7-vuotias uhkaa ampua mut haulikolla

Ei normaali 7v tuollaisia sanamuotoja osaa käyttää,saati uhkaustarkoituksena.Isältään varmaan oppinut

Vai etkö tunne ko lasta?

Oma poika. On kova ottamaan vaikutteita muista lapsista (häiriköistä). Tämä käytös ilmenee sitten kotona, koulussa on kuulemma oikea enkeli.

mutta ei ole koskaan uhannut tappaa ketään.

että lapset jotka puhuu noin joutuu lastenkotiin eikä pääse enää koskaan omaan kotiinsa.

kuulu pikkupoikien elämään. Niille tarttuu milloin mikäkin sanonta, vaikkeivat edes tiedä mitä ne oikeasti tarkoittaa.

Oma poika. On kova ottamaan vaikutteita muista lapsista (häiriköistä). Tämä käytös ilmenee sitten kotona, koulussa on kuulemma oikea enkeli.

meillä siis oli aikoinaan samanlaisia puheita.



Pari vaihtoehtoa: joko selvittää esim. asiantuntijan avulla mistä on kyse, tai suhtautua kuten tähän faktaan suhtaudutaan: kuka sille ipanalle sen haulikon myy? Onko luvat kunnossa, ikää tarpeeksi ja rahat plakkarissa?



Me tehtiin molemmart. Syyksi paljastui se, että mä opiskelin silloin ja lapsi (poika) ei sietänyt sitä että olen kotona (tein tehtäviäni) mutta en huomioinut häntä tarpeeksi. Siis hänen mielestään.



Pelottavaa ja tosi rasittavaa se oli kyllä silloin hetkellään... Hyvä, että tuli selvitettyä. Saimme apua mm. perheneuvolasta.



11-vuotias ei enää meillä puhu haulikosta, mitä nyt joskus haaveilee pääsevänsä hirvimetsälle kummisetänsä kanssa ensi syksynä.

Mun 5v. ampuu mua milloin mistäkin syystä. En ole kauhean huolissani, eiköhän tuo kuulu pikkupoikien elämään. Niille tarttuu milloin mikäkin sanonta, vaikkeivat edes tiedä mitä ne oikeasti tarkoittaa.

Itselläni on kolme poikaa, pari heistä jo teinejä. Eikä yksikään ole kertaakaan uhannut ketään tappaa - ihmistä tai eläintä. Olisin syvästi huolestunut siitä, millaisissa oloissa lapsi kasvaa tai millaisessa kaveriporukassa liikkuu jos tuollaista kuulisin.

Teen paljon etätöitä kotona. Miksi tuo voi olla syy? Tiedän etten huomioi häntä silloin kuten hän ehkä haluaisi, olenhan töissä. Miten tuo asia ratkekesi/helpottui?

Siis siitä että hän kaveeraa erän ei-niin-tasapainoisen luokkakaverinsa kanssa. Lapsella huonot taidot hankkia kaverita ja lähtee sen mukaan joka pyytää.

Silloin kun lapsi uhkaa tappamisella toistuvasti, kannattaa asiaan puuttua vakavasti. Olkoon vaan oppinut häiriköiltä, mutta tappouhkaus on aina merkki ongelmista, jotka harvoin selviävät itsekseen tai päätä silittämällä.



Autat eniten lastasi ja itseäsi, kun selvität asian reilusti ja avoimesti perheen kesken tai sitten perheneuvolan tuella. Älä jätä tuollaista siementä itämään. Et kai halua häneltä turpaan myöhemmällä iällä?



Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta ammatikseni olen näitäkin juttuja seuraillut parikymmentä vuotta...

Apua kannattaa hankkia ellette ole jo hankkineet. Ja lisäksi antaa omaa rentoa ja myönteistä läsnäoloaan, kuuntelua, lapselle.



Voipa olla kysymys ihan vaan pakosta huudella hirveyksiä http://www.tourette.fi/ joilla ei ole mitään tekemistä toteuttamisaikeiden kanssa...

tai ihan mistä vaan. Jostain kuitenkin on kysymys eikä tuollaisen kannata antaa vain jatkua.

ei taida tietää edes mikä haulikko on...



Minusta tuo kuullostaa pelottavalta jos jo 7v. uhkaa tappaa oman äitinsä.

ja usein kiukuspäissään sanoo, että haluaisi tappaa mut tai pikkuveljen. Joskus on puhunu, että haluaisi tappaa itsensä (kun on turhautunut pakko-oireisiinsa tms.). Pari kertaa meni keittiöön ja tutki isoja veitsiä ja ääneen mietti, että millähän näistä saisi tapettua itsensä. kerran piteli veistä kädessä ja odotti reaktiotani. En tehnyt mitään, vaan olin kuin en olisi huommannutkaan mitään. Tyttö hetken päästä laski veitsen alas ja meni omaan huoneeseensa sanomatta sanaakaan.



Olen sanonut, että tällaisia asioita ei voi tehdä, kun talossa on kaksi pienempää sisarusta, jotka matkii kaiken mahdollisen. Ei saa uhata tappamisella tms. Pakonomaisia kirosanoja ym. joille tyttö ei oikeasti voi mitään, täytyy katsoa läpi sormien, mutta tällaisille asioille hän voi tehdä jotain.



Nää on sellasia asioita, joihin olen hakenut apua. tyttö ei ole oikeasti vahingoittanut ketään. Lääkäri suhtautuu tähän niin, että niin kauan, kun kukaan ei ole vaarassa, tämä on vain huomion hakua. Jutteleminen (kahdestaan) usein kyllä auttaa. Tyttö myöntää, että haluaa sanoa ilkeitä asioita, kun harmittaa, mutta ei oikeasti halua, että minä tai joku muu kuolisi.



Tyttö ei ole päässyt mihinkään terapiaan juttelemaan tunteistaan, vaikka olen sitä lääkäriltä kysellyt.



AP:lle voimia ja jaksamista. Kannattaa vaikka perheneuvolasta hakea apua, jos tuntuu, ettei omat voimavarat riitä tämän asian kanssa. Tuskin sinunkaan poika haluaisi tappaa sinua, vaan haluaa saada huomiosi. Joskin väärällä tavalla.