Miten kukaan voi tykätä vauvoista? Nytkin toi rääkyy neljättä tuntia putkeen.
Ei auta maito, ei syli, ei silittely, ei hierominen. Ihmettelen suuresti niitä kommentteja, jotka olen saanut, että nauti nyt kaikessa rauhassa siitä vauva-ajasta. Tämähän on samanlaista helvettiä kuin esikoiseni ollessa vauva. Pelkkää rääkymistä koko hereilläoloaika.
Kommentit (20)
Vauva- aika on ihan hanurista. Puolitoista vuotias ja siitä ylöspäin on ihanampaa aikaa.
Ennen omia lapsia pidin vauvoja niiiiin ihanina ja lutuisina. Ja niinhän ne onkin silloin kun niitä saa pitää sylissä silloin kun ne on elämäänsä tyytyväisiä ja jättää äidille sitten kun alkaa huuto.
Onneksi omat ovat jo 5 ja 2,5. Esikoisella oli paha uhma ja niin on pikkusiskollakin. Silti tykkään tästä ajasta paljon enemmän. Ei ollut meikäläisen juttu tuo vauva-aika. Onneksi se loppuu aikanaan :)
tai sitten on jo isompi vauva... Eli summa summarum, vauvasi on väsynyt. Koetahan lähteä vaikka vaunulenkille, että nukahtaa.
Minä en aiemmin tykännyt oikein vauvoista ja pikkulapsista, mutta kun sain omia, niin mieli muuttui. Nuorin on nyt 4 kk, ja joka päivä harmittelen, kun kasvaa niin äkkiä, ja tuijottelen vauvaa, miten ihana se on. Ajattele nyt, joku vuosikin on ihan käsittämättömän lyhyt aika, ja kohta mennyttä!!
vauva kohta 6kk ja tämä on ihanaa. en kestä kun tämä loppuu. ainokaiseksi jää ja en koe tätä enää:(
Voihan sen tissin suuhun tunkea, mutta huuto kyllä jatkuu. Ne nauttii vauva-ajasta, joiden vauvoilla ei koliikkia ole ollut, mutta kärsii vauva-ajan. Helvettiähän se oli, mutta kannatti. nyt on 2 ihanaa koululaista ja 1 ihana taapero ja uudet ongelmat..
Älä kuuntele muiden vinkkejä, vauvat ovat kovin erilaisia, sulle nyt sattui "työläs" ja ei-antoisa vauva. Jaksamista.
Ei ole itkenyt kuin ihan vähän ja silloinkin helpotti heti, kun antoi rintaa/syötti/otti syliin jne...
Oliskohan siinä yksi syy itkuttomuudelle, että jo synnärillä nukuin vauva sylissäni? Ja se, että ihan alusta asti HETI reagoin JOKAISEEN itkuun/ininään?
Kyl minuakin väsyttää, mutten välitä...Puren hammasta enkä näytä väsymyskiukkuani. Se unohtuu kun lasta hoitaa.
Vauvani ei siis ole koliikkivauva, ja sydämestäni annan sympatiani teille, joilla sellainen on :)
Ei ole itkenyt kuin ihan vähän ja silloinkin helpotti heti, kun antoi rintaa/syötti/otti syliin jne...
Oliskohan siinä yksi syy itkuttomuudelle, että jo synnärillä nukuin vauva sylissäni? Ja se, että ihan alusta asti HETI reagoin JOKAISEEN itkuun/ininään?
Kyl minuakin väsyttää, mutten välitä...Puren hammasta enkä näytä väsymyskiukkuani. Se unohtuu kun lasta hoitaa.
Vauvani ei siis ole koliikkivauva, ja sydämestäni annan sympatiani teille, joilla sellainen on :)
sekä homeopaatille. Ei auttanut, seuraavan koliikkihuutajan kanssa vaan hilluttiin tulpat korvissa, vauva rintarepussa ja kestettiin rasti almanakassa. Huuto loppui molemmilla tismalleen 3 kk.
Kolmas ei onneksi huutanutkaan, tuntui oudolta alkuun ja todella täysin kliseisesti nautin vauva-ajasta, mutta toivoisin, että asiasta tietämättömät säästäisivät neuvonsa, kun kaikki on kokeiltu.
Ja tälle yhdelle neropatille, kyllä meidänkin kaikki babyt ovat sylissä asuneet (huutaneet ja ei-huutanut) ja joka inahdukseen on reagoitu, kuka nykyaikana vauvaansa enää huvikseen huudattaisi??
Kyllä sä ap oikeasti rakastat vauvaasi, mä tiedän sen mutta nyt olet vaan tosi väsynyt.
Melkein samanlaista oli meillä. (Onneksi ei ihan.) Eikä siihen auttanut edes tissi, joten se siitäkin neuvosta.
Mutta olihan se vauva itse ihana ja rakas kaikesta itkustaan huolimatta, mutta vauva-ajasta en väitä pitäneeni.
Et taida imettää? Miten voi olla vaikeaa, eikö se hoidu itsestään, vauvan hoito??
Vauva vaistoaa jos asenteesi on tuollainen. Vauvaa hoidetaan lempeästi ja ollaan lähellä ja sylihoitoa ja oksitosiini erittyy silloin.
Yksi lapsi riitti minulle. Vauva-aika oli yhtä helvettiä. Ja se "nauti nyt tästä vauva-ajasta" oli suuri vitsi.
Jos lapset sais puolitoistavuotiaina, olisin hankkinut niitä enemmän.
Niin. Se tissihän ei kaikkia niin vain rauhoita. On lapsia, jotka itkevät ekan elinvuotensa. Siinä saa tissiä ottaa esille tai olla ottamatta. Lopputulos on sama, huuto.
Voi reppanaa. Rauhoittuuko sylissä liikkeessä? Entäpä hyräilyyn? Liian väsy? Massuvaivoja? Kakka? Onko teillä liian kylmä/kuuma? tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti helpottaa pian!
t. 3kk vanhan vauvan äiti
tsemppiä kovasti sinulle! teet maailman tärkeintä työtä!
on aika kamalaa, jos sattuu vauva olevaan itkeväistä sorttia. Olisiko sillä vauvalla jokin allergia? Ehkä huutaa vatsakipuja... Jos kävisitte kerran lasten lääkärikeskuksessa yksityisellä allergologilla, ei maksa hirmuisia ja voisitte saada vinkkejä mitä välttää tai miten eteenpäin. Tietäväthän allergologit muutenkin lastensairauksista, osaa varmasti ottaa kantaa tuohon lapsen itkuisuuteen, jokin syyhän siihen on.
Meidän lapsellamme todettiin lehmänmaitoallergia (suoliperäinen) vasta vähän yli vuoden vanhana, oli kyllä hirmuista huutoa ja tutkimusrumbaa lastenklinikkaa myöden ennen sitä :(. Vuorotellen miehen kanssa hoitelimme vauvaa, vaihdoimme iltaisin aina kun hermot kiristyivät liikaa. Otimme myös ulkopuolisen lapsenvahdin silloin tällöin, oli pakko päästä lepuuttamaan hermoja joskus. Aivan liian hitaasti meni meillä nuo tutkimukset, kadun kovasti, etten pontevammin ja nopeammassa tahdissa vaatinut tutkimuksia, lapsi ja koko perhe kärsi turhan pitkään.
niin ihania, mun mielestä, kaikesta huolimatta.
ja on kokemusta vaikeasta ja helposta ja siltä valiltä;)
Tsemppiä!
Toinen mikä rauhoitti, niin että heilutti sitteriä. Sai sit nukkuakkin sitterissä.
Tsemppiä!
Toinen mikä rauhoitti, niin että heilutti sitteriä. Sai sit nukkuakkin sitterissä.
Miksi ap ei kokeilisi vauvahierontaa? Mäkin vein vauvani vauvojen vyöhykehierontaan, käytiin kolme kertaa ja vauva rauhoittui.
Koita saada itsellesi apua: voisiko lapsen isä, mummi, vaari, kummi, setä tai täti hoitaa vauvaa välillä, jotta sinä saisit lepotauon ja jaksaisit taas hetken aikaa? Jos ei lähipiiristä löydy apua, niin sitten ihan maksullinen hoitaja (esim. MLL:n hoitajat tulee hoitamaan ihan pieniäkin vauvoja, joukosta löytyy myös kokeneita ammattilaisia opiskelijoiden lisäksi) tai esim. neuvolan kautta voisit saada teille perhetyöntekijän.
Oma lapseni oli myös ensimmäisen elinvuotensa todella Hankala! Tutut ja tuntemattomat arvailivat kilpaa minkä diagnoosin lapsi kasvaessaan saa. Joten tiedän kyllä tuon tunteen paremmin kuin hyvin... Meillä syli ja liike auttoivat, joten kävelin paljon lapsi rintarepussa, siihen hän rauhoittui ja jopa nukahti.
Joku täällä ehdotti allergologia, niin minäkin. Meillä nyt 1,5v on rauhoittunut huomattavasti kun on saatu ruokavalio paremmin kohdalleen ja masua ärsyttävät ruoka-aineet on ainakin melkein kaikki löydetty ja saatu pois ruokavaliosta. Onko esikoisella allergioita tai onko teillä vanhemmilla? Nehän ovat periytyviä, eli jos perheessä muilla on, niin sitä suurempi syy epäillä, että ratkaisu voisi löytyä niistä.
Tsemppiä! Koitetaan jaksaa rämpiä sen vauva-ajan läpi ja nautitaan sitten kun ne lapset kasvavat!