Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten harrastuksista, kuka niistä oikeastaan päättää?
03.01.2011 |
Joku alemmassa ketjussa pohti, että on ihanaa, kun lapsia ei tarvitse kuskata joka ilta harrastuksiin.
Rupesinkin pohtimaan, kuka noista lasten harrastuksista oikeastaan päättää. Tulin siihen tulokseen, että vanhemmat voivat oikeastaan päättää vain, mitä harrastusta lapsi ei saa kokeilla. Jos siis puhutaan ihan pienestä lapsesta.
Lapsi ei osaa ihan pienenä pyytää mihinkään harrastukseen. On ihan vanhemmista kiinni, mitä laleja yms. he tavallaan lapselleen vaihtoehdoiksi tarjoavat.
Meillä ei ajaltu tarkkaan, vaan vietiin lapsi ihan yleishyödyllisen taidon peruskurssille. Ja nyt sitten kuskataan lasta harjoituksiin lähes joka ilta. Lapsi siis syttyi lajille niin, ettemme enää voi riistää sitä häneltä pois. Jos into joskus loppuu, niin lopettamispäätöksen täytyy olla lapsen itsensä.
Toinen vietiin ihan saman lajin pariin mutta tämä ei ollut ollenkaan hänen juttunsa. "Oma laji" löytyi ihan toisaalta, vaikka olisimme toisin luulleet.
Näin siis emme oikeastaan päättäneet kummankaan lapsen harastuksesta, vaan lapset valitsivat itse. En valita tilannetta, selvästi lapset ovat löytäneet juttunsa. Me vain vähän raotimme ovea, ja lapset päättivät itse, menevätkö sisään.
Kommentit (6)
Meillä 7vuotias poika on kokeillut vähän kaikkea, mutta mikään ei oikeastaan kiinnosta... 5 vuotias pikkuveli keksi itse mitä haluaa ruveta harrastamaan, ja sen tuloksena aloittaa nyt tammikuussa tanssin... Eikä meillä ollut tuohon osaa eikä arpaa. Voi kun esikoinen joskus löytäisi jonkun kiinnostavan harrastuksen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset. Vanhemmat tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia, ja asettavat reunaehdot, esim kuskauksiin ja rahaan liittyvät. Mutta lapsi kiinnostuu jos kiinnostuu.
jääkiekosta. Alle 3-v oli jo luistimet jalassa, tosin minä ne hankin, koska oli niin kiinnostunut mailoista myöskin. Ja koska piti luistelusta, vein hänet luistelukouluun. En olisi tahtonut, että alkaa pelaamaan kiekkoa. Kun sitten eräänä talvena alkoi korttelikiekko (maksaa jotain 20 € pari kk), niin annoin lapsen mennä mukaan. Seuraavalla kaudella oli itsestään selvää, että aloittaa pelaamisen seurassa. Nyt jos kysyn, että jättäisikö harjoitukset väliin, niin mulkaisee minua EIKÄ missään nimessä jää sieltä pois :).
Tyttö taas on harrastanut jumppaa pienestä pitäen. Hänet ohjasin lajin pariin, koska on aina ollut tosi notkea ja ketterä. Ensin oli naperojumpassa, sitten telinevoimistelussa ja opettaja suositteli, että joukkuevoimistelu voisi sopia hänelle. No, tyttö aloitti. On pari kertaa epäröinyt, että lopettaa. Olen aina sanonut, että käydään kausi loppuun ja jos yhä tuntuu siltä, niin saa lopettaa. Kun jumppa jää tauolle, niin tauon jälkeen on TODELLAKIN ollut innoissaan jatkamassa.
Minä olen se, joka olen uupunut kuljettamiseen. Mutta en voi riistää rakkaita harrastuksia lapsiltani. On vain pakko jaksaa :)
on niin miettimisen arvoinen
http://olotila.yle.fi/perhe/vanhemmuus/ala-uuvuta-lasta-harrastuksilla
Tosin eri mieltä olen sen suhteen, että lapsella olisi hyvä olla harrastus, joka tukee hänen heikoimpia taitojaan (tai niiden kehittymistä). Sellainen harrastaminen on aika uuvuttavaa...Minusta siis myös täysin päinvastainen ajattelu on ok. Jos lapsi on esim. musikaalinen ja nauttii musiikista, siitä harrastamisesta kannattaa ottaa kaikki irti.
Jos lapsi ei pidä harrastamisesta, hän saa lopettaa sen ainakin meillä melko nopeasti. Näin kävi 6-vuotiaalla tytölläni erään joukkuelajin suhteen. Isompaa poikaani pyydän miettimään, mitä iloa harrastus hänelle tuo. Aina hän on päätynyt jatkamaan :)
Alue: Aihe vapaa
Riippuu paljon lapsen iästä. Mielestäni harrastusvaihtoehtoja ja harrastuksen mukanaan tuomia vaikutuksia tulisi läpikäydä yhdessä lapsen kanssa. Keskustelu tietenkin lapsen iän ja ymmärrystason mukaisesti. Jos lapsi ei vielä käsitä seurauksia, niin suurempi paino on vanhemmalla päätöksenteossa. Vanhemmalla on kuitenkin mielestäni lähes aina oikeus tehdä se lopullinen päätös ja ratkaisu (harrastuksen aloitus, harrastuksien/harjoituskertojen määrä, harrastuksen lopetus), oikeiden ja olemassaolevien syiden puitteissa lapselle se perustellen (lapsen iästä riippumatta).