Lapsia ei saa olla missään, onko lapset ihmisiä?

Siellä lapset ovat mukana normaalissa elämässä joka paikassa ja heistä pidetään.

ei mitenkään pelkästään muslimimaihin! onneksi mun tuttavapiiriin ei kuulu tollasia lastenvihaaja tyyppejä..

ihan missä vaan :)

Lapset ei saisi näkyä eikä kuulua missään. Auta armias jos joku erehtyy vielä tänä päivänä ottamaan lapset mukaan vaikka häihin tai vielä kauheampaa, kauppaan! Pitää kai alkaa harkita muuttoa etelämmäksi, jossa lapset saa olla osa yhteiskuntaa.

kun on elänyt sen rankan vaiheen omien lasten kanssa.

Nyt kuopus on kohta 7v. ja saan jo nauttia kodin sisutuksesta ja rauhallisista kaupassa käynneistä.

En vihaa lapsia, mutta jaksa enään olla samanlailla heidän kanssa, niinkuin ennen olin.

Jos joku ei kestä lapsia kaupassa, eikö sitä voi käydä siellä 20-21 kun suurin osa pienistä lapsista on nukkumassa?



Eikö aikuisena voi valita itse juhlansa mihin menee ja kyläpaikkansa? Jos samoihin juhliin tai kylään on kutsuttu lapsiperheitä, eikä ärsyyntyvä aikuinen voi jättää menenmättä?



Entä julikisilla? Ostakaa OMA AUTO! Ei tarvitse kuunnella pikkupiruja kun kiljuvat ja huutavat kun ovat väsyneitä..



Ja hei, vähän huumoria peliin, lapset monesti käyttäytyvät tilanteissa juuri niinkuin aikuinenkin HALUAISI muttei kehtaa. Kyllä mun ainakin tekis mieli joskus huutaa väsyneen päivän päätteeksi niin että peräsuoli näkyy bussissa että MULLA ON KUUUUUMA!!!



Samoin kuin kirkossa tai jossain kylässä jossa pitää olla sivistyneesti hiljaa ja kuunnella jotian toooodella tylsää juttua,vois vaikka alkaa juoksemaan ympäri huushollia kädet pystyssä ja kiljua.



Mutta ei, lapset tekee näin ja aikuiset hyssyttää ja samalla itsekkin kiemurtelee tuolissa ja selittää että kyllä meidän pitää nyt lähteä kun tuo lapsikin villiintyy... ja olla helpottunut että oli edes joku tekosyy lähteä pois :)



Sama juttu paikoissa joissa pitää jonottaa ja odottaa, ei se aikuisestakaan ole kivaa mutta lapsi näyttää sen ulospäin. Itse huomaan ajatelleeni monta kertaa kun opasta lasta miten tulee käyttäytyä ja olla esimerkkinä että osaa sitten aikuisena käyttäytyä samoin, huomannut ajattelevani että noin mäkin tekesin jos kehtaisin :)



ap

Me ainakin mennään jo nukkumaan 21.00, vaikka meillä on koululaisia´ja käydään päivällä kaupassa.

Tosi outo ajatus sulla, että lapsia pitäisi vältää.

Ei mun eskarilainen saa häiritä ketään kaupassa.

Eikä mua kyllä kukaan lapsi olekkaan kaupassa häirinnyt.

tai ymmärtänyt viestiä?



Siis sanoinkin että lapset on nukkumassa silloin ja minua ei häiritse muutenkaan lasten tekemiset vaan monia muita.

mistään muualta kuin täältä av:lta. Eihän varsinkaan Suomessa jokainen aikuinen lähde mukaan lapsen juttuihin tai muuten huomioi lasta, mutta ei minulle ole koskaan tullut kuvaa, ettei lapseni saisi olla mukana kaupassa tai ravintolassa.



Tosin yritän itse pitää lasten käytöksen tilanteen mukaisena. Siis ravintolassa ei juosta ympäriinsä eikä kiljuta, vaikka muuten saa jutella, touhuta ja leikkiäkin omassa pöydässä, kunhan ei kohtuuttomasti häiritse muita ruokailijoita. Samoin kaupassa.



Eihän se aina sataprosenttisesti onnistu, mutta silloin, kun lapsi törmäää Prismassa pikkukärryillään vastaantulijaan, käsken lapsen katsomaan eteensä ja varomaan ja pyydän törmätyltä anteeksi. Yleensä takaisin saa hymyn ja kommentin, että ei se mitään. Tärkeintä on, että yrittää pitää ne ipanat kohtuullisessa järjestyksessä, en yhtään ihmettele, jos tulee paheksuntaa, jos ei välitä, mitä ne puuhaavat.



Noissa "muissa maissa" ne mukana olevat lapset yleensä osaavat olla tilanteen mukaan, omalla tasollaan tietysti. Tapakulttuuri ei tarkoita lapsen mykistämistä hiljaiseksi ja näkymättömäksi, vaan sitä, että on rajat, joiden mukaan eri tilanteissa saa olla.

ja harjoitella, niin ovat meidänkin lapset olleet ja harjoitelleet, mutta vanhempien pitää osallistua siihen harjoitteluprosessiin - ja huolehtia siitä, että kun meno äityy holtittomaksi, se katkaistaan ja huilitaan. Ei niin, että nicoyamppa juoksee kikattaen kirkkkoa/lentsikkaa/ostaria ympäri ja vanhemmat istuvat niska punaisina perse penkissä.

Ei mun eskarilainen saa häiritä ketään kaupassa.

Eikä mua kyllä kukaan lapsi olekkaan kaupassa häirinnyt.

- ei meilläkään lapset saa häiritä ketään kaupassa/muualllakaan, mutta kse lieneekin tässä siitä, että jotkut ihmiset häiriintyvät (vaikkei lapsi varsinaisesti häiritsisi, vaan käyttäytyisi joskus vain kuten lapsi, eli esim väsyneenä kiukuttelisi tms)

häiritsevät hyvin käyttäytyvät lapset, vaikka niitä olisi kaupoissa, juhlissa ja julkisissa kulkuneuvoisssa. Myös itkevät vauvat ymmärretään hyvin. Sen sijaan monia (itseni mukaan lukien) ärsyttää riehuvat ja mekastavat (isot) lapset ja erityisesti heidän vanhempansa, jotka eivät korvaansa lotkauta lasten mellastamiselle. Esim. keskiviikkona Citymarketissa eräs mamma tyynesti sovitteli kenkiä sillä välin, kun hänen päiväkoti-ikäiset lapsensa leikkivät hippaa törmäillen hyllyihin ja muihin asiakkaisiin. Äiti havahtui tilanteeseen vasta sitten, kun nuorempi meni itkien hänen luokseen, koska ei saanut isoveljeään kiinni ja silloinkin kommentti oli, että "älä Jere juokse niin kovaa, kun Jasminia harmittaa"...

ja rajojen asettelu, eihän se muuten olisikaan harjoittelua vaan vapaata olemista ja riehumista.



Itse olen myös AV:n myötämiettinyt ihmisten kaksinaamaisuutta, kun liikun lapsen kanssa jossain ja jos jotain sattuu niin AINA muut aikuset ovat hymyilleet ja sanoneet että ei se mitään. Meillä ei edes satu yleensä, en edes muista. Mutta yleensä esim. bussissa ihmiset katsovat hymyillen ja hyväksyvästi kun lapsi esim. juttelee kovaan ääneen tms.



Olenkin miettinyt että oikeestikko nämä kaikki ihmiset ajattelevat että pidä kakara pääs kiinni vaikka edessäpäin hymyilevät ja juttelvat lapsen kanssa.

mistään muualta kuin täältä av:lta. Eihän varsinkaan Suomessa jokainen aikuinen lähde mukaan lapsen juttuihin tai muuten huomioi lasta, mutta ei minulle ole koskaan tullut kuvaa, ettei lapseni saisi olla mukana kaupassa tai ravintolassa.

Tosin yritän itse pitää lasten käytöksen tilanteen mukaisena. Siis ravintolassa ei juosta ympäriinsä eikä kiljuta, vaikka muuten saa jutella, touhuta ja leikkiäkin omassa pöydässä, kunhan ei kohtuuttomasti häiritse muita ruokailijoita. Samoin kaupassa.

Eihän se aina sataprosenttisesti onnistu, mutta silloin, kun lapsi törmäää Prismassa pikkukärryillään vastaantulijaan, käsken lapsen katsomaan eteensä ja varomaan ja pyydän törmätyltä anteeksi. Yleensä takaisin saa hymyn ja kommentin, että ei se mitään. Tärkeintä on, että yrittää pitää ne ipanat kohtuullisessa järjestyksessä, en yhtään ihmettele, jos tulee paheksuntaa, jos ei välitä, mitä ne puuhaavat.

Noissa "muissa maissa" ne mukana olevat lapset yleensä osaavat olla tilanteen mukaan, omalla tasollaan tietysti. Tapakulttuuri ei tarkoita lapsen mykistämistä hiljaiseksi ja näkymättömäksi, vaan sitä, että on rajat, joiden mukaan eri tilanteissa saa olla.

Lapsille tulee opettaa miten yhteiskunta toimii ja miten ollaan eri tavalla erilaisissa tilaisuuksissa. Minustakaan tapakulttuurin opettaminen ei tarkoita sitä, että lapsi saisi näkyä mutta ei kuulua vaan sitä, että lapsi oppii kestämään myös hetkittäistä tylsistymistä ja sitä, että aina ei sovi tehdä juuri niin kuin itse haluaisi. Esim. omat syntymäpäiväjuhlat ovat täysin eri asia kun isomummun 90v juhlat. Omissa juhlissa sopii riehua ja leikkiä kun taas isomummun juhlissa ei sovi laittaa huushollia ylösalaisin.

Olenkin miettinyt että oikeestikko nämä kaikki ihmiset ajattelevat että pidä kakara pääs kiinni vaikka edessäpäin hymyilevät ja juttelvat lapsen kanssa.

niin just. Kun on kasvatettu käyttäytymään julkisilla paikoilla, sitä puree huulta ja toivoo ettei päässä napsahda ja tule karjaistua niin kuin omille penskoille, jolleivat asetu.

Tarkka havainnoija voi kyllä varmasti aistia hymyssä jonkinlaisen epäystävällisen vivahteen, ja äänessäkin ehkä. "Voi että, no niin, onpa sulla hieno auto joo.."