Haluan kolmanne lapsen! Vai haluanko?

Ja näköjään sain aloituksellani jotkin kuumeilemaankin kolmannesta. :)



Jännää miten moni painii saman asian kanssa ja jännää, että monilla on jopa neljä lasta. Itsekin kyllä tunnen useitakin neljän lapsen perheitä ja minusta useampi lapsiset perheet on jotenkin nousussa, tuntuuko muista siltä? En itse sen vuoksi tekisi päätöksiä, mutta tältä täällä meidän seudulla näyttää.



Meillä tilanne on siis sellainen, että esikoinen on 7 v ja kuopus on 2 v 3 kk, joten periaatteessa hän ei vielä niiiin omatoiminen ole, vaan melko pieni vielä. Ja ehtisi vähän kasvaa ennen kuin kolmonen ehkä tulisi..



On tässä onneksi joku kuukausi kuitenkin aikaa miettiä. Päätin, että päätös yrittämisen aloituksesta (ja tietysti sitä ennen miehen käännytyksestä ;) on tehtävä helmikuun loppuun mennessä. Piste. Yrityksessä voi kuitenkin vierähtää vaikka kuinka monta kuukautta, jos huonosti käy.. Ja onhan mahdollisuus, ettei kolmatta kuulu ja se on sitten selvä merkki, että meidät on tarkoitettu elämään näin.



Mun lähimmät ystäväni ovat sinkku lapseton, 2 lapsen äiti ja yhden lapsen äiti. He kaikki ovat luonnollisesti omaa mieltään asioista ja en tästä asiasta edes uskaltaisi heille puhua.. Mutta onneksi on netti sekä pari äiti-ystävää, joille olen haaveista varovasti puhunut.



Kivaa perjantai-iltaa kaikille!



ap

Ehkä se johtuu siitä, että vähän epävarmana tulin raskaaksi ja sit tulikin saman tien keskenmeno. Silloin tiesin ehdottomasti haluavani kolmannen ja sain odottaa puoli vuotta ennen kuin raskaus alkoi. Meillä se ainakin oli todella onnellinen asia ja lapsi on tuonut mulle paljon voimavaroja ja iloa. Ikinä en haluaisi edes ajatella perhettämme ilman häntä. Me ei matkustella, autoilla, eikä yövierailla, paitsikesällä joitain viikkoja mökillä. Ainut mihin vaikutti oli se, että isä kävi isompien kanssa uimahallissa ja kai minutkin olisi voinut sinne järjestää, mutta en viitsinyt yrittää.

Musta tuntuu samalta, siis että meillä on kaikki joiden kuului tullakin. Kaikki kolme. Kolme mahtuu tosiaankin vielä tavalliseen autoon, reissaaminen onnistuu ja tavaroita voi kierrättää. Ap anna mennä vaan, vanhana harmittaa että jäi tekemättä :)

että kaduttaako vanhana jos ei anna kolmoselle mahdollisuutta. Vaikea kuvitella että asia menisi niin päin jos sen kolmosen saisi että sitten jälkikäteen harmittelisi että "voivoi, ei olisi pitänyt sinua tehdä kun tuli vain vaivoja ja hankaluutta". Kyllä kai sitä omaa lasta rakastaa sitten jos sen saa ihan samalla lailla kuin muitakin lapsiaan.

t:17

Meillä lapset nyt kohta 10v, 8v ja reilusti yli 3,5v. On kivaa seurata, miten 10v. isoveli leikkiin kolmannen kanssa ja innostaa pelaamaan. 8v. on paljon kaveriensa kanssa, mutta aina joskus jotain innostuu isosisko pienimmin kanssa leikkimään. Esikoinen aloitti koulun, kun kolmas oli 1v. Kiva olla kotona ottamassa ekaluokkalaista vastaan, sai rauhassa totutella koulumatkaankin äidin kanssa. On ollut kivaa, kun on yksi pieni lapsi kotona, kun toiset jo ovat kasvaneet kohisten koululaisiksi. Se pienen lapsen ihanuus, söpöys ja valloittavuus on vielä tuossa 3-vuotiaassakin. Tuntuu, että elämä olisi jo jäykempää, jos tämä pikkuista ei olisi. Tietty me vanhemmat ollaan 3 ja 4 lapsisista perheistä kuopuksia, siksi kait vasta vähintään 3 lapsen perhe tuntuu siltä omalta ja siltä miltä perheen tulee kuulua. Olin 39v. kolmosen syntyessä enkä kokenut mitenkään hankalaksi vauvanhoitoa, vauvaasta pikemmin sai paljon energiaa.

kolmannen =). T: Kolmen äiti

ja nyt on työnalla =)



Kadut kuitenkin vanhana jos et hommaa lasta jos kuitenkin edes hiukan sitä mielit =)



kaikki järjestyy kyllä.

Työtä tulee lisää, matkustaminen kalliimpaa. Mutta muuten rahat kyllä riittää. Tavaroita ja vaatteita kierrättää kolmoselle siinä missä kakkosellekin.



Meillä esikoinen (koululainen jo) ilmaisi ihanasti tämän pikkutaaperon olemassaolon: Kyllä meidän elämä olis paljon tylsempää ilman Kaisaa (nimi muutettu). Se on niin hauska! Ja meillä esikoinen on poika. Ja myös hänen koululkaverinsa ovat ihastuneita tähän hauskaan pikkusiskoon...



Kyllä sä siis haluat kolmaneen ;)

täälä palstalla ja mietin ja mietin. Keväällä 2010 jätettiin ehkäisy pois ja nyt odotan kolmatta.



Kyllä sitä sitten tietää kun aika on kypsä. Itse odotin sitä aika kauan, mutta tiesin että haluan jossain vaiheessa.

Tohkeissaan kun kirjoittaa, niin tulee virheitäkin. :)



Mä olen tyytyväinen elämäämme nytkin, mutta jotekin tuo ajatus kaihertaa ja kaihertaa. Ja aikaa ei ole enää paljon, koska itselläni ikää jo 35, mieheni on pari vuotta nuorempi.



Mies ei oikein ole lämmennyt ajatukselle, mutta tiedän, että saan hänen päänsä käännettyä. Hän rakastaa poikiamme ja touhuaa paljon heidän kanssaan.



Äääh, ehkä pitää antaa asia ns. herran haltuun. Jätin jouluna pillerit pois, koska ne aiheuttavat mulle hirveästi finnejä yms. mielialan muutoksia.



ap

Mä olen tyytyväinen elämäämme nytkin, mutta jotekin tuo ajatus kaihertaa ja kaihertaa. Ja aikaa ei ole enää paljon, koska itselläni ikää jo 35

Tavallaan tiedänkin, että haluan kolmannen, mutta jotenkin en ehkä ihan vielä ole valmis. Toivoisin, että olisin pari vuotta nuorempi ja voisin vielä harkita hetken rauhassa. Mutta eipä tästä yhtään nuoremmaksi tule...

mutta meillä mietitään neljättä lasta. Nyt on kaikki jo aika paljon helpompaa, isommat on reippaita ja omatoimisia ja kuopus on aurinkoinen ja helppo lapsi. Mitäs jos neljäs olisikin hankala ja valvottava lapsi? Reissaaminen ulkomailla ainakin kävisi vaikeaksi ja muutenkin neljä lasta on jo aika paljon. Nyt jo ollaan saatu kommentteja, että ollaan melkonen suurperhe yms. Mutta silti.. mieli kaihoaa vielä yhtä lasta..

on hyvä, meillä myös! eikä tarvi ees farmari-autoo!!! ;)

lähteä leikkiin vielä kerran.



Mun mielestä mikään ei ole muuttunut vaikeammaksi. Nautitaan kaikki vauvasta täysin rinnoin. Meillä lapsilla ikää 5 vuotta, 3 vuotta ja vauva alle vuoden.



Mahdutaan samaan normaaliin farmariautoon, reissataan ja eletään ihan normaalisti.



Nyt tunnen vahvasti, että he joiden oli meille tarkoitus tulla, ovat päässeet perille.

vanhemmat lapset 11v ja 6v tänä vuonna.

Järkkyä! Olen viime aikoina nauhoittanut kaikki vauvaohjelmat. Luuhannut vaunu- ja ratassivuilla. Kymppiuutisten vauva-juttu sai perhoset pörräämään vatsassa. Tätäkin kirjoittaessa meinaa hengitys salpautua...



Siis, apua mitä tämä on??? Eihän meille oikeasti mahdu enää kolmatta lasta.



Ja olen jo yli 40v. Nuorin on 9v.



Voisiko tämä vauva-haikailu johtua jostain hormooneista? Kierukka vetelee viimeisiään...

lapsen yrittämiseen melko pitkään. Vaan nyt tuo ihanuus on sulostuttanut elämäämme 2-vuotta.

Mies on moneen otteeseen sanonut, et olipa onni tämän lapsen saaminen :)

Ei olla päivääkään kaduttu kolmatta lasta. Vaikka ekat puoltoista vuotta olivat elämämme raskaimmat.

Nyt on sitten neljäs mahassa kasvamassa ;D

Tämä varmasti jo muuttaa elämäämme hiukan, ei enää mahuta tavalliseen hotellihuoneeseen jne..

Mutta onneksi autossa ja talossa on tilaa :D sekä sylissä ja sydämessä.



Ette tule katumaan kolmannen hankkimista (tulee se vauva-aika olemaan millainen tahansa) mutta sitä tulet katumaan, jos ette sitä kolmatta hanki vielä kun voitte!!

Elämää ei kolme lasta muuta paljoakaan, työtä toki enemmän. Mutta sehän on selvää.

ykkönen tai kakkonen.

Terv. neljättä odottava,

joka haaveilee ehkä myös viidennestä

Minä myös haluan kolmannen, mutta voi sanonko mitä kun se oliskin niin helppoa, mutta ku mies ei halua enää kolmatta. Kaikilla muilla vissiin haluaa, siltä se ainaki täällä tuntuu. Meillä se on miehelle elämän ja kuoleman kysymys suunnilleen. Että täällä näin...

pitikin lukea tämä ketju.

Me ollaan niin päätetty ettei kolmatta tule. Takaraivossa kuitenkin kaihertaa joku.

Esikoinen on jo 11 ja kuopus 2. Mitähän tässä tekis. Itsellä ikää hiukan yli 30. Eli kovin vanhakaan en ole. Mutta mutta...