Onko se pelottavaa, jos nuori on kunnollinen?
Kerroin eräälle ihmiselle, että nuoreni on tosi kunnollinen kun ei käytä päihteitä, käy töissä ja opiskelee samalla. Myös raha-asiat hoitaa tosi hyvin, ei ole velkoja yms.
Seurustelee mukavan tytön kanssa, joka samanlainen. Vaikuttavat onnellisilta. Tästä kun kerroin niin vastaus on että se on melkein pelottavaa? Itse kerroin sen sillä tavalla vähän hämmästellen itsekin mutta en nyt tuollaista kommenttia olisi odottanut.
Onko se pelottavaa, jos lapsella menee hyvin? Kyllä poika on bileissä käynyt ja bilettänytkin ja hänellä on paljon kavereita.
Kommentit (25)
älä anna ihmisten lannistaa itseäsi. ap
Minusta ap nuoresi kuulostaa täysin normaalilta. Mua joskus ihmetyttää kun tuntuu et av:n yleinen käsitys kaikista teineistä ja nuorista ihmisistä on niin mustavalkoinen, vaikka nuoretkin ovat kaikki omia yksilöitä ja erilaisia keskenään. Saat olla ylpeä pojastasi kun ei ole ollut tarvetta kapinoida. Itse olen 19-vuotias äiti,käytän päihteitä n.2kertaa vuodessa kohtuudella,opiskelen ja teen keikkatyötä aina kun mahdollista, raha-asiat kunnossa ja mikä tärkeintä olen onnellinen! Nuoren ikäni vuoksi joidenkin ihmisten on vain niin vaikea uskoa, että mulla menee oikeasti hyvin.(Mut onneksi lähinnä vain näin tyyliin esim.av:lla kun ei nähdä toisia:)
(siis ole pelottavaa) JOS todella asia on niin. Toisaalta tapasin vahan aikaa sitten nuoren, jolle oli niin tarkeaa _esiintya_ kunnollisena aikuisiin pain, etta kun kysyin "mita tykkaat tehda vapaa-aikanasi?" vastaus oli "lukea historiallisia kirjoja" -- mika olisi ollut ihan ok, jos en olisi muuta kautta tiennyt varmasti etta ko. nuori on erityisen kova bilettamaan... ;-) Sellainen tekokunnollisuus ON minusta ainakin hiuka pelottavaa, koska mista sita tietaa mita sielta pinnan alta esiin pullahtaakaan kun vahan kaivellaan... Mutta aito kunnollisuus on tietysti asia erikseen.
Onko historiankirjojen lukeminen ja bilettäminen toisensa poissulkevia? Tiedän aika montakin nuorta, jotka lukevat vapaa-ajallaan historiaa, filosofiaa tms, mutta käyvät bilettämässäkin. Bilettämistä tuskin normaalisti luetaan harrastukseksi.
Onko historiankirjojen lukeminen ja bilettäminen toisensa poissulkevia? Tiedän aika montakin nuorta, jotka lukevat vapaa-ajallaan historiaa, filosofiaa tms, mutta käyvät bilettämässäkin. Bilettämistä tuskin normaalisti luetaan harrastukseksi.
siita, mita tekee vapaa-aikanaan... ;-) Eika tietenkaan ole toistensa poissulkevia, ja itsekin aikanani reippaasti bilettaneena ymmarran bilettamista paremmin kuin hyvin. Mutta samalla musta rehellinen nuori sanoisi tuollaisessa tilanteessa ainakin jotain tyyliin "tykkaan viettaa aikaa kavereiden kanssa" tai "kayn kavereiden kanssa tanssimassa" tms. ;-) On erikoista haluta antaa kuva etta istuskelee kotona lukemassa kaiket illat kun se ei mitenkaan vastaa todellisuutta.
Ei kaikilla ole tarvetta kokea draamaa elamassaan tunteakseen olevansa elossa ja onnellinen.
Jospa lapsesi on yksi niita harvoja onnellisia, joka tuntee itsensa ja on tuntenut jo pienesta lahtien. On siis tasapainossa.