Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat harrastavat, lapset eivät ehdi :(
04.01.2011 |
Olen tässä vähän miettinyt erään ystäväperheeni tilannetta. Asia siis ei oikeasti minulle mitenkään kuulu, enkä aio tilanteeseen puuttua, mutta asia mietityttää ja vaivaa, ja olen jo miettinyt, että tuoko meilläkin on edessä.
Ystäväni on ollut kotiäitinä melkein 10 vuotta, nyt on ollut työelämässä 1,5 vuotta. Lapsia on nyt neljä (ikähaarukka 4-10 vuotta). Kotiäitinä ollessaan oli hyvin omistautunut perheelleen, ei esim. huolehtinut omasta ulkonäöstään ja kaikki tapahtumat mentiin lasten ehdolla.
Kun työt alkoivat, alkoi kiinnostua myös ulkonäöstä, mikä mielestäni oli vain hyvä asia. Aloitti pari uutta harrastusta, jotka vievät tasan niin paljon aikaa, kun niihin vain uhraa. Vielä pari vuotta sitten kaksi isompaa lasta harrasti, mutta nyt tapasin ystäväperheen taas, ja kuulin, että vain vanhimmalla on enää yksi harrastus, toisen lopetti, kun ei ollut aikaa. Vanhemmat sitten valittelivat, miten kiireisiä olivat joulun alla, eivät ole edes viettäneet yhtäaikaa aikaa kotona, ja jouluvalmistelutkin jäivät tekemättä, mutta onneksi viettivät joulun isovanhemmilla, jossa joulu oli valmiina. Tapaavat toisiaankin vain ohimennen ja kotona käyvät suunnilleen nukkumassa, koko perhe ei juurikaan ole koolla viikolla.
Ajattelin, että tämä johtuu perheen isän työstä, jossa joutuu matkustelemaan viikottain, mutta tarkempien kysymysten jälkeen ymmärsin, että isä on paljon töissä ja tämä äiti sitten harrastaa niinä iltoina, kun isä on kotona ja viikonloppunakin jonkin verran. Lasten harrastuksiin ei jää aikaa, ja käytännössä toinen vanhemmista on arkisin aina poissa kotoa.
Tämä tuntui jotenkin surulliselta. Olen aina kadehtinut heiltä tuota mahdollisuutta olla lasten kanssa kotona pitkään, mutta nyt tuntuu, että perheen äiti ajattelee sen pitkän kotiäitiajan olleen se suuri uhraus perheelle ja että nyt on hänen vuoronsa mennä, tehdä ja harrastaa. Ihan ymmärrettävää, mutta kun ne lapset ovat vielä aika nuoria, tarvitsevat sitä äidin aikaa ja mielestäni myös omiakin harrastuksia. Itse olen ajatellut, että kun palaan työelämään, en aloita itse mitään harrastusta ja että omat harrastukset eivät missään nimessä ole niin tärkeitä kuin lasten. Varsinkin kun tuossa esimerkkitapauksessa tätä harrastusta voi harrastaa aina kun huvittaa eli esim. viikonloppuinakin.
Mutta ymmärrän siis toisaalta sen, että 10 vuotta toisten tarpeiden täyttämistä on kyllä paljon ja että onhan sillä äidillä oikeus panostaa itseensä ja kunnolla. Silti en voi olla ajattelematta, että siihen itseensä ei saisi panostaa lasten kustannuksella. Harrastuksethan eivät ole lapsille pakollisia tietenkään, korvaani vain särähti tuo "lapset eivät ehdi harrastaa, kun aikuisilla ei ole siihen aikaa".
Luonko nyt ongelmia tyhjästä? Onko kovinkin tyypillistä, että kun se kotiäitivaihe jää taakse, niin sitten on sen äidin vuoro olla menossa? Kyllähän se tietysti ihan kohtuulliselta kuulostaa, mutta kun käytännösssä ne lapset siitä kärsii. Tai siis näin minä sen asian näen. Olenko nyt väärässä? Miten teidän perheissänne on tämä tilanne vähän isompien lasten kanssa ratkaistu?
Kommentit (7)
Mutta jos meidän lapset tahtoisi harrastaa, kyllä me löytäisimme sen ajan jostain. He eivät kuitenkaan tahdo, sekin vähä mitä olemme yrittäneet on ollut sitä että lapset joutuu väkisin raahaamaan harrastuksiin... Minun ja mieheni harrastukset ovat liikuntaa mikä on tosi tärkeää meidän molempien jaksamiselle.
Jos perhe ei koe tuota ongelmaksi niin miksi ihmeessä sinä koet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse harrastin kouluikäisenä partiota ja naisvoimistelua, enkä tarvinnut vanhempiani mihinkään. Miten ne lapset ei nykyään pääse itsekseen minnekään?
Minä puhun täysin kokemattomana asiasta, mutta olen kyllä yllä kommentoineen kanssa siitä samaa mieltä että kun meidän lapsi/lapset joskus tulevat siihen ikään että pystyvät itsenäisesti harrastamaan, niin saavat myös harrastaa jotain sellaista joka ei vaadi jatkuvaa vanhempien läsnäoloa. Näin minä harrastin pienenä. Jos se on sitten huonoa vanhemmuutta, niin olkoon, kyllä siihen täytyy joku tasapaino löytyä joka antaa vanhemmillekin vähän aikaa. En tarkoita etteikö vanhempien tarvitse olla tukemassa ja "mukana" lasten harrastuksissa, mutta ei niissä nyt joka kerta tarvitse olla fyysisesti mukana ja harrastuksia kyllä löytyy sellaisiakin että lapsi pystyy menemään niihin itse. Nykyisin kuitenkin taitaa olla tapana että lapset kuljetetaan harrastuksiin ja siellä saattaa olla vanhemmat jopa mukanakin vieressä vahtaamassa - ja niitä harrastuksia on sitten ammuttu viikko-ohjelma niin täyteen että muuta ei juuri ehditäkään tekemään. Mitä hiton elämää se on?
ihan tosissasiko olet? mitä ihmeellistä siinä on että äiti käy parina iltana viikossa harrastamassa, ja myös viikonloppuna pari tuntia? kukaan ei moista ihmettelisi jos kyseessä olisi mies. melkein tulee mieleen että onko tämä provo.
olet itse päätellyt että tämän perheen lapset ovat joutuneet lopettamaan harrastukset aikuisten ajan puutteen vuoksi. todellisuudessa syyt voivat olla aivan toiset. ja vaikka näin olisikin niin minä en ainakaan ymmärrä miksi vanhempien pitäisi uhrata kaikki vapaa-aikansa lasten harrastuksille. isot lapset osaa tosiaan itsekin mennä mihin haluavat. todennäköisempää on että lapset ovat kyllästyneet harrastuksiinsa ja lopettaneet ne siksi mutta eivät välttämättä kehtaa tätä vieraan kuullen sanoa.
ei kuule kannata ap murehtia toisten asioita. kiva jos sinä olet täydellinen äiti, kenenkään muun ei kuitenkaan tarvitse olla. kuitenkin tämä nainen josta kerroit on varmasti oikein hyvä äiti, onhan hän hoitanut lapsiaan pitkään kotonakin. isompien lasten kanssa ei tarvitse koko ajan nyhjätäkään kylki kyljessä.
Minunkin mielestäni 10-vuotias on riittävän iso kulkemaan harrastuksiin itsenäisesti pyörällä, kävellen tai linja-autolla. Alle kouluikäiset lapset ovat asia erikseen.
että mielestäni tuo esimerkkiperhe on itse asiassa aivan loistavassa tilanteessa, koska isä on lasten kanssa kotona useita iltoja viikossa niin että äiti pääsee harrastamaan. toivottavasti he kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen. ei nimittäin todellakaan ole kovin yleistä. minäkin olisin paljon parempi äiti jos voisin harrastaa liikuntaa edes pari kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yksimielisiä olette. :) No, mietinkin, että loin kenties ongelman tyhjästä. Harmitti vain isoimman lapsen puolesta, kun se toinen harrastus oli jäänyt, ja se ehkä vähän lastakin harmitti. Ja siis ihan suoraan sanoivat, että se lapsen harrastus sekä toisiksi vanhimman harrastus jäivät, koska vanhemmat eivät ehdi kuskailemaan (jäähalli kauempana ja kyseessä siis luistelu).
Itse en siis missään nimessä ole täydellinen äiti. Vanhin lapseni on vasta eskarilainen, joten en tiedä isompien lasten harrastamisesta mitään. Ja siis itse olen kotiäitinä, joten mietinkin, miten sitten työn kanssa sumplitaan harrastukset. Ja todella hyvilläni olen ystäväni puolesta näistä harrastuksista - ne ovat tehneet hänelle todella hyvää!
Se, mitä tässä asiassa harmittelin, oli juuri se, että ystäväni haluaa harrastaa näitä harrastuksiaan aina vapaa-aikanaan ja esim. kun ovat olleet sukuloimassa viikonlopun, on aivan puhki, kun ei ole päässyt harrastamaan. Nämä harrastukset (jotka siis ovat liikuntaa) ovat hänelle todella tärkeitä, ja mietin tuota isompien lasten harrastuksen jäämistä, että eikö sitä olisi voinut jatkaa niin, että juuri tuona päivänä perheen äiti olisi voinut olla harrastamatta. Ideana siis se, että perheen isä on matkoilla epäsäännöllisen säännöllisesti eli ei voi ottaa vastuulleen lasten harrastuksia paitsi nyt tämän vanhimman lapsen yhden harrastuksen, joka on sunnuntaisin. Se on isän vastuulla. Ja aina kun isä on kotona, äiti siis harrastaa. Tosin ymmärtääkseni isäkin harrastaa vähän epäsäännöllisemmin samaa kuin äitikin eli kiireisiä kyllä todella ovat ja joutuvat todellakin aikatauluttamaan arkensa. Periaatteessa meille ei voi tulla samanlaista ongelmaa, koska mieheni ei matkusta. Tuo kiireisyys ja ajan puute vain tuntuivat aika hurjilta, kun kyse tosiaan isommista lapsista.
Niin, ja vielä se, että aina ne harrastukset eivät ole ihan siinä kotioven vieressä. 10-vuotiaan harrastus on tosiaan sekin sellainen, että sinne pitää viedä (urheiluharrastus sekin).
itse harrastin kouluikäisenä partiota ja naisvoimistelua, enkä tarvinnut vanhempiani mihinkään. Miten ne lapset ei nykyään pääse itsekseen minnekään?