9v. poikani paras ystävä on tyttö, ja olen kyllä ehtinyt jo moneen kertaan ajatella,
että onneksi mulla ei ole tyttölapsia. Tyttö on 10v. ja alkaa olla melkoinen pikkumurkku. Semmonen oikein ärsyttävä pikkulikka, jossa alkaa naisten perimmäinen luonne näkyä. Vedetään herneitä nenään ihan älyvapaista jutuista, kyräillään, mielialat vaihtelee kuin pahimmallakin pms-oireisella jne.
Poikani on välillä ihan helisemässä tuon tytön kanssa, ja mä siinä sit yritän lohdutella ja selittää, että tytöt nyt vaan joskus on sellaisia. Ihan kiva tyttö se on, mutta on just sellainen tyypillinen tyttölapsi, jollainen muistelen itsekin joskus olleeni.
Kommentit (5)
joten onneksi mulla ei ole poikia, kun ne kaikki on tietysti samanlaisia kun toi naapurin ärsyttävä kersa.
Hohhoijaa.
Nuo tytöt tuntuvat kyllä pääasiassa kaikki olevan tuollaisia kuin poikani ystävä, tyttöjä tässä naapurustossa asuu enemmänkin. Pojan poikapuoliset kaverit taas on oikein mukavia ja reiluja.
ap
Ei me hei kaikki olla tuollaisia, vaikka sä olisitkin!
Yksi on ehkä perinteisemmin tyttö, mutta "silti" ihan mukava tyttölapsi, joskus tekee jäynää, mutta niinhän tekea pojatkin. Kaksi muuta tyttöä ovat kyllä ihan tyttömäisiä, mutta harrastavat jalkapalloa ja muutakin urheilua. Oikein reiluja ja fiksuja tyttöjä ( ja nättejä kaikki). Onneksi pojallani on hyvä maku kavereiden suhteen:-)
joten onneksi mulla ei ole poikia, kun ne kaikki on tietysti samanlaisia kun toi naapurin ärsyttävä kersa.
Hohhoijaa.