Loukkaannutko, jos virheistäsi huomautetaan
vai pystytkö suhtautumaan saamaasi kritiikkiin rakentavasti, tai jopa ilahtuneesti, että saat tilaisuuden oppia uutta.
Esimerkiksi kirjoitusvirheet, väärinkäsitykset, kerrot asiasta vääriä faktoja..tämänkaltaiset tilanteet. En tarkoita, että joku solvaa ulkonäköäsi, enkä tarkoita mielipide-eroja, vaan puhun ihan selvistä pässinlihavirheistä.
Itse huomautin eräälle henkilölle, että maitoallergia on ihan eri asia kuin laktoosi-intoleranssi, ja selitin, että maidottomaan ruokavalioon eivät sovi hylatuotteet. Tyyppi loukkaantui verisesti ja puolusteli vain itseään: Kyllä meidän Maijalle ainakin sopii..
Miksi ei kyetä neutraalisti ottamaan vastaan realistista palautetta virheistä?
Kommentit (6)
Enemmän kuin mitä sanotaan. Jostain sävystä ärsyyntyy heti. Joskus ärsyyntyy itselleen, ei huomauttajalle. Yleensä en hermostu korrektista informaatiosta. Se ärsyttää, jos sanon ilmaisevani huolinattomasti ja toinen sitten alkaa vaahdota näistä epätäsmällisyyksistä.
Jos virheet todetaan tyyliin 'hei, tämä pitäisi korjata', tai 'täällä on tämmöinen virhe', olen pelkästään tyytyväinen että ne minulle kerrotaan.
Jos virheistä huomautellaan tyyliin 'etkö sinä nyt tätäkään osaa tehdä oikein', tai 'kato nyt tätäkin, miksi v'':ssa tämä on tämmönen', niin vedä herneet nenään.
Samoin jos tullaan kovin hyökkäävästi saarnaamaan ja luennoimaan..
Tietää siis virheen muttei myönnä sitä eikä anna periksi.
Meillä mies tokaisi kerran kaverilleen näyttäen sinistä kynää: "Jos emäntä sanoo, että tämä kynä on punainen niin se on silloin punainen."
tämmöisistä "oikeista" virheistä (kuten laktoosi-intoleranssi versus maitoallergia) ja kerrotaan, miten asia oikeasti on, ei mielestäni pitäisi suuttua - siinähän vain korjataan väärä tieto. Mielestäni taas esim. enkun ääntämiseen yms. liittyvät "brassailut" eivät ole niinkään aiheellisia korjata.
mutta ilkeästi sanottu ei. Ja ilkeästi voi sanoa myös vaikka sanat sinällään olisivat korrektit ja vain äänensävy ja ilmeet kertoisivat vittuiluasenteesta.
Eräällä ystävälläni on raivostuttava tapa korjata englannin ääntämisvirheitäni. Englantini ei ole ihan tankero, muttei myöskään yhtä natiivimainen kuin ystävälläni (joka onnistuu hienosti kikkailemaan engl. murteillakin).
Asiani poikkeuksetta ymmärretään ääntämisestäni huolimatta.
Mutta esim. töissä jos teen virheen, niin otan palautteen mieluusti vastaan. Tällöin virheestäni saattaa kärsiä joku kolmas osapuoli ja sitähän en tietenkään halua.