Kumpi tunne "oikeaa rakkautta"? Palava rakkaus vai hidas syttyminen?
Siis kumpi tahansahan voi olla oikeaa rakkautta, mutta kun kaikissa kirjoissa ja elokuvissa rakkaus kuvataan roihahtavana palona, jolloin ihminen tajuaa todella rakastavansa ja on valmis mihin tahansa uhrauksiin. Sitten taas lukee juttuja tosielämästä, kun vanhukset kertovat kuinka 50 vuotta kestänyt rakkaudentäyteinen avioliitto alkoi kuin varkain syttyneestä rakkudesta. Mitään suurta luimahdusta ei välttämättä koskaan ollut vaan ennemminkin syvää kiintymystä ja välittämistä.
Onko teistä sellainen mahdollista, että toinen tietää heti alusta alkaen, että toinen on se oikea, mutta toinen taas vasta ehkä vuosien päästä syttyy samaan tunteeseen?
Kertokaapa omia kokemuksianne! :)
Kommentit (14)
Tosi mielelläni lukisin vastauksia. Lähipiirissä juuri kaksi yllättävää rakkausjuttua meneillään. Toinen ns. vuosisadan rakkaustarina, aluksi kaikki täydellistä, kaksi aiemminepäonnistunutta löysivät toisistaan ne oikeat ja nyt ollaan viiden vuoden jälkeen eroamassa, kuun riitoja on jatkuvasti ja rajusti.
Toinen pari taas ollut kiinostuneita toisistaan jo useamman vuoden, toinen heistä ollut rakastunut alusta alkaen ja toinenkin tykkää ihan tosi paljon, muttei ole kokenut olevansa rakastunut, koska ei ole kokenut tällaista suurta leimahdusta. Ei silti halua päästää tästä naisesta irtikään, koska tykkää niin paljon tästä ja vain tämän seurassa kokee olevansa onnellinen.
Siksi pohdin rakkauden syvintä olemusta ja toivon saavani ajatuksilleni täältä hieman seuraa. Oma mieheni ei oikein syty tällaiselle aiheelle. ;)
ap
meitä ihmisiä ja elämäntilanteita on erilaisia
Oman miehen kanssa alkoi vähitellen, mulla oli aluksi useampiakin "kierroksessa" kunnes sitten päädyin n siihen että tää se on.
Mies kuvaa omaa tunnettaan ihastumiseksi ensisilmäyksellä, koska hänen mielestään ei voi olla rakkaudesta kyse siinä ekassa kohtaamisessa, kun ei vielä tunneta lainkaan.
Tätä on nyt kestänyt 8 vuotta ja kolme lasta on.
joten en osaa sanoa hitaista syttymisistä mitään. Kun mieheni kanssa tavattiin, niin se oli menoa samantien, molempien osalta. Tästä on jo aika tovi (12 v) vierähtänyt eikä vielä ole roihu sammunut.
sehän on ihan yksilöllistä. Se merkitsee, että vielä vuosien jälkeenkin halutaan olla yhdessä, kun kaikki toisen viat ja omituisuudet tiedetään tarkkaan ja silti vaan tuntuu hyvältä.
Nyt, 35-vuotta myöhemmin, ovat edelleen onnellisia.
Itselläni sellainen kaveruudesta rakkaudeksi tyyppinen suhde päättymässä nyt 15v jälkeen eroon.
En tiedä mikä on oikeaa rakkautta.
Nykyinen avioliitto alkoi hyvästä ystävyydestä ja lämpeni upeaksi rakkaudeksi, yllättäin sain kokea myös sen että ennen avioliittoani ollut intohimoinen muutaman vuoden suhde on edelleen voimissaan lähes 20 vuoden jälkeen! Sitä intohimoa ja rakkautta ei olekaan aika syönyt vaikka jo luulin kaiken unohtuneen.
tästä päästäänkin sitten isompaan ongelmaan.....mitäs nyt?? Rakastan syvästi kahta miestä.....
...vielä vaikka ollaan tunnettu jo seitsemän kuukautta! Haluaa edelleen, että puhun vain ihastumisesta, vaikka olen ensisilmäyksestä ollut täysin myyty häneen - ja hänkin ihastui minuun samalla hetkellä. Itse koen sen kyllä suureksi rakkaudeksi! Sama tilanne, kaksi tulkintaa... mitä lopulta onkaan rakkaus???
siis rakastuin avokkiini ensimmäisen kerran pian ensitapaamisen kautta. Toinen rakastuminen tuli pian lapsen syntymän jälkeen, n 4v ensimmäisestä rakastumisesta. Rakkauden tunteet ovat olleet erilaisia, mutta yhtä tärkeitä ja toisiaan täydentäviä. Odotan malttamattomana kolmatta ;)
Ja täytyy myös tahtoa rakastaa...
Sehän ihan riippuu siitä mihin toisessa ihastuu ja sekoittaako rakkauden ja himon.
ap