Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

syyllisyys äitiyslomasta

Vierailija
05.01.2011 |

Olen nyt äitiyslomalla ja tunnen tästä kamalaa syyllisyyttä. Lapsi syntyi ennen kuin opintoni olivat valmiit ja tuntuu että ne pitäisi saattaa päätökseen mahdollisimman pian. Mieheni on vakituisessa työssä, joten taloudellisesti meillä on ihan hyvä tilanne. Hän on vähän kateellinenkin minulle, kun saan olla lapsen kanssa enemmän. Siitäkin tunnen syyllisyyttä. Jos minulla olisi työpaikka (ja olisin siis ensin valmistunut) voisi mieheni jäädä kotiin ja minä mennä töihin.



Tällä hetkellä ei ole mahdollista, että mies olisi kotona (imetys). Toivoisin voivani nauttia kotona olosta ja ajatella, että vuosi-pari sinne tai tänne ei haittaa. Onko muilla vastaavaa syyllisyys/ahdistusta? Tunnen olevani hyödytön ja saamaton vaikka minulla on ihan oikea syy jättää opinnot tauolle. Opinto-oikeusrajakin jo häämöttää..

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
05.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkäs sille voi, että tuossa elämänvaiheessa piti opiskella ja kun lapsi tuli, piti revetä joka suuntaan. Aina oli huono omatunto jostakin: opinnot eivät edenneet, piti anoa lykkäystä, työelämään olisi pitänyt päästä, lapsi oli hoidossa, lapsi oli kotona mutta tein koulutehtäviä, mikä parisuhde jne. :D



No, onneksi osattiin ottaa ilo irti myös hyvistä puolista: opinnot joustivat ja pystyi opiskelemaan omalla tahdilla, saattoi skipata luennon jos oli valvottu yö takana, lapsi ei ollut yhtään kesää hoidossa ja muutenkin oli pitkiä lomia jne.



Että ota vaan ihan rauhassa, etenkin jos teillä ei ole mitään hätää. Katsotte pätkä kerrallaan. Ensin sinne äitiys- ja vanhempainvapaan loppuun ja mietitte mitä sitten teette. Ei ahdista niin paljon, kun pitää vaihtoehdot auki ja pysähtyy aina välillä miettimään. Miehesi ehtii jäädä hoitovapaalle myöhemmin, jos tilanne siltä näyttää.

Vierailija
2/4 |
05.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sinä menet jatkamaan opintosi loppuun. Tarvittaessa mies jää vielä hoitovapaalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
05.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, nyt sinulla on hyvä hetki opetella vain olemaan. Ei aina tarvitse olla taloudellisesti ajateltuna tehokas ja hyödyllinen. Tietenkin pelottaa kun olet nyt vähän "miehen elättinä" eikä urasta vielä tietoakaan. Kun jaksat taas opiskella ja vauva kasvaa päiväkoti-ikään, niin voit laittaa lapsen hoitoon ja opiskella ehkä tehokkaasti ja normia nopeammin (riippuu koulusta). Ja saat olla aina kesät ym lomat lapsen kanssa kotona. Jos kerta miehen tuloilla vähintään kohtalaisesti tulette toimeen.

Moni voisi olla katellinen tilanteesi. ehkä sen miettiminen voisi auttaa syyllisyyteen?

Vierailija
4/4 |
05.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne opinnot ehtii saattaa loppuun ja töitä tehdä myöhemminkin. Yritä ajatella niin, että ehkäpä joku luokaltasi aloitti sinua pari vuotta vanhempana tai vaikka vaihtoi alaa, et siis menetä kaikkia hyviä työmahdollisuuksia parin vuoden takia.



Saako opinto-oikeusrajaan korotusta äitiysloman takia? Tuntuisi loogiselta että saisi, etenkin jos et tee yhtään kurssia tuona aikana. Sovi itsesi kanssa, että työtäsi on nyt kotiäitiys, ettei takaraivossa koko ajan kummittele, että pitäisi se tai se asia tehdä. Palaat sitten vuoden parin päästä töihin.



Näin jälkeenpäin ajateltuna nautin itse ihan liian vähän esikoisen vauva-ajasta. Ajattelin esimerkiksi, että meidän pitää herätä joka aamu hyvissä ajoin 'koska niin kuuluu tehdä'. Miksi ihmeessä pitäisi? Pääasia että vauvalla on rutiineja, niiden ei kuitenkaan tarvitse alkaa klo 7. Sitten kun lapsia on enemmän, arki rytmittyy kerhojen ja puistojen mukaan, pienen esikoisvauvan kanssa ei tarvitse. Vauvan hoitaminen ja lähellä pitäminen on tärkeää vauvalle, älä tunne siitä huonoa omaatuntoa! Ja ehkäpä miehesikin pääsee jossain vaiheessa vauvaa hoitaessaan huomaamaan, ettei se aina helppoa ole.