Liian monta menetystä....
2004: km ja kohtukuolema vk33+5
2006: km8+ ja km 12+
2007: liian aikainen synnytys vk 27, poika eli 6h 50 min...
2010: Kohtukuolema vk39+3
Perhejuhlat ovat niin sanotusti aika vaikeeta aikaa....
Kommentit (22)
sulle todellakin annettu liian paljon kestämisiä! osanottoni!
Onko sulla yhtään elävää lasta?
Voimia!
Ei tarvitse enää miettiä...mitään...
Onko sulla yhtään elävää lasta?
Voimia!
Muuta kuin muistoissa...
Liian paljon positiivisiä ajatuksia ja liian paljon unelmien menetyksiä.
Tällä hetkellä tuntuu että maailma on romahtanut taas.
Viimeisestä menetyksestä 6kk, 3vk, 5pv, 8h ja noin 4 min.
En vain pysty jatkamaan, unohtamaan, vaikka kaikki niin käskee tehdä. Ryven vain itsesäälissä, en tiedä miten sen lopettaa...
missään terapiassa?
ei kukaan yksin jaksa noin montaa menetystä,siis saamatta apua! voimia!
Paljon olet joutunut kestämään/kokemaan. Varmasti kukaan, joka ei ole joutunut samaa käymään läpi ei voi ymmärtää miltä sinusta todella tuntuu. Ehkäpä ammattiavun hankkiminen olisi hyvä asia, saisit puhua tuntemattomalle tunteistasi.
Paljon jaksamisia sinulle!
Autta se, mutta hukassa ollaan silti.
No, laitanpa tähän nyt sitten vielä lisää, vaikken ajatellut sitä paljastaa, koska täällä varmasti on tuttujakin lukemassa, mutta kaiken tämän lisäksi on nyt sitten avioero tulossa...
Ei vaan enää pysty jatkamaan tätä liittoa, vaikka kuinka yrittäisi...
ap
Toivon voimia ja jaksamista. Itsekin menetimme mieheni kanssa kaksi lasta ja suru oli mieletön. En uskaltanut enää yrittää, mutta ajan kanssa eräs ystäväni sai minut uskomaan, että niin kauan on toivoa kuin on elämää ja nyt meillä on kaksi pientä tervettä lasta, joista kiitämme joka päivä.
Kerta toisensa jälkeen...
En voinut uskoa siihen että jokainen menisi pieleen, vaan joka ainoan plussan kanssa olin ihan varma että kaikki menee putkeen.
Oli ihan uskomatonta, kun viimeisin raskaus täytti taysi-aikaisuuden rajan. Kaikki oli loistavasti, vauva terve, kaikki niinkuin pitikin.
Minulla oli alustavasti varattu aika 38+0 käynnistykseen, juuri näiden epäonnistuneiden kertojen takia. Lääkärit järjestäen oli sitä mieltä että ei oteta riskejä, eikä päästetä liian pitkälle.
Kun käynnistys päivä koitti, sairaala oli tukossa. Yli-lääkäri oli oikein sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä käynnistää kun äidillä ja vauvalla kaikki niin hyvin. Joka päivä määräsi käyrälle, ja mehän käytiin.
Kunnes sitten eräänä aamuna ei enää niitä sydänääniä kuulunut, ei vaikka vaihdettiin laitteita ja ultraa ja kaikkea kokeiltiin...
Minun vauvani oli kuollut, sydän vain oli pysähtynyt.
Synnytin lastani 9h...
Ruumiinavauksessa ei löytynyt mitään järjellistä selitystä. Kaikki oli kunnossa...
en voi edes kuvitella. Voin hyvin uskoa, ettei juuri löysy enää voimia liiton pystyssä pitämiseen. Oletteko kuitenkin koittaneet käydä yhdessä terapiassa? Jos toista rakastaa edes vähän, on liitto yrittämisen arvoinen! Oikein kovasti jaksamista tulevaisuuteen.
nuo sanat eivät yuhtään auta koska tiedän että sinulla on paha olla. Kun sinulla on tuollainen historia niin miksei viimeisen raskauden kohdalla tehty keisarinleikkausta esim.vkon 38 tienoilla/jälkeen? Ihmettelen.. Elämä menee eteenpäin, ja lapset säilyvät muistoissasi, surra saat. Toivottavasti yrityksen aika teille vielä koittaa, siihen voimia ja titenkin toivomme että kaikki menee hyvin.
..se että te olette menettäneet vauvanne sen takia koska sairaala on ollut täysi. Kuinka paljon tällaisia turhia onnettomuuksia pitää sattua??? Olen sanaton ja surullinen teidän puolesta.
Jostakin meille ihmisille tuntemattomasta syystä teille ei ilmeisesti omaa lasta ole tarkoitettu. En voi edes kuvitella tuskaanne, mutta muuta en voi sanoa kuin että voimia elämäänne, sillä elämä jatkuu ja löytää toivottavasti jonkun muun merkityksen. Onneksi myös adoptio on mahdollinen mikäli joskus siihen päädyt/-te. Tsemppiä!
myös miehellä on varmasti vaikeaa.
Jumala yrittää viestittää sinulle jotain. eli onko pakko yrittää luonnonlakeja vastaan?
Jumala yrittää viestittää sinulle jotain. eli onko pakko yrittää luonnonlakeja vastaan?
oletpa kamala ihminen!!
Ryven vain itsesäälissä
Miksi tulet tänne kerjäämään sääliä?
Pahennat vain pahaa oloasi rypemällä siinä ja kerjäämällä sääliä netissä. Tsemppiä ja kokoa itsesi.
Ihan varmasti on vaikeaa aikaa. Voimia!