Lue keskustelun säännöt.
Olen lopen kyllästynyt mieheeni
11.01.2011 |
Hän ei ikinä kuuntele minua, vaan aina pistää paremmaksi jos mulla on jotain sanottavaa. Jos mulla on pää kipeä, hänellä se on aina kipeämpi. Käymme terapiassa ja siellä hän katsoo muhun nätisti ja kuuntelee, ja loistaa kun terapeutti kehuu "ihanaa kun kuuntelet vaimoasi". Kotona totuus on ihan toinen.
Olen myös lopen kyllästynyt siihen, miten luuseri hän on. Jos hän ottaa työkalut esille, ne on siinä paikalla esim kuukauden ennen kuin korjaa ne pois. Minähän en sitä aio tehdä. Hän kehuu taidoillaan ja ahkeruudellaan paljon, mutta totuus on aivan toinen. Imuroi ehkä 3 kertaa vuodessa, vessaa ei pese ikinä, mutta jos mainitsen siitä, hän huutaa "no oliko mulla ikinä likainen vessa kun tavattiin?". No ei ollut mutta miksi tässä yhteisessä kodissa hän ei sitä sitten tee? Miksi hän ei yhteisessä kodissa pese ikkunoita tai lattioita? Kehui kyllä miten hän silloin ja miten hän osaa ja taitaa. Voi perseensuti.
Suuttuessaan olen huora ja epäluotettava ja "juuri samanlainen kun exäkin" joka häntä petti. Aina kun lapsensa ovat äidillään, hän ruikuttaa ikäväänsä ja kun lapset vihdoin meille tulevat, mitä tekee ISI? Istuu tietokoneella tai nukkuu. Käy ehkä joskus ulkona lasten kanssa ja laittaa kyllä aamupalaa ja iltapaa mutta siinähän se sitten on. Olisi sitten niiden lasten kanssa kunnolla kun meille tulevat ettei tarvi koko ajan ruikuttaa. Ja tiedän että hänen exänsä kyllä antaisi lapset meille muulloinkin kun joka toinen vkl, mutta mies ei vaan ota niitä.
Voi voi, lista on loputon..piti vähän purkaa...
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni huonoista piirteistä ja kummallisuuksista vuosia, kun yritin saada itseni ottamaan eron. Minullakin oli laiska luuseri, tosin hauska sellainen ja viihtyisät hetket hänen kanssaan pistivät minut aina unohtamaan mokomat listat. Mutta riitaisuus lisääntyi koko ajan, olin myös huora, idiootti yms. aina kun tuli riita. Hän koki minuun nähden todennäköisesti huonommuutta, koska olin menestynyt opiskeluissa ja töissä. Tarvitsin kuitenkin tukea erossa, ja yllätyksekseni sitä tarjosi anoppi. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen...
Se se juuri taitaa olla, siksi mäkin tässä vuodatan että kaipaan tukea päätökselleni. En jotenkaan uskalla erota, taas. Yhden eron kokeneena en sitä haluaisi tehdä enää. Munkin mies on hauska ja ihana mutta suuttuessaan tosi kauhea ja puhuu mulle hirveitä asioita (mitä ei kuulemma kuitenkaan tarkoita). Mutta en pysty luottamaan häneen että mies on rinnallani tilanteessa kun tilanteessa.
Olemme nyt riidelleet 1,5 vuotta ja voin sanoa etten ole enää kuin hetkittäin onnellinen.
mieheni huonoista piirteistä ja kummallisuuksista vuosia, kun yritin saada itseni ottamaan eron. Minullakin oli laiska luuseri, tosin hauska sellainen ja viihtyisät hetket hänen kanssaan pistivät minut aina unohtamaan mokomat listat. Mutta riitaisuus lisääntyi koko ajan, olin myös huora, idiootti yms. aina kun tuli riita. Hän koki minuun nähden todennäköisesti huonommuutta, koska olin menestynyt opiskeluissa ja töissä. Tarvitsin kuitenkin tukea erossa, ja yllätyksekseni sitä tarjosi anoppi. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen...