Parisuhdeneuvoja vastaa muutamaan asialliseen kysymykseen

on koulutuksesi ja missä työskentelet?

Seksologi ja työskentelen pk-seudulla.

Alla myös maisterin opinnot joita täydennän, kasvatustieteen alalta.

ei puhu eikä pussaa, ja tässä alkaa olla keinot vähissä. Pitäis alkaa pistää pelisääntöjä uusiksi joten millä mä saan tuon miehen keskustelemaan???

Kiitti etukäteen :)

eron jälkeen enää tentata mieheltä pettikö hän suhteen aikana?

vaistot vaan sanoo niin! :(

teet tärkeää työtä, jaksamista siihen!



t.2

aloitetta, niin ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta seksiä kohtaan. Voiko olla luonnostaan matala testosteronitaso?

Pakottamalla ei onnistu, mutta usein voi onnistua huomaamatta. Jos tässä onnistuu, onnistuu siksi että toinen pystyy rentoutumaan, sillä usein olemme hiljaisia tai sulkeutuneita koska pelkäämme toisen reaktioita.

Neuvoisin siis tekemään jotain yhdessä jos teillä on joki yhteinen harrastus tai kiinnostuksen kohde ja sen lomassa virittämään keskustelua. Joskus tekemistä on liikaa ja jutteleminen voi onnistua kun voidaan vain olla ilman paineita, esimerkiksi saunassa.

Jos tuntuu hankalalta eikä yhteyttä vain synny, voi ammattilaisen luona käyminen avata erilaisia mahdollisuuksia toisen kohtaamiseen. Täytyy muistaa että toimintatavoissa se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle ja olemme erilaisia myös eri elämäntilanteissa.

Yhteisiä hetkiä ja toisen seurasta nauttimista ja sen kautta juttelemisen lähestymistä kokeilisin!

Pakottamalla ei onnistu, mutta usein voi onnistua huomaamatta. Jos tässä onnistuu, onnistuu siksi että toinen pystyy rentoutumaan, sillä usein olemme hiljaisia tai sulkeutuneita koska pelkäämme toisen reaktioita.

Neuvoisin siis tekemään jotain yhdessä jos teillä on joki yhteinen harrastus tai kiinnostuksen kohde ja sen lomassa virittämään keskustelua. Joskus tekemistä on liikaa ja jutteleminen voi onnistua kun voidaan vain olla ilman paineita, esimerkiksi saunassa.

Jos tuntuu hankalalta eikä yhteyttä vain synny, voi ammattilaisen luona käyminen avata erilaisia mahdollisuuksia toisen kohtaamiseen. Täytyy muistaa että toimintatavoissa se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle ja olemme erilaisia myös eri elämäntilanteissa.

Yhteisiä hetkiä ja toisen seurasta nauttimista ja sen kautta juttelemisen lähestymistä kokeilisin!

Miten "perussuomalaisen" miehen saa puhumaan?



Esimerkiksi lapsettomuus asioissa.. herra haluaa lapsen muttei siitä sanallakaan sano tai keskustele (lapsettomuuden syy minussa).



Tuosta puhumattomuudesta vaan tulee sellainen olo ettei toista oikeasti kiinnostakkaan..



Kiitos jo etukäteen vastauksestasi :)

Kysy itseltäsi mitä merkitystä asialla sinulle tänä päivänä on. Tehtyä et voi muuttaa jos näin on ollut, millaisia vaikutuksia sinuun asialla olisi oli vastaus kyllä tai ei? Tärkeintä on että saat itsesi kanssa asiassa mielenrauhan. Teko, jos se on tehty, on toisen tekemä. Voit ainoastaan vaikuttaa siihen miten asiaan suhtaudut. Olitko/oletko loukkaantunut? Entäpä jos näin ei olekaan tapahtunut? Voit vaikuttaa vain omiin reaktioihisi, sen kautta että ymmärrät että teko, oli tehty tai ei, oli jonkun toisen tekemä, toisen valitsema, vaikka vaikuttaakin sinuun. Se, miten asia vaikuttaa, on sinun käsissäsi tässä tilanteessa, ja miten haluat antaa asian vaikuttaa elämääsi jatkossa. Sen ratkaisemisen kautta lakkaat ehkä kyselemisestä.

viestiin 6 ap

Miten "perussuomalaisen" miehen saa puhumaan?

Esimerkiksi lapsettomuus asioissa.. herra haluaa lapsen muttei siitä sanallakaan sano tai keskustele (lapsettomuuden syy minussa).

Tuosta puhumattomuudesta vaan tulee sellainen olo ettei toista oikeasti kiinnostakkaan..

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi :)

Aihe voi olla niin kipeä tai vaikea että puhuminen siksikin hankalaa.

Suosittelisin keskustelua ammattilaisen kanssa, koska aihe niin vaikea, että osaisitte keskustella toisistanne kiinni pitäen, siis ettei asia tule väliinne.

Vertaistuesta voisi olla myös hyötyä, jos miehesi uskaltautuisi jakamaan kokemuksia nimettömänä toisten samaa kokeneiden kanssa?

Voimia kovasti aiheen keskelle.

Voi olla myös että on sairastanut kivestulehduksen, ovat usein oireettomia. Varatkaa aika lääkärille joka antaa lähetteen kokeisiin, sillä selviää (suosittelen asiaan perehtynyttä lääkäriä, myös netin kautta löytyy). Jatkossa myös lääkitys mahdollinen (jos matalat arvot kyseessä) ja keskusteluapu saattaa myös toimia, sillä usein emme oivalla kaikkia seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttavia tekijöitä elämän eri vaiheissa, aivoistahan seksi syttyy.

Aikaa varaamaan vaan ja toivotaan virikkeellistä kevättä!

itse että mistä saisi työkalut onnistua aina työssä :)

itsellesi ja hyvää kevään odotusta!

onko kuitenkin mahdollista löytää tyydyttävä seksielämä - ja miten? Me olemme toistemme sielunkumppanit, parhaat ystävät, meillä on luottamusta ja rakkautta - mutta ei oikein seksihaluja. Ei ole koskaan ollut. Kyllä me seksiä harvakseltaan harrastamme, mutta jonkinlainen alemmuuskompleksi siihen liittyy molemmilla.



En tiedä johtuuko tämä seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta vai esim. tiukan uskonnollisesta taustasta, josta olemme molemmat kotoisin. Sittemmin olemme kyllä luopuneet uskosta.



Jotenkin vain huolestuttaa mitä tapahtuu, jos jompi kumpi alkaa himota ulkopuolista. Kestääkö silloin arkinen rakkaus, vai viekö ennenkokematon seksinhimo mennessään? Itselläni on joskus tällainen tilanne ollutkin, mutta selvisin siitä voittajana. Miehellä ei kuulemma ole ollut - vielä. :(

suhteemme jäi junnaamaan sellaiseen kumpi määrää... asuimme jo yhdessäkin, muttei siitä tullut mitään koska miestäni ei saa määräillä (kehottaa, pyytää, anoa) ja mielestäni lapsiperheessä on pakko olla tiettyjä tylsiäkin rutiineja&sääntöjä, mitkä on pakko koskea aikuisiakin. Miten 39-vuotias sielultaan poikamies saadaan kasvamaan vastuulliseksi perheenisäksi (kun henkinen ikä tällä hetkellä vastaa 16-vuotiasta)?

Kaipaisin rakkautta, läheisyyttä, turvallisen miehen syliä.



Olen epävarma itsestäni ja kehostani, koko hyväksyttävyydestäni. Enkä varmaan uskaltaisi luottaa. Edellinen mieheni käyttäytyi joskus aggressiivisesti, hänellä oli alkoholiongelmia, hän valehteli jatkuvasti niin ihan pikkuaioista kuin reisuuseurastaan. Hän oli ivallinen minua ja lapsia kohtaan, käytti henkistä väkivaltaa (mm itsemurhauhkailuja) pelkäsin häntä ja tajusinpa jopa vahingoniloisena ajattelevani että jospa tapankin itseni, pääsen pois HerraniJaValtiaani hallinnasta ja mies saa nenilleen. Olin aivan rikki ja loppu ja nyt kuvailisin lähinnä olevani arka parisuhteeseen mutta toisaalta sitäkin enemmän kaipaan turvallista miestä rinnalleni.



Milloin kannattaa alkaa edes harkitsemaan uutta parisuhdetta? Pitäisikö menneestä ongelmallisesta suhteesta päästä täysin yli? Jos, niin mistä ihmeestä tiedän milloin se aika on?