Miten pääsee yli, kun mies jota rakastaa yli kaiken ilmoittaa ettei tunne samoin,

Klishee, mutta totta. Jos mahdollista, älä ole tekemisissä, se hidastaa (mutta ei estä) tunteen hiipumista.

Yleensä rakkaus on riippuvuutta, oikea rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen. Sinä kuvittelit että jos mies rakastaisi sinua, olist arvokas ihminen. Mutta hokkuspokkus, olet ihmisenä aivan yhtä arvokas vaikka et olisi miestä koskaan tavannutkaan. halu olla yhdessä, himo, itsetunnon kohotus,hoivavietti, riippuvuus eivät ole rakkautta. Vain rakkaus on rakkautta.

Aika, aika, aika. Mikään muu ei auta. - Ja ole tosiaan mahdollisimman vähän tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Käsittele asia, mutta jos se jää päähän jumittamaan, ala tietoisesti jossain vaiheessa kaihtaa sen pyörittelyä. Keskitä energiasi muuhun.

Sama täällä, jo kymmenettä kuukautta.

Ja tuntuu pahalta. On niin vaikea luopua, kun toinen haluaa jatkaa. Olen ajatellut, että tärkeintä ei ole se, että hän rakastaisi minua vaan se, että hän antaa minun rakastaa. Silti lopullinen tieto siitä, ettei hän rakasta minua saa kaiken tapahtuneen tuntumaan valheelta. En tiedä mistä saan voimia lopettaakseni suhteen lopullisesti.

ap

Yleensä rakkaus on riippuvuutta, oikea rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen. Sinä kuvittelit että jos mies rakastaisi sinua, olist arvokas ihminen. Mutta hokkuspokkus, olet ihmisenä aivan yhtä arvokas vaikka et olisi miestä koskaan tavannutkaan. halu olla yhdessä, himo, itsetunnon kohotus,hoivavietti, riippuvuus eivät ole rakkautta. Vain rakkaus on rakkautta.

Ja tuntuu pahalta. On niin vaikea luopua, kun toinen haluaa jatkaa. Olen ajatellut, että tärkeintä ei ole se, että hän rakastaisi minua vaan se, että hän antaa minun rakastaa. Silti lopullinen tieto siitä, ettei hän rakasta minua saa kaiken tapahtuneen tuntumaan valheelta. En tiedä mistä saan voimia lopettaakseni suhteen lopullisesti. ap

Yleensä rakkaus on riippuvuutta, oikea rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen. Sinä kuvittelit että jos mies rakastaisi sinua, olist arvokas ihminen. Mutta hokkuspokkus, olet ihmisenä aivan yhtä arvokas vaikka et olisi miestä koskaan tavannutkaan. halu olla yhdessä, himo, itsetunnon kohotus,hoivavietti, riippuvuus eivät ole rakkautta. Vain rakkaus on rakkautta.

Rakkauden herääminen kestää, mekin jumitimme kolme vuotta ennen kuin mies tajusi rakastavansa.

Ajatellut, että jatkan, koska en voi lopettaakaan. Mutta se syö itsekunnioitustani. Tuntuu, että roikun hänessä, vaikka hän pärjää ilmankin. Hän vain osaa jättää tunneilmaisunsa sanallisen puolen niin taitavasti auki, että minulle jää aina toivoa. Ja kun se toivo kerta toisensa jälkeen kuolee, kuolen pieni pala minuakin. Pelkään, että hukkaan itseni tässä toivottamassa tilanteessa.



Välillä on sanonut, ettei itsekään tiedä rakastaako minua ja joskus taas, ettei usko että koskaan pystyy rakastamaan minua niin kuin minä rakkauden käsitän. (En ikinä ymmärtänyt mitä tuolla tarkoitti.)



Silti sanoo, että yhteiset hetket ovat ne voima, joiden avulla hän elää. Mutta koska tunne ei ole hänellä mikään tajunnanräjäyttävä, ei koe rakastavansa minua. :´(



Ärsyttää olla tällainen nyyhky, kun nykyään niin paljon puhutaan siitä, kuinka pitää pärjätä omillaan ja onni ei löydy muista ihmisistä vaan itsestä. Mutta täytyy myöntää, että koen suurta onnea, kun kuvittelen hänet jonkun toisen naisen seurassa, jota hän rakastaisi ja kun kuvittelen sen onnen hymyn hänen kasvoillaan tuon toisen naisen kanssa, itken onnesta. Kuvitelma hänestä onnellisena on se kuva jonka hänestä haluan mielessäni säilyttää.



ap

Pitäisiköhän sinun keksiä jotain muuta tekemistä ja elämää.



Kenestä tahansa pääsee yli.

Juuri tuota "kenestä tahansa pääsee yli" tarkoitin nykyajan asenteella. Täytyy pärjätä itse, kukaan muu kuin minä ei ole minulle korvaamaton ym. Toki elämä on tällöin helpompaa, kun vain porskuttaa eteenpäin ja keksii muuta tekemistä. Mutta mistä tietää, milloin kannattaakin käyttää aikaa tähän tiettyyn seikkaan. Milloin oikeasti pitää pysähtyä ja kuunnella sitä vanhanaikaista sydäntä eikä vain tukahduttaa sen ääntä? Sitä minä mietin.



ap

voithan sä kuunnella sydäntäsi iän kaiken jos haluat elää ikuisesti yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, joka ei rakasta sinua, ei sitä kukaan estä. Mutta kun oikeasti kukaan ei ole sillä tavalla korvaamaton ettetkö ilmankin pärjäisi, ja jos ei sekoita rakkautta pakkomielteeseen ja riippuvuuteen niin siitä rakkaudesta pääsee yli ajan kanssa. Kun on tarpeeksi kauan pitämättä mitään yhteyttä. Jos mietit omalle kohdallesi sellaisia ihmisiä, joista pidät mutta joita et rakasta, että voisitko yhtäkkiä vaan alkaa rakastaa heitä kun ne tarpeeksi kauan pyörii hollilla niin tuskin. Jos olet vaikka vuoden erossa tuosta miehestä niin huomaat ihan varmasti, että se ei ollut maailman ainoa mies. Ei sille mitään mahda että ihmiset ei aina vastaa tunteisiin.

se muu elämä välttämättä auta, jos et pääsi sisällä tajua tätä asiaa, sitten vaan elelet sitä muuta elämää ja mietit kuitenkin miestä koko ajan. Ilmeisesti olet joku toinen nainen jota mies roikottaa seksin ja vaihtelun takia mukana. Kyllä sä varmaan itsekin pystyt harrastamaan seksiä sellaistenkin kanssa joita et rakasta, joten se, että saat mieheltä munaa, ei tarkoita että hän rakastaisi sinua, koska hän on näin sanonut. Sun kannattaisi uskoa se, eikä tuhlata aikaasi. Jos haluat olla viisikymppinen perheetön ja elämää elämätön nainen joka on monta vuosikymmentä toivonut, että saa jonkun miehen, jonka on itse sanonut, ettei ole kiinnostunut, niin siitä vaan.

Mies on lapseni isä, joten sekin tekee luovuttamisesta vaikeampaa. Olen ihan palasina enkä voi käsittää, miten ihminen jota rakastan ja kunnioitan, tuntee minua kohtaan pelkkää inhoa ja vihaa. Juuri hetki sitten viimeksi sanoi, ettei tunnen mua kohtaan muuta :(

että ap:n meis sentään tykkää kovasti eikä vihaa, kuten omani.



t. 14

Ja muillekin kiitos. Tiedän kyllä olevani jollain tapaa säälittävä näine tunteineni, mutta en häpeä sitä. Enkä ole kakkonen, mutta tunnen kyllä itseni sellaiseksi.ap

Miksi miehesi inhoaa sinua, vaikka sinä häntä rakastat?



ap

Kuulostaa kliseeltä tuokin. Mutta niin se vain menee, että sä et ole tuon miehen kanssa onnellinen, mutta et toisaalta usko, että missään olisi sulle parempaakaan miestä, kun tuo mies mukamas jo on ihan täydellinen sulle.



Mietipä miten tuo mies sitten muka on täydellinen, kun et kuitenkaan ole hänen kanssaan onnellinen. Sun pitää vain uskoa, että jossain on parempi mies sulle. Tietenkään sitä ei oo kenelläkään sulle nyt tarjota, elämä kun ei ole niin varmaa, että tuossa tilanteessa voisit jo tietää mitä tulevaisuus tuo ja kenen kanssa. Mutta pitää vain luottaa siihen, että kyllä elämä osaa vielä yllättää hyvällä tavalla.



Tarvit kunnon pohdintoja siitä, mitä oikeasti haluat elämältäsi. Millainen on sun unelmiesi mies, millaisessa suhteessa haluat elää, millaista on perhe-elämä, jossa sä haluat olla mukana. Jos vastaukset on kaikki sellaisia, että tuo mies on juuri se vastaus kaikkiin kysymyksiin, niin silloin sä valehtelet itsellesi ja sun pitää miettiä vielä syvemmin ja rehellisemmin.



Suhteen katkaisemisesta voit ajatella niin, että välimatka auttaa sinua miettimään noita yllä olevia ja muita vastaavia kysymyksiä. Ja että jos teidät on tarkoitettu yhteen, niin kyllä kohtalo teidät vielä yhteen tuo, vaikka nyt eroaisittekin.



Eikä mun näkemys ole, että on välttämättä pidettävä mahdollisimaan vähän yhteyttä. Tarkoitan sillä tasolla, että vaikka satunnaisesti ja sattumalta silloin tällöin näkisittekin toisianne, niin ei se estä sua pääsemästä tuon tilanteen yli. Jos teet tuon pohdintatyösi kunnolla, niin se luonnistuu kyllä, vaikka mies olemassaolollaan välillä muistuttaisikin itsestään. Mutta tietenkään asiaan ei kuulu, että viettelette välillä öitä yhdessä tai käytte treffeillä tms. Liian intiimi kanssakäyminen on kyllä aika tehokas selvän ajattelun estäjä.

Minäkin lähtisin liikkeelle ajatuksesta "ansaitsen parempaa". Minä ansaitsen miehen,joka rakastaa minua. En tee mitään sellaisella miehellä, joka ei minua rakasta.



Toinen juttu on kyseenalaistaa ne omat motiivit. Voisiko kyse olla riippuvuudesta?

Ja muillekin kiitos. Tiedän kyllä olevani jollain tapaa säälittävä näine tunteineni, mutta en häpeä sitä. Enkä ole kakkonen, mutta tunnen kyllä itseni sellaiseksi.ap

Eiö sulle riitä se, että saat elää elämääs rakastamasi miehen kanssa? Kaikilla ei vaan ole yhtä voimakkaita tunteita, sekin vaan pitää hyväksyä. Suhteessa on aina toinen, joka tykkää enemmän.