Miten kasitatte perisynnin?

Perisynti on mielenkiintoinen käsite. Ehkä negatiivinen taakka on tullut siitä että naisia syytettiin vuosisatoja syyllisinä tähän perisyntiin johdattamiseen (naiset ovat ailahtelevaisia niinkuin Eeva siellä Paratiisissa...).

Mistä perisynti on tullut? Onko se niinkuin sanaa tarkastelee, kaikkien ihmiskunnan syntien perusta, ensimmäinen synti? Se kerta kun Jumalan sanaa vastaan rikottiin ja niin rikottiin jokaisen mahdollisuus syntyä paratiisiin.

Toisaalta, oliko se Jumalan suuri suunnitelma, että kaikki pääsevät paratiisiin, ja jonka Aatami ja Eeva pahemman kerrat sössivät? Miksi se käärme oli paratiisissa? Tarinasta voi kyllä ammentaa paljon pohdiskelua ja herättää lukuisia uusia kysymyksiä.



Muuten, luin erään mystikon kirjasta kuvauksen Jeesuksesta. Hän sanoi että Jeesus pystyi olemaan huorien ja lainrikkojien seurassa koska tiesi ettei ole heitä yhtään parempi. Jokin aika sitten pohdin asiaa, ja täytyy sanoa, että ihmisistä on paljon helpompi pitää kun tietää että on aivan yhtä kehno kuin hekin eikä ole olemassa enkelikansoja. Missä tahansa voi löytää ikäviä tapoja, laiskuutta, valehtelua ja sen sellaista.



Niin - voimmeko me koskaan olla " huonojen ihmisten" seurassa ja hyväksyä heitä vai estääkö ylpeys hyväksynnän?

Olen pyöritellyt ihan samoja ajatuksia :)



En tavallaan usko perisyntiin sellaisena, kuin sitä yleensä opetetaan. Enkä varsinkaan usko, että vauva olisi " helvettikamaa" . En usko olevan olemassa mitään sen viattomampaa kuin vauva. Uskon, että vauva syntyy täydellisenä uskovana. Jostain syystä kuitenkin ihmisellä on se taipumus katsella omaa napaansa kaikkein mieluiten. Jostain syystä se oma napa pitää pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä luonnollinen itsekkyys muuttuu jossain vaiheessa oman hyvän tarkoitukselliseksi tavoitteluksi ja silloin tulee se vaihe, jolloin ihminen tarvitsee Jumalan armoa selvitäkseen paratiisiin.