On käsittämätöntä

kuinka niin monet tällä palstalla (ja ilmeisesti myös elämässä) eivät hyväksy sitä että ihmiset ovat erilaisia ja elämä ON epäoikeudenmukainen. Ja teoriat ovat kaukana oikeasta elämästä.

Eniten tämä asia ihmetyttää näissä mikä on kenenkin oma vika-ketjuissa.

Ei elämässä kaikki ole omaa vikaa tai ansiota ja on TÄYSIN eri asia ponnistella eteenpän jos on ollut tasapainoinen, turvallinen koti kuin jos vanhemmat eivät ole kyenneet olemaan vanhempia. Samoin jos on rahaa on ollut, on tilanne ihan eri kuin silloin kun joutuu joka pennistä kiristämään. JO lapsuudenkoti muokkaa ihmisten mahdollisuuksia ja sen myötä arvomaailmaa -jota ei ole kovinkaan helppoa kyseenalaistaa- niin paljon etteivät kaikki todellakaan ole samalla viivalla. Ja kun vielä tulee jokaisen meidän synnynnäiset rajallisuudet sekä ympäristön tuottamat traumat tai muut kokemukset- ei ole olemassa mitään "tasa-arvoa". Teoriassa toki kaikki pääsevät esim. opiskelemaan samalla tavalla, kaikilla on mahdollisuus TEORIASSA hyvään, tasapainoiseen elämään, mutta käytännössä toiset saavat kaiken lähes "valmiina", toisilla matka on lähes mahdoton.

Ettekö oikeesti ymmärrä vai haluatteko vain olla ilkeitä?