Kuinka paljon äidin pitää leikkiä lasten kanssa?

Jonkin verran leikkimieltä olisi hyvä äidinkin itsestään löytää, vaikka leikki onkin nimenomaan lasten työtä. Mielikuvitusjuttuihin voi mennä mukaan, lapsi saa ohjata leikkiä, kotitöihin voi yhdistää leikkiä, leikkejä voi mahdollistaa ja ehdottaakin joskus. Jos ei kerta kaikkiaan leikitä, ei siitä tarvitse syyllistyä. Meillä sekä minä että mieheni leikimme jonkin verran, mutta kyllä lapsilla on parhaat leikit keskenään.

ja mikä määritellään leikiksi? Itse en esim leiki nukeilla, leikkiastioilla tms juurikaan lapsemme kanssa. Joskus (hyvin harvoin) saatan jotain legoilla rakentaa. Sen sijaan luen, laulan (huonolla äänellä), kutkuttelen, hellin, käyn leikkikentällä, kävelyllä, lumitöissä jne yhdessä lapsen kanssa. Mielestäni näitä ei voi laskea leikkimiseksi, mutta näen että vanhempien tehtävä on ennemminkin ohjata/luoda lapselle edellytyksiä erilaisiin aktiviteetteihin, ei niinkään suoranaisesti leikkiä lapsen kanssa.



Äiti (ja isä) ovat mielestäni kasvattajia sekä heidän kuuluisi rakastaa lastaan pyytettömästi ja antaa lapselle turvallinen koti ja taata ensisijassa lapsen perustarpeet - ei olla leikkikaveri.

..minusta se on aikalailla vanhempien vastuulla olla myös leikkiseurana hänelle. Vai miten onnistuu piiloleikki 3-vuotiaalta yksin? Tuon ikäisellä ei ole vielä vaadittavia sosiaalisia taitojakaan (puhun nyt siis omasta lapsestani, en yleistä!), että voisi kutsua päiväkodista jonkun kylään.

Kyllä niitä kaksi on tehty pienellä ikäerolla juuri siksi että leikkivät keskenään :D

jotka sanovat, ettei lapsen kanssa tarvitse leikkiä. Ei tarvitsekaan. Ei lapsen kanssa TARVITSE tehdä juuri mitään muuta kuin pakolliset hoitotoimet.



Mutta kyllä minusta on ainakin ihanaa nähdä, kun lapsi suorastaan hehkuu ilosta, kun hänen kanssaan leikitään. Ja toisaalta hänen kasvoiltaan paistaa karvas pettymys, kun isi ei (yleensä) jaksa leikkiä hänen kanssaan.



En tarkoita, että äidin pitäisi leikkiä lapsen kanssa jatkuvasti, on meillä muutakin tekemistä. Mutta uskon, että lapsen itsetunnolle tekee hyvää se, että hän tuntee olevansa haluttua seuraa.



Parasta leikkiseuraa on tietysti toiset lapset; jos on useampia lapsia niin vanhempien ei ehkä tarvitse leikkiä niin paljon.

Muuten vietetään paljon aikaa yhdessä. Tänään oltiin pulkkamäessä ja luistelemassa. Huomenna leivotaan kuten aina perjantaisin. Lauantaisin käydään uimassa jne. mutta leikkiminen se on lasten hommia.

Ei lapsen kanssa tarvitse välttämättä vanhemman leikkiä, ellei lapsi koe sitä kovin tärkeäksi.



Vanhemman tehtävä kun on rakastaa lastaan ja lukea iltasatuja, antaa turvaa. En mä ainakaan muista, että vanhempi olisi leikkinyt mun kanssa,eikä se todella ole vanhemman tehtäväkään.



Vasta noin 3-vuotias lapsi haluaa seuraa leikkimään. Sitä ennen lapsi tarvitsee vain ehdotonta ja turvallista rakkautta, joka on aitoa!

monesta asiasta. Meillä yksi kaksivuotias lapsi kotihoidossa, ja tuntuis aika kummalliselta olla leikkimättä hänen kanssaan. Oma lapseni ainakin kaipaa vähän johdattelua leikkiin kun on tylsistynyt, ei aina hoksaa itse kaivaa dubloja kaapista jne. Eihän sitä nyt tuntikausia tarvitse lapsen kanssa leikkiä, riittää että istuu lapsen seurana ja juttelee hänen kanssaan leikistä tai auttaa rakentamaan tornia.