Miksi joillekin on niin tärkeää että on sama sukunimi kuin lapsella?

Meillä lapsellamme on minun sukunimi ja miehellä omansa. Kun mennään naimisiin tytön nimi vaihtuu ei minun.

ap

Musta yhteinen sukunimi kuvaa mm. sitä, että ollaan yhteinen tiimi. Musta ei ois kiva selitellä, että mä oon Virtanen ja lapset on Mattiloita. Pitää olla yksi sama nimittäjä, joka näkyy myös ulospäin! En sitä sen paremmin osaa selittää.

Mulla ja tyttärelläni on eri sukunimet eikä samaa nimeä tule koskaa, olemme tytön isän kanssa eronneet.

Minulla on eri nimi kuin lapsillani ja miehellä vielä omansa. Ollaan siis uusperhe. Haluaisin vaihtaa tyttäreni nimen samaksi kuin omani, mutta lasten isä ei taatusti anna. En kyllä uskalla edes kysyä.

Jotenkin tuntuu että tämä kolmen nimen porukka on muiden mielestä outo, mutta olkoon niin. Aion pitää edelleen oman nimeni kun menemme mieheni kanssa naimisiin.

Vierailija:

Musta yhteinen sukunimi kuvaa mm. sitä, että ollaan yhteinen tiimi. Musta ei ois kiva selitellä, että mä oon Virtanen ja lapset on Mattiloita. Pitää olla yksi sama nimittäjä, joka näkyy myös ulospäin! En sitä sen paremmin osaa selittää.

Minulla on oma nimeni ja aviomiehelläni omansa. Lapsillamme on mieheni sukunimi lähinnä siksi, että se on harvinainen ja sopi paremmin esikoisemme etunimeen. En näe mitään outoa siinä että lapsellani on eri sukunimi. Meidän suhdettamme se ei muuta miksikään. Ihmiset ovat kuitenkin ennen kaikkea yksilöitä, nimineen kaikkineen. En ymmärrä mitä turvallisuutta yhteinen nimi tuo. Minulle tuo turvallisuutta se, että olemme naimisissa, ja lupautuneet toisillemme rakkaittemme ja Jumalan läsnäollessa. Minulla on mies johon luotan sataprosenttisesti. Mikä voisi olla turvallisempaa? Sekö, että olisin luopunut omasta syntymänimestäni? Outo ajatus.

Samaa perhettä, mutta eri suvuista lähtöisin. Miksi se ei saisi näkyä nimissä?