villit pojat

Pojat taitaa olla aika usein tuollaisia...

Olisivatkoko perineet tuollaisen vähän nopeamman ja riehakkaamman persoonallisuuden ?

Oletteko te vanhemmat itseolleet lapsina hiljaisia, ylikilttejä ja syrjäänvetäytyviä ?



Laitatteko muuten koskaan jäähylle pimeään ? Meillä pelkkä uhkaus pimeällä yleensä riittää vaikka aika vauhdikasta meno silti on.

(Onko se jonkun mielestä liian järkyttävää riehakkaalle 3-4 vuotiaalle ?

Meillä ei ole ollut tuollaista poikaa, sen sijaan on ollut tuollainen tyttö.



Tuo pimeään laitto on kyllä ihan keski-aikaista.



Lapsiin pitää tutustua, lahjoa ja kiristää jne. ja sitten pitää lupauksensa ja uhkauksensa ja ennakointi on todella tärkeää.



Jos joutuu viemään 3v ja 4v pankkiin tai huonekalukauppaan tehdään etukäteen selväksi miten sielä ollaan kun ollaan jo niin isoja lapsia että osataan käyttäytyä ja vielä ovella kysytään miten se oli miten täällä käyttäydytään ja sitten saadaan palkinto hyvästä käytöksestä, jos käytös on huonoa sanotaan pois tullessa että nyt kyllä äidille ja isälle tuli tosi paha mieli kun ei päästykään hampurilaiselle. Tarpeen vaatiessa lähdetään kesken pois ja palataan uudestaan ilman pikkuapinoita.



Huutamista kannattaa säästää tosi paikkaan eli silloin kun ollaan juoksemassa auton alle ja on todella toteltava.



Tosin näillä ohjeilla olen saanut kasvatettua lapsen joka on viettänyt jo kaksi joulua poissa kotoa:(

1. lapsi oli aluksi rauhallinen, mutta pikkuveljen kasvaessa "ryhmässä tyhmyys tiivistyy". Olen kanssa huomannut, että tilanne on railakkain, silloin kuin poikia erityisesti jännittää eli esim. tulee vieraita. Tai he haluavat huomiota juuri pankissa tai apteekissa.



Kaupungilla käynnit ajoitain niin etteivät olisi liian väsyneitä, sillä silloin piru on irti. Ja myös niin, että tärkein asia hoidetaa ensin. Pojat jaksavat ennen tylsistymistään skarpata silloin ja yleensä tietävät, että hyvästä käytöksestä saavat reissulla jäätelön tms. Meillä siis lahjotaan ;).



Ymmärrän siis tilanteesi täysin. Meillä onneksi jäähy kuitenkin toimii. Ja esikoinen ei kyllä huijaa eikä valehtele. Sekö on meilläkin edessä :(?

Ja isompi valehtelee.

Pienempi vähän vasta harjotellu valehtelua mutta isompi on aika hyvä jo. Varmaan liittyy ikäänkin.. :)



Mää suosittelen että jos mahdollista niin lapset johonkin liikuntaseuraan (mieluiten erikseen) ja sitten muutenkin teette asioita että toinen tulee nyt ja toinen ens kerralla.



Kannattaa myös kokeilla positiivista huomioimista, teette ennätysnopeita juttuja (vaikka kumpi siivoaa lelut nopeammin, kumpi pukenut aikasemmin -kunhan varot ettei homma mene vaikka syömiseen).



Lue tämä kirja:

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=405

Siinä on lisää jippoja miten selviytyä ipanoitten kanssa, erillaisia näkökulmia. Paljon hyvää ja siinä käydään mukavasti eri ikäkausia läpi.



T. kolmen pojan äiti

Ei oteta heitä mukaan asioille kuin ihan pakon sanelemana koska meno äityy juuri tuollaiseksi villiksi. Jos toinen lapsi on poissa, niin silloin ei ole ongelmaa, mutta juuri yhdessä ollessaan viilliintyvät ja mikään puhe ei tehoa ja yleisillä paikoilla ei voi muuta rangaistuksia täyttää kuin yrittää puheella saada tottelemaan. Rangaistus tulee sitten kotona, tänään meni pelit jäähylle hunosto käytöksestä.

ja kun sanoi huoneesta poistuessaan isommille pojille: olette nyt sitten hiljaa ettei isi suutu niin vanhempi kysyi: "Suututko ekalla vai tokalla kerralla?" :)



5

meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta lapsenvahteihin. Pojat siis ovat aina mukana, jos halutaan joitain asioita hoitaa yhdessä. Jokaista reissua ei jaksa etukäteen pohjustaa/lahjoa myöhemmin. Pahimmat ongelmat liittyvätkin noihin asiointireissuihin. Lisäksi pienempi lopetti pukemisen, osaa kyllä, mutta ei enää tee sitä. Muutenkin kilpailevat jo jokaisesta asiasta. Kaikissa pitäis olla eka tai voittaa. Sit vuorotellen itketään ja huudetaan, kun toinen oli parempi. Urheiluharrastus on jo. Päiväkodissa käyttäytyvät todella esimerkillisesti.