Köyhä/pienituloinen: kerro elämästäsi? Mitä teet vapaa-ajalla,

Mihin käytät vähät roposesi? Mitä arvostat elämässä?

Minkälaista on olla köyhä?

En tewe mitään vapaa-ajalla

En tee vapaalla mitään, mikä vaatisi rahan menoa. Ainoa johon käytän rahaa, on kesäloma. Hmm, en kai sitten olekaan köyhä, kun käytämme lapsia lomalla, paitsi ei ulkomailla. Olen sittenkin.

Käyn paljon kirjastossa lasten kanssa ja ulkoilen lasten kanssa. Joskus olisi ihan kiva, jos voisi olla varma siitä, että rahat riittävät. Yleensä ne riittävät just ja just, mutta jos tulee jotain yllättävää, niin on pakko lainata. Joskus kaipaan myös sitä että olisi taas varaa käydä kampaajalla useammin kuin pari kertaa vuodessa. Yleensä olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

tällä hetkellä mitein että pääsisinköhän ilmaiseks bussil töihin ku on kymmenen senttiä rahaa, pitää varmaan soittaa pomolle ja sanoo etten pääse töihin vaikka kuinka sanois et saan potkut jos en tule.

Yks harrastus on ja se on kävely koska siihen ei mene yhtään rahaa.

Vapaa päivinä olen lapseni kanssa koska työpäivän jälkeen en jaksa tehdä muuta kuin tuijottaa seinään.

Ruokaa onneksi on kiitos ruoka avun jonne alistuin menemään kun oli pelkkä valo jääkaapissa.

Onneksi kesään mennessä pitäisi helpottaa kun olen saanut perinnät, ulosotot ja velat maksettua.

Ja vaikka olen köyhä niin olen onnellinen että minulla koti, ihana lapsi ja uskoa tulevaisuuteen.

en kampaajalla, en baareissa, en kylässä. Nippanappa saan työmatkat taitettua vanhalla Volvollani, joka syö loputkin rahat kitusiinsa.

Minullahan on työttömänä aikaa siihen. Olen kiinnostunut filosofiasta, tähtitieteestä ja runoudesta ja politiikasta, noin esimerkiksi.



Katson laadukkaita leffoja. Jos ei löydy kirjastosta, ostan muutamalla eurolla esim. huuto.netistä. Ei mitään jenkkiroskaa kiitos.



Leivon itse leivät, kakut, pullat ym. ja kokkaan; olen siinä aika hyvä. Käyn lidlissä ostamassa heldelmät ja vihannekset, en mitään valmisruokaa vaan raaka-aineita. Hyvän ruoan tekeminen on kuin meditaatiota!



Kierrän paljon kirppiksiä ja teen sieltä hyviä löytöjä. En osta oikeastaan mitään uutena, sillä suomalaisten elintaso on niin hyvä, että myös käytetyissä riittää.



Metsässä kulkeminen on ilmaista. Mukana minulla on digikamera, sen löysin aikoinaan satasella. Joogaaminenkaan ei maksa, mikäli siitä on perusteet hallussa.



Olen alkanut myös nikkaroida kanoille talviasumusta, johon otan kanoja jahka se on valmis. Juurespenkki minulla on jo. Asun maalla aika vanhassa talossa.



Viihdyn oikeastaan aika hyvin. Minulla on nyt aikaa kaikkeen mitä haluan tehdä, jos en itse valitse sängyn pohjalla makaamista. Se, mikä hieman harmittaa on seikka, että lasteni elintaso on alempana kuin näiden luokkakavereiden. Kuitenkin positiivisena puolena on läsnäoleva äiti.



Myös matkuystamista kaipaan. Säästämme nyt rahaa lähteäksemme ihan perinteisesti reilaamaan, kun lapset hieman kasvavat. En usko että lapsetkaan tarvitsevat viiden tähden hotellimajoitusta vaan paikkojen näkeminen on tärkeintä.



Remonttiinkaan ei ole oikein varaa. Itse pitää tehdä nurkka kerrallaan jos sattuu tulemaan kierrätystarpeita vastaan.



Ostin talon kun olin vielä työelämässä, ja olen yhä velkainen. Se rasittaa talouttani eniten.



Mutta oravanpyörään en kaipaa.

Tällä hetkellä aikaa itselle on hyvin vähän. Illat menee opiskellessa ja alkuillat lapsen kanssa. Kun vapaa-aikaa on, luen kirjoja, soitan pianoa ja kitaraa, tapaan ystäviä, käyn taidenäyttelyissä.

Kuulostaa vähän siltä, että joku keskituloisen miehen napannut lähiöruusu siellä yrittää nyt päteä kieriskelemällä ja nautiskelemalla sillä tiedolla, että köyhät ei voi tehdä mitään edes vapaa-ajallaan.



Minutkin lasketaan pienituloiseksi, usein jopa köyhäksi. Vapaa-ajallani kirjoitan runoja ja novelleja, opiskelen, tapaan ystäviä, katson elokuvia, kuuntelen musiikkia, käyn lenkillä, vietän aikaa perheeni kanssa, joskus käyn joidenkin kavereiden kanssa baarissa, taidegallerioissa ja keikoilla tai ilmaisfestareilla, luen kirjoja, käyn uimahallissa, ja silloin kun olemme saaneet säästettyä rahaa matkustamme ulkomaille (mutta ei tosiaankaan mihinkään keskituloisten nousukkaiden suosimiin turistirysiin, vaan omatoimisille matkoille esim. Itä-Eurooppaan).



Mitähän muuta sitä tulee tehtyä...? No, varmaan kaikenlaista. En usko, että tekisin juurikaan eri asioita, vaikka rahaa olisi paljon suuremmat. Paitsi että silloin matkustelisimme paljon enemmän, eikä tarvitsisi mennä lentokoneella, vaan voisimme kulkea ekologisemmin vaikka junalla ja käyttää matkustamiseen myös pitempiä aikoja.



Mitäs se ap itse muuten tekee vapaa-ajallaan ja mihin tuloluokkaan uskot kuuluvasi?

Pienituloisena ehtii tekemään niitä asioita joita ei ehkä muuten ehtisi ja lisäksi on aikaa levätä (jos ei olisi pieniä lapsia).   Miinuspuolia ja rajoituksia elämässä..aikuisten juhlat, matkustaminen sisämaassa tai ulkomailla, autottomuus..mikä helpottaisi matkustamista ja arkea, mutta toisi mukanaan kuluja. Muuten ehtii liikkumaan,ulkoilemaan,olemaan perheen kanssa, tapaa ihmisiä jne.

Jos oppii olemaan kiitollinen siitä mitä itsellä on, tietää mistä saa apua tarvittaessa ja minne voi mennä pienemmällä budjetilla niin homma on hanskassa. Monista asioista on luovuttava, mutta näin olisi joka tapauksessa, kuka jaksaa esim. sisustaa uudelleen ja uudelleen tai ympäröidä itsensä kaiken maailman roinalla ja rytkyillä. Vähemmällä pärjää.

En näe itseäni köyhänä, mutta minulle köyhyys olisi sitä ettei ole kotia,  ruokaa tai paikkaa missä tavata muita ihmisiä.

Kirjoitan blogia osoitteessa https://blogimami.wordpress.com/menovinkit/

Hmm, varmaan aikalailla samaa kuin muutkin. Käyn keikkatöissä 3-4 kertaa viikossa. Tällä hetkellä vien omia ja vanhempieni tavaroita pari kertaa viikossa kirpparille. Siivoan usein ja laitan kotia, selaan paljon pinterestiä ja käytän luonnon matskuja. Kiertelen katsomassa kaupoissa, nautin siitä, että suunnittelen tarkkaan, mitä seuraavaksi hankin. Nyt säästän tiger of swe:n neuleeseen:) käyn usein lukemassa lehtiä kirjastossa sekä kuuntelemassa iltaisin luentoja. Käyn myös kirkossa, jos esim ilmaiskonsetteja. Pari kertaa kuussa myös vapaaehtoishommissa. Hmmm. Mitäs muuta. Kuuntelen hyviä radio-ohjelmia ja katselen leffoja. Nään ystäviä kahviloissa ja juon vaikka kupin teetä, niin ei maksa sekään juuri mitään. Luulen, että elämäni ei muuttuisi kauheasti, vaikka tienaisin 800 euron sijaan 3800:)

Olen köyhä ja pienituloinen, mutta se, mikä minulla on kohdallaan on: a) minulla ei ole mitään velkoja ja luottotietoni ovat puhtaan (aina). Minulla on joka ikinen lasku aina maksettu hyvissä ajoin ennen eräpäivää. Tämän johdosta minulla on monessa paikassa myöskin melko korkea luotto (net-anttila, klarna ym.) b) en tupakoi c) en käytä alkoholia.

B ja c vaikuttavat jo ratkaisevasti esimerkiksi siihen, että rahaa yleensä riittää melko paljolti juuri siihen, mitä haluan tehdä. Lapsille on aina joulu ja lahjoja (+synttärit), kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää jne. Kaiken kaikkiaan olen mielestäni erittäin taitava rahankäyttäjä, koska näinkin pienilla nettotuloilla elämme ihan hyvää elämää.

No mitä se vaatii?

- Tuotevertailua kaupassa (3 pv:n sapuskat saa pitkälti alle 40 € nelihenkiselle perheelle, kun on viitseliäs)

- pitää kalkuloida, minkälaisia osamaksueriä voi maksaa

- pitää olla luonteeltaan sellainen, ettei ole tavaran perään niin paljon (onneksi olen)

- pitää punnita, mihin huvituksiin haluaa rahansa käyttää eniten sillä kertaa

Mitä teen vapaa-ajallani?

Opiskelen iltalukiossa. Olen pärjännyt todella hyvin ja lukiosta päästyäni haen yliopistoon.

Surffaan, luen, pidän yllä ammattitaitojani, korjaan tarvittavia korjauksia, pidän huolta tiluksistani, puuhailen tietokoneiden kanssa muutenkin kuin ammattimielessä, haen (epätoivoisesti) töitä (siis joskus ihan "vapaa-ajalla"), kokkaan, teen tulevaisuudensuunnitelmia, shoppailen tai ainakin suunnittelen tulevat shoppailut netissä, katselen viihdettä. Ihan peruselämää, mutta kun ei ole töitä, niin aikaakin on enemmän. Rahaa taas vähemmän... Ai niin se tärkein. Laiskottelen. Laiskottelen ja juopottelen joskus, kun siltä tuntuu. Näin on, eikä kaduta ollenkaan.

Mitä ap ajattelee hyvätuloisten tekevän vapaa-ajallaan?

Minulla netto 3000€/kk ja säästöjä on.

Töiden jälkeen en juuri jaksa tehdä mitään, mutta kun energiaa on pyöräilen tai lenkkeilen, käyn uimahallissa (ilmaiseksi työsuhde-etuna) tai kiertelen kirppareilla. Kirppareilta ostan vain sellaista mitä oikeasti tarvitaan (lapsille vaatetta, työvaatteita itselle).

Olen opiskelija, saan kuukausittain 500 eur opintotuen ja nyt 700 eur palkkaa (normaalisti 250). Elän mielestäni tosi rikasta elämää, minulta ei puutu mitään. Kaupassa en katso hintoja, mutta kulutuskäyttäytymiseni on aika niukkaa. Esim. juustoa ostan vain kerran parissa kuukaudessa koska tahko maksaa 5 euroa, en syö paljon lihaa (pari kertaa viikossa, silloin yksi kananrinta kahdelle tai 250-400 g jauheliha kahden päivän ruokiin kahdelle). En shoppaile vaan ostan tarpeeseen, kaupoissa ei tule käytyä oikein koskaan.

Vapaa-ajalla urheilen paljon ja katsomme elokuvia miehen kanssa. Useimmat urheilulajini ovat aika halpoja - ajan maantiepyörää, käyn tankotanssitunneilla ja jos ehdin, ryhmätunneilla yliopiston urheilukeskuksessa. Kallein harrastus on ratsastus, josta maksan 100 euroa kymmenestä kerrasta. Kaikki tarvikkeet löytyvät omasta takaa jo. Haaveilen hoitohevosen ottamisesta, joita alueeltani löytyy 25-100 eurolla kuussa.

Meiltä löytyy kotoa myös kaikki modernit mukavuudet, tietotekniikka ja auto, tiskikoneita ei tosin ole. Käymme ulkomailla (lentäen tai ajaen, pyöräilemistä tai päiväreissuja ei lasketa) pari kertaa vuodessa En todellakaan sanoisi olevani köyhä, ja selvennyksen vuoksi myös avomieheni on myös opiskelija. Emme ole mikään talousihme mutta rahat riittävät hyvin kun ei ole kaiken maailman netflixejä ja kytkykauppoja ja osamaksuja imemässä kaikkia rahoja mustaan aukkoon.

Olen teoriassa pienimuotoista keikkatyötä tekevä, käytännössä työtön. 

Suoritan avoimen yliopiston opintoja, ja harrastan paria liikuntalajia - nämä tuovat työni lisäksi minulle sen rytmin arkeen, minkä menetän, kun töitä ei paljon ole. Tapaan viikonloppuisin paljon ystäviä, jotka piristävät muuten melko tapauksetonta arkea. Joskus saan paljon aikaan. Joskus taas tulee tappiomieliala, kun tuntuu, ettei niillä omilla pikku puurtamisilla oikeasti ole mitään merkitystä, eikä muutosta ole luvassa. Joskus stressaan älyttömästi ajatellessani seuraavaa päivää.

Joskus hajottaa, kun elämä on niin tasapaksua, tapauksetonta ja rytmitöntä. Mutta mihinkään "piristysruiskeeseen" taas ei ole määräänsä enempää varaa. En voi karata yhtäkkiä ulkomaille tai edes laivareissulle, en välttämättä edes pienelle kaupunkivisiitille oman maan sisällä. Ehdotus ravintolaillallisesta menee hylkyyn, kun onhan se nyt edullisempaa syödä ihan vain kotona. Niinpä se arkea värittävä juhla on leffa neljän seinän sisällä, tai ehkä piipahtaminen kaupungin ankeassa kuppilassa kavereiden kanssa (minun tapauksessani selvin päin). Toki minulla on säästöjä... mutta kun säästäminen on työlästä ja säästöön menevä raha pientä, tulee pihiksi pistää se raha haisemaan ilman syvää harkintaa. 

Saan paljon iloa lukemisesta ja kirjoittamisesta, ja joskus fiktiomaailmoihin uppoutuminen ja oman, tällä hetkellä niin tyhjän elämän keskeltä on todella lohdullista. Oma maailmani kun on niin pysähtynyt: mieli kaipaisi rytmiä ja lompakko rahaa, mutta kaikki ponnistelut tuntuvat pikemminkin sitä rahaa vievän kuin tuovan. Avoimen yliopiston kurssisuoritteetkin pelottavat, että mistä syystä TE-keskus ja Kela päättävät yhteistuumin rankaista, jos satunkin etenemään opinnoissani liian hyvin. Jatko-opiskelu olisi tilanteessani välttämätöntä, mutta toisi myös taloudellista ahdinkoa vielä pitkään.

Tänään, katson ja kuuntelen joogavideota youtubesta