Olen kyllä niin kiukkuinen noille terveyskeskuksen lääkäreille.
lapseni 3v on tosi itkuinen ja kivulias tänään. Aamupäivällä vein hänet terveyskeskukseen, siellä lääkäri katsoi korvat ja sanoi että on terveet. Vahaa törkki pumpulitikulla kun ei meinannut ensin nähdä. Lapseni sanoi monta kertaa lääkärille ett korva on tosi kipeä. Lääkäri käski laittaa removaxia kun on vaahaa. Lapsella on siis putket, eli en niihin mitään tiputtele...
No nyt lapseni on ollut tosi tuskainen koko päivän. Onneksi sain illaksi korvalääkärin ja epäilen ett diagnoosit on pikkuisen taas erilainen.
Tätä on vaan ennenkin sattunut. Taidan ottaa mitä nyt korvalääkäri sanookin niin yhteyttä tuohon lääkäriin tk.ssa. Eikö ne voisi antaa lähetettä jonnekin jos eivät osaa oikein tutkia?
Kommentit (12)
korvatulehdus on kivuton ja märkä valuu korvasta ulos. Eli jospa teillä ei olekaan tulehdusta
siellä korvassa on vähän vaikkua, niin ne lääkärit ei viitsi katsoa kunnolla.
Eli se vaikku pitää törkkiä sieltä pois, että näkee ja tätä ne idiootit ei tee (ei siis edes yksityisellä). Se putsaus törkkimällä ei ole kivoin juttu lapsen kannalle, mutta täytyy tehdä, jotta sen tulehduksen pystyy näkemään.
Millainen korvalääkäri teillä on ollut, kun ei ole informoinut ollenkaan?
Putkikorvan tulehduksessa korvasta valuu märkää. Korvaa ei särje, koska sinne ei muodostu painetta.
Surkea korvalääkäri. Yleensä putkituksen jälkeen kirjoitetaan kotiin antibioottitippoja, joita voi ensihoitona laittaa korvaan kun märkävuoto alkaa. Teillä ei sitten ole niitäkään??
Pakko kommentoida nyt ihan muuten vain korvatulehduksen diagnosoinnista:
- korva saattaa olla kipeä vaikka mitään tulehduksen merkkejä ei ole nähtävissä
- kipu saattaa johtua esim. ilmastointiongelmasta tms.
- tulehtuneen korvan tilanne muuttuu nopeasti. jos nyt käyt lääkärissä kivuliaan lapsen kanssa niin tärykalvo saattaa olla terve eikä märkää näy, mutta parin tunnin kuluttua tilanne voi olla jo aivan toinen. 2 lääkärin eriävät kommentit voivat johtua siis ihan muustakin kuin toisen ammattitaidottomuudesta.
Diagnosointi on vaikeaa ihan ammattitaitoiselle lääkärillekin.
Eli se vaikku pitää törkkiä sieltä pois, että näkee ja tätä ne idiootit ei tee (ei siis edes yksityisellä). Se putsaus törkkimällä ei ole kivoin juttu lapsen kannalle, mutta täytyy tehdä, jotta sen tulehduksen pystyy näkemään.
Liimakorva ei parane viikossa antibioottikuurilla, vaikka korvalääkäri sen kirjoittaisi. Liimakorva vaatii aina putkituksen.
Lopulta viedään lapsi korvalääkäriin, ja kas, hänellä on 'hoitamattoman korvatulehduksen aiheuttama liimakorva'.
Korvalääkäriltä saatiin antibioottikuuri, ja lapsi parani viikossa täysin. Kuulo tuli takaisin ja värikin palasi kasvoilla
sille joka sanoi että vaikkua ei saa törkkiä (mitä sille sitten pitäisi tehdä, että korvaan näkisi:
Korvavahan poisto
Vahan poisto on usein hankalin vaihe pienen lapsen korvan tutkimisessa.
Poisto on tehtävä mahdollisimman hellävaraisesti ja kiirehtimättä, sillä korvakäytävän iho on hyvin ohutta ja kipuherkkää.
Lapsen pään kunnollinen tukeminen saattajan rintaa vasten on ehdoton edellytys onnistuneelle vaikun poistolle.
Korvakäytävää reunustavat pehmeähköt vahapaakut saadaan yleensä poistetuksi pienellä pumpulipäisellä vanupuikolla, joka viedään hieman vahapaakun ohi ja vedetään takaisin kevyesti korvakäytävää vasten painaen.
Hyvin löysä vaikku saadaan usein helposti poistetuksi imulla.
Kuivuneet vahakokkareet tai korvakäytävän täysin tukkiva vaikku on yleensä helpointa poistaa pienellä kyretillä tai sondilla.
Tiukan, korvakäytävää tukkivan vaikun poistossa voi käyttää pehmentäviä korvatippoja. Vanhempia voi myös neuvoa suihkuttamaan apteekista saatavaa ihoöljyä korvaan: se pehmentää vahan niin, että vaikku tulee usein pois ilman erillistä poistoakin.
tk-lääkäreiden kanssa. Eivät osaa diagnosoida vanhimman lapsemme korvatulehduksia. Viimeksi pari kk sitten käytiin kunnon tk-rumba. Korvatulehdusepäilyn takia vien lapsen lääkäriin, lääkäri toteaa, että joku tulehdus lapsella on mutta korvat on kunnossa. Pari päivää myöhemmin mennään uudestaan kun korvat kipeytyy kovasti. Edelleen on lääkärin mielestä korvat kunnossa. Muutenkin lapsi on 'terve', vaikka kuumeilee, on ihan valkoinen, silmänympärykset punaiset ja niskassa imusolmukkeet pullottaa niin että maallikkokin ne näkee. (kyseisellä lapsella aina pomppaa imusolmukkeet selvästi näkyviksi palloiksi kun on kipeä) Tätä jatketaan parin viikon ajan, kunnes lopulta lapsella menee kuulo tosi heikoksi. Ja taas lääkäriin. Muutaman kerran käydään kuulemassa höpödiagnooseja korvavaikusta / korvassa olevasta remowaxista / valikoivasta kuulosta. Lopulta viedään lapsi korvalääkäriin, ja kas, hänellä on 'hoitamattoman korvatulehduksen aiheuttama liimakorva'. Lääkäri tuumasi, että hyvä että se on kummassakin korvassa. Silloin sen vanhemmat huomaa helpommin, juurikin siitä kun lapsi ei kuule. Korvalääkäriltä saatiin antibioottikuuri, ja lapsi parani viikossa täysin. Kuulo tuli takaisin ja värikin palasi kasvoilla normaaliksi. Ja ne imusolmukkeet lakkasivat pullottamasta. Mikä ihme siinä on, että tk-lääkärit eivät tutki kunnolla eivätkä edes usko vanhempia, jotka selvästi näkevät lapsensa olevan kipeä. Vai ajattelevatko vain, että ei korvatulehduksia tarvitse hoitaa, ja jättävät hoitamatta nekin tapaukset jotka eivät parane itsestään :(
Käyttäkää suoraan lastenlääkärillä niin pääsette vähemmällä vaivalla.
Vaikkua ei missään nimessä saa törkkiä!
Mutta sen lääkärin pitää putsata sitä korvaa sellaisella välineellä, jotta saa sen vaikun pois siitä tärykalvon edestä. Ja näkee sinne korvaan.
Jos sitä vaikkua on ja lääkäri siitä mainitsee, ettei oikein näy kunnolla, niin kyllä se pitää vaan törkkiä sillä törkkimellä pois sieltä.
Eli ei ole vielä ollut aamupäivällä, mutta on illaksi jo syntynyt.
Korva voi olla kipeä muustakin syystä.
Antibioottikuuri pitää antaa vain jos siihen on syytä, ja osa tulehduksista (viruksen aiheuttamat) paranevat itsekseen.
Etkö ole antanut lapselle kipulääkettä? Oletko niitä mammoja, jotka ovat tyytyväisiä vasta kun antibioottiresepti on kourassa?
tk-lääkäreiden kanssa.
Eivät osaa diagnosoida vanhimman lapsemme korvatulehduksia.
Viimeksi pari kk sitten käytiin kunnon tk-rumba.
Korvatulehdusepäilyn takia vien lapsen lääkäriin, lääkäri toteaa, että joku tulehdus lapsella on mutta korvat on kunnossa. Pari päivää myöhemmin mennään uudestaan kun korvat kipeytyy kovasti. Edelleen on lääkärin mielestä korvat kunnossa. Muutenkin lapsi on 'terve', vaikka kuumeilee, on ihan valkoinen, silmänympärykset punaiset ja niskassa imusolmukkeet pullottaa niin että maallikkokin ne näkee. (kyseisellä lapsella aina pomppaa imusolmukkeet selvästi näkyviksi palloiksi kun on kipeä)
Tätä jatketaan parin viikon ajan, kunnes lopulta lapsella menee kuulo tosi heikoksi. Ja taas lääkäriin. Muutaman kerran käydään kuulemassa höpödiagnooseja korvavaikusta / korvassa olevasta remowaxista / valikoivasta kuulosta.
Lopulta viedään lapsi korvalääkäriin, ja kas, hänellä on 'hoitamattoman korvatulehduksen aiheuttama liimakorva'. Lääkäri tuumasi, että hyvä että se on kummassakin korvassa. Silloin sen vanhemmat huomaa helpommin, juurikin siitä kun lapsi ei kuule.
Korvalääkäriltä saatiin antibioottikuuri, ja lapsi parani viikossa täysin. Kuulo tuli takaisin ja värikin palasi kasvoilla normaaliksi. Ja ne imusolmukkeet lakkasivat pullottamasta.
Mikä ihme siinä on, että tk-lääkärit eivät tutki kunnolla eivätkä edes usko vanhempia, jotka selvästi näkevät lapsensa olevan kipeä.
Vai ajattelevatko vain, että ei korvatulehduksia tarvitse hoitaa, ja jättävät hoitamatta nekin tapaukset jotka eivät parane itsestään :(