään muita lukeneita (miehiä jos nekään lukemastaan mitään ymmärtävät)

Minulle vaikeinta on ollut opetella hitaaseen lapsentahtiseen elämään. Esim. pienen vauvan hoidossa oli vaikea sopeutua siihen, että elämä nyt vaan oli sillä hetkellä yhtä imetystä. Vauva söi usein ja kauuuuan.



Lisäksi äitiyslomalla ja nyt hoitovapaalla on koko ajan ollut pakko olla jotain ammatillisesti kehittävää - opiskelua tai työtä. Näin olen pysynyt järjissäni.

Naisille, jotka ovat ikänsä menneet ja tehneet asiat " oikein ja odotusten mukaan" . Hikari koulussa, yliopistoon, tutkinto säädetyssä ajassa ja sitten töihin, jossa tunnollisesti tehdään töitä yömyöhään.



Ainakin minä olen työelämässä tavannut naisia, jotka suoraan sanovat esim. pelkäävänsä synnytystä, koska se on heidän elämässään ensimmäinen tilanne, jota eivät pysty täysin hallitsemaan. Tällaiselle naiselle voi tulla yllätyksenä se, että lapsikaan ei toimi kirjan mukaan ja lapsen rytmi yms. kasvatusasiat eivät toimikaan niin kuin on etukäteen ajateltu. Yksi tällainen tuttava teki 3 kk lapsen päivästä aikataulun paperille ja esitti sen neuvolassa ja kysyi ollaanko oikeilla jäljillä. Vaistot eivät sanoneet mitään, vaan eri auktoriteetit: kirjat, neuvolantädit, lääkärit. Tällaiselle ihmiselle alku vauvan kanssa voi olla stressaava. Ja siis väitän, että näitä ihmisiä on enemmän urasuuntautuneissa kuin perusduunarihommissa olevissa.

Tosin en ole hikari ollut, mutta muuten suorittajatyyppi, koko ajan itseäni kehittämässä kaikin puolin ja parantamassa suoritusta milloin missäkin asiassa.

Lapsenhoidossa aluksi luinkin paljon lehtiä, kirjoja ja nettiä. Sitten olin ymmälläni, kun kysyin jotain asiaa neuvolassa ja th sanoi, että se voi olla niin tai näin tai noin, kukaan ei osannut sanoa täysin miksi lapsi teki noin tai mikä sitä vaivasi. Piti vain ajatella omalla järjellä. 5

Vierailija:

Naisille, jotka ovat ikänsä menneet ja tehneet asiat " oikein ja odotusten mukaan" . Hikari koulussa, yliopistoon, tutkinto säädetyssä ajassa ja sitten töihin, jossa tunnollisesti tehdään töitä yömyöhään.

Ainakin minä olen työelämässä tavannut naisia, jotka suoraan sanovat esim. pelkäävänsä synnytystä, koska se on heidän elämässään ensimmäinen tilanne, jota eivät pysty täysin hallitsemaan. Tällaiselle naiselle voi tulla yllätyksenä se, että lapsikaan ei toimi kirjan mukaan ja lapsen rytmi yms. kasvatusasiat eivät toimikaan niin kuin on etukäteen ajateltu. Yksi tällainen tuttava teki 3 kk lapsen päivästä aikataulun paperille ja esitti sen neuvolassa ja kysyi ollaanko oikeilla jäljillä. Vaistot eivät sanoneet mitään, vaan eri auktoriteetit: kirjat, neuvolantädit, lääkärit. Tällaiselle ihmiselle alku vauvan kanssa voi olla stressaava. Ja siis väitän, että näitä ihmisiä on enemmän urasuuntautuneissa kuin perusduunarihommissa olevissa.

siis akateemisia " duunareita" . Meillä 2 lasta ja olemme mielestämme lastenhoidossa onnistuneet hyvin järkevällä ja maanläheisellä tavalla.

Meillä on ollut tosin hoitaja kotona, lieneekö syy siinä...?

Voi siis olla urasuuntautunut ja perhesuuntautunut yhtä aikaa!!!!!

pysyäkseen järjissään... Työskentelen " yhteiskunnallisesti merkittävien" (mielestäni merkittävien ja isojen) asioiden parissa ja sitten en tahdo millään jaksaa tätä lastenhoitoon liittyvää piiperrystä:



Siis että joku on oikeasti huolissaan, että keskiluokkaisen lapsen tulisi saada piltti lautaselta tarjottuna eikä suoraan purkista, että oppii syömään lautaselta... Ja tämän valistuksen saa osakseen, kun ehkä kerran antaa purkista tai vaikka kerran viikossa... pitää ottaa chippendeilsit kerhoon ensi kerralla



Ja yleensäkin se, että jos jotain itsestään kertoo väärälle henkilölle (terveydenhoitaja tai muu 50v täti) niin ei voi vain kertoa ja tulla kuulluksi, vaan sinun asia tulkitaan hyvin pian ongelmaksi ja siihen tarjotaan tuhat ratkaisukeinoa... Hermostun kyllä varmasti pienistä, mutta 1) kysyn jos on jotain kysyttävää suoralla kysymyslauseella 2) katson tarkasti keneltä kysyn, 3) en usko auktoriteetteihin, joten minulle ei tarvitse jankuttaa

Ja kovin kärsimätön. Koko ajan mietin, miten voisin tehdä asioita mahdollisimman tehokkaasti. Enkä alussa voinut ymmärtää, että vauva ja äiti viihtyisivät vain kotona. Piti heti lähteä vauvauintiin ja mihin tahansa. Kalenteri oli heti täynnä äiti&vauva-treffejä, pitäähän vauvan pienestä pitäen oppia sosiaalisia taitoja, jne. Itse en kaivannut kontakteja, luulin vauvani niitä tarvitsevan. En osannut istuttaa lasta koskaan vaunuissa. Sehän passivoituu! Menin 8-kuisen kanssa leikkipuistoon ja konttasin perässä, nostelin ja kiipeilytin sitä niska limassa.



Kaupassakäyntikin on lastenehtoista. En ole istuttanut koskaan taperoitani kärryssä vaan he latovat tomaatteja pussiin, vievät kärryyn tavaroita, nostan ne ylös painamaan vaakanappia. Äitiys on minulle täynnä haasteita ja joo myös stressaavaa suorittamista. Osaan pysähtyäkin, mutta en itse rauhoittuakseni, vaan kun lapset näkevät jotain mielenkiintoista ja alkavat leikkiä vaikka ostoskeskuksen parkkihallissa eikä meillä ole mihinkään kiire.

Ei ole ollut sen vaikeampaa kuin muillekaan.

äitiytensä kanssa. Vaikka eivät ole olleet lainkaan urasuuntautuneita niin lapsen kanssa olo koettu kamalan vaikeaksi, eikä ole ymmärretty lasta ja hänen tarpeitaan, omat tarpeet menneet usein edelle, lapsen sivuutettu.

On niitäkin koulutettuja ja urasuuntautuneita naisia, jotka ovat halunneet hallita tilannetta ja itseään täysin ja ovat vaatineet itseltään täydellisyyttä joka asiassa ja pettyneet, omassa tuttavapiirissä nämä ovat silti harvinaisia. Tiedän kyllä oikein ihania kotiäitejäkin, joilla homma ollut alusta asti hanskassa ja suhde lapsiin lämmin ja hyvä.