Mitä tehdä, pelkään että lapseni koulumotivaatio ja itsetunto laskevat
opettajan takia. Poikani nyt siis kolmannella luokalla. Luonteeltaan aina ollut ujo, todella kiltti ja hitaastilämpeävä. Kaikkien kanssa kuitenkin aina tullut toimeen ja AINA harrastanut paljon ja ollut aktiivinen ujoudesta huolimatta. Koulusta on aina ollut innostunut ja ollut kaikissa koulun tarjoamissa ylimääräisissä kerhoissa mukana.
Nyt sitten kolmannelle siirryttäessä tuli uusi opettaja, joka ei ilmeisesti voi sietää ujoutta. Tuntiaktiivisuudesta on tullut jo useasti moitteita, vaikka poika kertoo viittailevansa jonkin verran tunneilla ja ainakin enemmän kuin aiempina vuosina. Open mielestä pojan pitäisi vaan olla reippaampi ja rohkeampi. Aiempi ope oli hyvinkin ymmärtäväinen poikani ujouden suhteen ja mielestäni poikani itsetunnolle teki hyvää tällainen kannustava suhtautuminen. Nyt pojalleni on ollut kova paikka saada negatiivista palautetta asiasta, kun omasta mielestään hän on ollut niin rohkea tunnilla kuin vain kykenee. Olen luullut, että nykypäivänä ujouteen suhtauduttaisiin jos sallivammin, mutta olen näköjään ollut väärässä.
Mitä voisin omalta osaltani tehdä poikani kanssa, jotta hänen itsetuntonsa ei opettajasta huolimatta huononisi? Tiedän, että opettajalle on turha asiasta avautua, mutta olisiko muita ideoita. Miten te muiden ujojen lasten vanhemmat olette toimineet?
Kommentit (6)
mistä ihmeestä sulle on tullut käsitys ettei open kaa kannata jutella?
Toivottavasti et tartuta negatiivista asennettasi lapseen. Nyt otat reilusti yhteyttä opettajaan ja puhut asiasta, niin saat omatkin ajatuksesi oikeille raiteille.
Tietenkin puhut opelle! Eli varaa jutteluaika (1t) ja menette molemmat huoltajat ilman poikaa sinne ensin. Juttelette ilman syytöksiä, eli että poika on ujo, häntä ei voi pakottaa olemaan rohkea, open kanssa tuntuvat olevan eri aaltopituuksilla, voisiko asialle tehdä jotain jne. Seuraavaan tapaamiseen poika mukaan. Ensin juttelette kotona siitä, mitä ekassa tapaamisessa tuli esiin.
Jos ope on idiootti, niin sitten rehtori mukaan toiseen juttuhetkeen, ja poika mukaan vasta kolmanteen keskusteluun.
Pojalla on oikeus olla ujo! Ei rohkeaksi saa pakottaa!
Aiempi ope antoi palautetta kannustavasti esim, että sinulla on paljon hyviä ajatuksia, jaa niitä rohkeasti muillekin jne. Nykyinen opettaja taas käyttää negatiivisia arviointeja ja kun nämä arviot koskevat lapsen persoonallisuutta niin toki ne vaikuttavat itsetuntoon.
Itse olen kyllä myös sitä mieltä, että ujoja lapsia pitää pehmeästi patistaa ja rohkaista olemaan rohkeampia, mutta negatiivinen suhtautuminen ja lannistaminen saa aikaiseksi vain takapakkia eli ujo lapsi sulkeutuu entisestään.
Lasta ei saa pitää liikaa pumpulissa. Jos kaiken palautteen aina kuorruttaa sokerilla, ei lapsi ymmärrä, että häneltä toivotaan muutosta. Lisäksi ajattelen, että on hyvä oppia sietämään myös negatiivista palautetta tai joutuu koko elämänsä ajan olemaan itkemässä, kun "ihmiset puhuu mulle rumasti". Vahvista lapsesi itsetuntoa kestämään myös kovempaa palautetta. Alkuopettajat lässyttävät usein lapsille, mutta ylemmillä luokilla, varsinkin yläkoulussa, on jo kovempi ote. Myös työelämässä joutuu ottamaan vastaan monenlaista palautetta.
Lapsen pitääkin saada palautetta siitä miten hänen toivottaisiin käyttäytyvän. Opettaja hyväksyy varmasti sen, että lapsi on ujo, mutta haluaa kannustaa häntä oma-aloitteiseksi, osallistuvaksi, jotta hän pärjäisi paremmin elämässä. Kannattaa auttaa lasta läksyjen lukemisessa, jotta hän osaisi paremmin ja hänen olisi helpompi osallistua tunnilla.