Lue keskustelun säännöt.
Sektiosta parantuminen? Kokemuksia.
10.01.2011 |
Heippa!
Perjantai illalla tehty sektio, onnistui hyvin ja seuraavana aamuna jo sain katetrin pois ja pääsin liikkeelle. hyvin pääsen liikkumaan ja suihkuun jne =) Miten pian olette parantuneet sektiosta, ja miten kauan ootte sairaalassa ollu? :)
Odottelee jo kotia ja omaa rauhaa ;) heh.
Kommentit (14)
Tunsin toipuneeni viikon jälkeen kun tikit sai pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaalassa 48h. Paranin nopeasti, ei kipuja eikä tulehduksia tms. Hissukseen tietty alkuun köpsötteli, mutta vauvaa sai nostaa kyllä.
Leikkausarpi oli kylläkin tunnoton varmaan lähemmäs kaksi vuotta sektiosta!
käytäntö tuo neljä yötä jos kaikki menee hyvin? :) itselläni ei kanssa oo oikeen mitään vaivaa, tottakai haava on arka, mutta noin muuten. odotin olevani kipeämpi kun aina sektiosta pelotellaan mut mut. =)
Sektiosta 10h päästä olin jo jalkeilla, liikuin itse paljon se auttoi nopeaan toipumiseen. Yöllä tehtiin sektio ja sen jälkeen 3päivää saikulla sitten päästiin kotiin. Ainut mikä tuntui hieman ikävältä haavan kohdalla oli jos yskäisi tai aivasti.
kokemuksia, eikä aina niitä tuskaisia kidutuksia kun on kaikki mennyt pieleen :)
Mullakaan ei mikään muu tunnu inhottavalta kun juuri tuo yskäisy tai aivastus. Mutta tyyny vatsan päälle ni auttaa hiukan ku ei maha niin paljon mulju.
Ah, voisikohan mahdollisesti elätellä jo toiveita huomenissa kotiin. hmm =) ai kun oliskin ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen, että taisin olla 5 päivää sairaalassa, pääsin liikkeelle tai ylös sängystä vasta muistaakseni kolmantena päivänä ja sitä ennen oli tosi kivuliasta nauraa tai liikkua ollenkaan. Viikon, parin jälkeen oli jo parantunut niin hyvin että pystyin nousemaan sängystä itse ja kävelemään ihan normaalisti ilman mitään kipuja. Siinä taisi kestää normaalia pidempään, en tiedä sitten miksi niin, vaikuttiko pikainen sektio vai johtuiko vaan minusta jotenkin. Parin viikon jälkeen ei tosiaan huomannut leikkausta enää muuten kuin arvesta :)
Oli kyllä outoa kun vatsalihakset oli niin täysin kadonneet, mutta kai ne häviäisi siinä raskauden aikana muutenkin. Suunnilleen puolen vuoden jälkeen aloin varovasti tehdä vatsalihaksia ja yritin kokeilla että se "vako" lihasten välissä oli mennyt umpeen.
Nyt on kulunut, 1,5 vuotta ja arpi on osin edelleen koholla, punainen ja tunnoton. Mutta eipä tuo haittaa!
Ma aamulla sektio (kiireellinen), ti aamulla sain vasta noustua sängystä, sitä ennen olin ihan kanttuvei. Lasta imetin kyllä.
To iltapäivällä pääsin kotiin. Normisti olis kai pitänyt olla yksi yö kauemmin.
La olin jo koiran kanssa hissukseen vartin kävelyllä.
Leikkaushaavan ympäristö on edelleen tunnoton ja samoin sen yläpuolelle kertyy ikävästi nestettä. Häipyy kyllä levossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisesta toipuminen ollut hyvinkin erilaista. Haluisin kuitenkin sen verran neuvoa, että kun kotiin pääset, älä rasita itseäsi liikaa.
Itsellä yhdestä sektiosta pääsin kotiin kolmantena päivänä. Tunsin itseni olosuhteisiin nähden "todella hyväkuntoiseksi". Tuli sitten puuhasteltua vähän liikaa ja melkein jouduin takaisin sairaalaan, kun en sängyssä enää päässyt...
Eli vaikka olo kuinka hyvä älä liiku tai touhua liikaa!
hyvin onneksi toivuin ja suht nopeasti :) Ekan kuukauden leikkaushaava oli arka mutta ei tullut mitään kummempaa. en käyttänyt kipulääkkeitä enää kotiin päästyäni. Nyt tuosta sektiosta on 3v :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 yötä sairaalassa ja sitten kotiin. Sektiot - 3 kpl - tehty aamulla suunnitellusti ja iltapäivällä olen jo saanut katetrin pois, samoin tipan ja käppäillyt käytävillä. Hurjan nopeasti olen toipunut, enkä voi kivuistakaan valittaa - tai no ainoastaan jälkisupistuskivuista.
Olin silloin 6 yötä sairaalassa - oli kai normi siloin - mutta kotiuduttuani paranin nopeasti, ja olen ollut paljon kipeämpi alatiesynnytysten jälkeen. Mitään vaivaa ei ollut ja nyt arpi on lähes näkymätön. Ikävintä sektiossa oli minun mielestäni se, että tähän vuodenaikaan ei juurikaan pääse ulos, kun ei saisi rasittaa vatsalihaksia, ja kärryjen lykkääminen on tähän aikaan vuodesta aika työn takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syystä ainakaan kipeydy, mutta olishan se kotona rennompaa tää kaikki uuteen opettelu jne, mutta ehkä nuo kertovat mulle kun pääsisin poies =)
kiva vaan kuulla muilta miten teillä on mennyt kotiutukset.
Mulla vaan vie varmaan aikaa kun vauva opettelee vielä syömistä, on imenyt hiukan huonosti, ni se pidentää varmasti meidän kotiutumista :/
Oon ollut kahdessa sektiossa, kummastakin kävelin ihan ite pois. Muija jäi kyllä piti tuoda sängyssä takasin.
nopeasti toivuin