Kysymys teille, jotka olette löytäneet uuden miehen pian (alle 2 v) eron jälkeen!

Aloitin miehen kanssa seurustelun vuonna 2007,suhdetta kesti 2v,asuimme yhdesssä,ei ollut lapsia. Me emme olleet sopivia toisillemme,asuimme kuitenkin avoliitossa.

Päätimme erota miehen kanssa ja vaadin sitä hakemaan asuntoa itselleensä, mies vitkutteli vitkuttelemisen perään,kunnes uhkasin et soitan poliisit jotka noukkii miehen ja miehen tavarat pois,jollei se ite häivy!



Tällä ajalla kun kävimme ero prosessia läpi silloisen mieheni kanssa(nykyää ex) niin satuinkin kohtamaan mukavan miehen joka vei järkeni,mieleni ja sydämeni. Tämä uusi rakkaus periaatteessa vei mut mun exältä,mutta mehä oltiin erottu vaikka asuttiin yhdessä.



Exäni muutti pois ja aloin seurustelemaan vakavasti mieheni kanssa 3kk ennätettiin seukata,kunnes olinkin raskaana, Olemme olleet yhdessä nyt 2v 3kk ja meillä on 1,5v poika

mä löysin nykyisen mieheni 3kk jälkee erosta. ja näinköhän olisin selvinny tosta vaikeasta erosta ilman miestäni,ainoa iloni mitä sillon oli!

eron jälkeen kaipasin rakkautta ja ihailua,koska en ollut sitä exältäni moneen vuoteen saanut. mutta mikään laastari ei mieheni mulle ollut!

mä löysin nykyisen mieheni 3kk jälkee erosta. ja näinköhän olisin selvinny tosta vaikeasta erosta ilman miestäni,ainoa iloni mitä sillon oli! eron jälkeen kaipasin rakkautta ja ihailua,koska en ollut sitä exältäni moneen vuoteen saanut. mutta mikään laastari ei mieheni mulle ollut!

nii mut jätettiin ja 7 vuotta olin siinä avioliittohelvetissäni.

Erosin 2006 syksyllä, erosimme sovussa. Poika oli 3,5 v. Elin vuoden villiä sinkku-elämää, sitten tapasin miehen, suhdetta kesti vuosi ja mies lähti- se oli melkoisen kova paikka minulle- jälkeenpäin hyvä, koska ei se ollut rakkautta, vaan liian pian eron jälkeen alkava suhde ei välttämättä ole rakkautta. Nyt olen vähän yli vuoden suerustellut, mutta en tiedä haluanko naimisiin ollenkaan. Uusperhe kuvio vähän mietityttää.

Kesällä liittoni ex-miehen kanssa oli ohi ja olimme jo viemässä eropapereita (yhteiseloa takana 11v). Mies kuitenkin vielä aneli jatkoa ja jäin liittoon, koska poikamme oli vasta 2v. Mitään muutosta mies ei kuitenkaan tehnyt tapoihinsa, jotka olivat jo kesällä eroon johtaa, joten aivan turhaa tekohengitystä oli syksy.



Kuolleet tuntee tekivät tilaa uusille ja niinpä rakastuin syksyn mittaan yhteen työkaveriini, joka kävi vaikeaa eroa myös läpi ja yhdessä keskustelimme asioista.



Hyppäsin siis suhteesta toiseen, siitä on nyt kahdeksan vuotta ja olen edelleen huippu onnellinen:)

Ex-ex-mieheni kanssa erosin jo yhdessäoloaikana, pää oli selvä jo ennenkuin muutin pois. Rakastuinkin muutama kuukausi eron jälkeen tavalla, jota en edes tiennyt mahdolliseksi! Tämä kesti vähän reilun vuoden, olin tullut raskaaksi, mutta mies petti ja jätti. Nyt tästä erosta on kohta vuosi ja miehet ovat vieläkin evvk. En voisi kuvitellakaan, että päästäisin ketään niin lähelle, että esim. pelkkää seksiä harrastaisin.



En kaipaa enkä halua miestä rinnalleni, sit jos rakastun, niin sillehän ei voi mitään. Mitään siltä väliltä en huoli.

ja heinäkuussa tapasin uuden miehen (tämä tapahtui kylläkin jo 10 vuotta sitten)



Meillä oli pieni vauva (eron aikaan 3 kk) ja koko raskausajan suhteessa oli ollut hankaluuksia (miehellä toinen nainen, joka lopullisesti selvisi vasta sitten helmikuussa ja jätin miehen).



Itse ehkä jotenkin ajattelin että en halua olla loppuelämääni yksin (halusin lisää lapsia) ja toisaalta kaipasin myös jotakuta toista jakamaan pikkulapsiaikaa.



Tapasin tosi pian eron jälkeen baarissa yhden miehen jota tapailin, mutta siitä ei sitten tullut mitään (oli ehkä kuitenkin liian pikaista eron jälkeen, kun en yhtään ollut käsitellyt eroa ja ex-mieskin vielä vakuutti että haluaa olla meidän kanssa vaikka samalla hänellä oli tuo toinen nainen koko ajan kuvioissa).



Kesällä selvisi/päätin lopullisesti että meistä ei ex-miehen kanssa tule mitään, hän ei jättänyt toista naista vaan pyöritti meitä molempia.



Nykyisen miehen tapasin siis heinäkuussa ja jotenkin oli selvempää kun olin päättänyt että exän kanssa kaikki on todella ohi ja toisaalta tämä mies oli alusta alkaen todella vahvasti sitoutunut esim lapsen hoitoon ja yhdessä olemiseen.



Silti meni pitkään ennenkuin ihan todella pystyin sanomaan että tuo kipeä suhde ensimmäisen lapsen isään oli lopullisesti käsitelty.

yksin ja olisin valmis suuriinkiin kompromisseihin jos vaan saisin kunnollisen ja rauhallisen miehen itselleni! Että kaikki olemme niin erilaisia..en todellakaan nauti tippaakaan vapaudestani. Olen eronnut noin 2vuotta sitten.

Halusin nauttia vapaudestani ja lasten kanssa olosta. Olin varautunut olemaan yksin vaikka lopun ikääni enkä erityisemmin kaivannut miestä elämääni. Hieman alle 2 v erosta kuitenkin ystävyys ja tuttavuus erään pitempään tuntemani miehen kanssa syventyi seurusteluksi. En siis etsinyt uutta suhdetta, niin vain kävi. Tosin asia oli tietenkin hieman eri kun oltiin jo vuosia tunnettu. Jos olisi pitänyt lähteä aivan nollasta ja tutustua johonkuhun aivan uuteen niin tuskin seurustelisin vieläkään. Nyt jo 6 v oltu yhdessä.



Erossa minä olin jättäjä. Syynä ex-mieheni henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta.

petin ja jätin 14 vuotta kestäneen suhteen, hetkeäkään en ole katunut.

Aika nopeasti tapasin nykyisen mieheni ja yhdessä ollaan oltu 20v.

Jos nyt tulisi ero niin en aloittaisi seurustelua nopeasti.

Ap:lla oli pitkä suhde takana ja tilanne on ihan toinen.

varmaan riippuu siitäkin, miten ero on tapahtunut. Jos on tullut petetyksi ja jätetyksi niin ei miehet varmaan ihan vastareaktiona kiinnostakaan. Jos taas on erottu hyvissä väleissä ilman suurempaa draamaa niin eri homma.

ero ilman suurtaa draamaa pitkästä, mutta lapsettomasta suhteesta ja itsellä halu uuteen suhteeseen. Tuloksena uusi suhde puolessa vuodessa, nyt takana kuusi vuotta ja lapsia kaksi:) Tyytyväinen olen.

tämä kysymys lisään: kerro myös

- olitko jättäjä vai jätetty

- kuinka pitkä oli parisuhteesi?

Minä itse olin jätetty. Ja parisuhteen pituus vaikuttaa siihen, kuinka paljon tästä vapaudesta nauttii.

ap

varmaan riippuu siitäkin, miten ero on tapahtunut. Jos on tullut petetyksi ja jätetyksi niin ei miehet varmaan ihan vastareaktiona kiinnostakaan. Jos taas on erottu hyvissä väleissä ilman suurempaa draamaa niin eri homma.