Lue keskustelun säännöt.
Olen hyvin, HYVIN hyvin väsynyt tuohon lapseen :´´(
25.12.2010 |
Pojalla on ikää 1-luokkalaisen verran, täyttää keväällä 8v.
Hän on ollut aina hyvin voimakas luonne, sytytyslanka on suht lyhyt ja tulisuutta, temperamenttia ja ääntä riittää.
Oikein kun kaivelen ajukoppaani niin joskus syksyllä taisi olla 2vrk pätkä jolloin hän ei olisi jostakin asiasta skitsonnut, skitsoaminen on siis huutoa ja itkua, jalan polkemista ja kiukuttelua.
Päiväkodin aloitti 3½v iässä ja siellä ei ikinä, kertaakaan, mitään ongelmia vaan päinvastoin.
Sama nyt koulussa, todistus oli loistava eli A-kohdassa rukseja eniten, mm yleiset työskentelytaidot, käytöskohdat ja matematiikassa kaikki 3 kohtaa A:ta.
Tuon tulisuutensa lisäksi on äärettömän herkkä lapsi, näkyy mm unielujen hoivaamisena ja tarpeena.
Nyt hän huutaa tuolla jo kymmenettä minuttia sitä ettei isänsä mene mukaan hakemaan lahjaksi saamaansa kirjaa joka siis pojan huoneessa.
Mies siis odottaa sohvalla kuten oli sovittu että siinä tutkivat sitä.
Olen välillä niin helvetin väsynyt tuohon lapseen, samalla kuitenkin voisin syödä sen suihini kun on niin ihana, mukava ristiriita:/
Kuvittelen välillä kuinka tukin sen suun tavoilla joita en viitsi tässä edes mainita...
Väsyttää, ei edes jouluna saa hepulointirauhaa:(
Kommentit (20)
esikoinen joka on nyt 16 v lukiolainen. Oli ihan mahdoton välillä, ja koetteli hermoja paljon enemmän kuin kaksi nuorempaa yhteensä.
Tilanne alkoi kuitenkin rauhoittua pojan ollessa n. 13 v ja nyt meillä on todella kiltti, ihana ja seesteinen lukiolaispoika jonka kanssa erimielisyyttä tulee ehkä kerran parissa kuukaudessa ja silloinkin siitä selviää ihan rauhassa puhumalla. =)
Tsemppiä koko perheelle teidän ihanankamalan pojan kanssa. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vaan sanon että jos ei tätä äidinrakkautta olisi niin tuo mukelo olisi ajat sitten hylätty jonnekin..kai.
Toivon ja rukoilen sydämestäni, että murrosikä ja teinivaihe sujuu leppoisammin, en oikeasti pysty edes ajattelemaan sitä aikaa jos poika on tuollainen tulikivenkatkuinen tulivuori joka räjähtelee päivittäin:/
ap
Meillä on tokaluokkalaisella käytösrastit pääasiassa kohdassa 'kohtalainen', mutta kotona on oikein hyvätapainen eikä todellakaan kehtaisi kiukutella turhista. Jospa se primadonna-luonne tulee kaikilla esille jossain, toisilla kotona ja toisilla koulussa?
Aivan ihana, mutta helposti tulistuva ja kärsimätön. Olen kyllä ajatellut, että taustalla add, mutta sen suhteen asia on kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kauhulla luin tekstisi, että jatkuuko tätä vielä monta vuotta..? Jaiks. Meillä myös hirveä kiukuttelu siitä, etten mennyt yläkertaan lapsen huoneeseen leikkimään uudella ferrarilla vaan pyysin tuomaan sen alas että leikitään keittiössä samalla kun laitan ruoan valmiiksi. No eihän siitä mitään muuta tullut kun hirveää kiukkua joka vain jatkuu ja jatkuu. Eilen oikeasti teki mieli peruuttaa koko joulu lahjoineen, kun skitsoamista oli varmaan 5 kohtausta takana ja päivä oli vasta puolessa välissä.
Kodin ulkopuolella ei ole mitään ongelmaa, päin vastoin tekee hyvin juttuja tarhassa, on oikein pidetty ja kiltti.
Kiva kuulla että jollakin 16v on jo rauhoittunut, ehkä meilläkin sitten, mutta rankkaa on tämän yhden lapsen kanssa, pienempi sisarus on uhmaiässäänkin 10 kertaa helpompi kuin tämä.
kiukkuinen ekaluokkalainen. Oli päiväkodissa oikein hoitajien suosikki ja koulussakin tosi yhteistyökykyinen ja mukava ja kotona sitten raivoaa. Todella todella rasittavaa!! Nuorempi melkein yhtä vaikea ja joskus tuntuu, että ottavat vuoroa kiukkuamisessa. Me vanhemmat ollaan välillä tosi puhki.
Kiva kuulla, että myöhemmin helpottaa. Ja joku päivähän ne muuttaa pois ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pitää hyvin tiukasti kiinni itse määräämistään säännöistä, saa varautua siihen, että lapsi raivoaa. Hänhän on joutunut varmasti koulussa sopeutumaan ja venyttämään pinnaa. Jossakin pitää saada purkautua. Sama juttuhan se on aikuisella.
Ikinä mikään ei ole hyvin, saa raivareita, huutaa ja valittaa. Inisee ja jankuttaa. Mä olen välillä aivan kypsä siihen ikuiseen pessimismiin. Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että esimurkkuikä aiheuttaa tuollaista, se on kärjistynyt tässä syksyn aikana. Ei jaksais enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus 3-4v sai kohtauksia, mutta nekin johtuivat väsymyksestä ja tulivat tarhapäivän jälkeen.
Isommat eivät ole koskaan saaneet raivareita, pientä kiukkuamista toki oli, mutta aika harvoin sitäkin.
Meidän lapset eivät silti ole rauhallisia, vaan hyvinkin vilkkaita. Mutta silti energia on mennyt ns. positiivisiin juttuihin.
Eihän noilla isommilla raivoajilla voi olla väsymyksestä kyse? Tiedän kyllä, että lapsia on erilaisia, mutta se voisi olla yksi vaihtoehto...
se taas näkyy kiukutteluna. Lapsiparalla ei ole mitään tukea ja turvaa maailmassa, koska äitinsä on päättänyt, että hän on kotona hankala. Maailma näkee lapsesi toisin - ehkä vika siis on kaikissa muissa, ei sinussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapsi voi kiukutella muuten kuin sen takia että äiti kasvattaa väärin jne...
Mut mein tyttö on aivan samanlainen, voisin helposti laittaa mustalaisten mukaan, eikä tätä oo jatkunut kuin 7vuotta, en tiedä johtuuko kasvatuksesta, mutta poika on aivan mahdottoman kiltti ja sama kasvatus on myös sillä. Turha sanoo etten rakasta, kyllä varmasti ja paljon henkeni antaisin jos ois tarvis.
Mä oon vaan todennut et lapset on yksilöitä ja niin pitääkin ja toivon että joskus helpottuu.
Eli kuikuttele ekotona mutta muualla käyttäytyy hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni pyyntöhän se on ja jostain syystä lapselle tärkeä. Ikää tietty on jo lapsella.
Meidän 9v täyttänyt poika on hyvin samanlainen. Toisaalta niin kiltti, rauhallinen ja pitää hellittelystä. Rakastaa pehmoleluja ja legoilla rakentelua. Mutta kun suuttuu niin oksat pois! Koskaan ei tiedä mistä hepulin saa ja tuntuu ettei saa itseään rauhoitettua ennenkuin on aikansa karjunut. Ja koulussa on tosiaan hyvä ja rauhallinen oppilas. Välillä menee viikkojakin suht seesteisesti, mutta esim tuo joulunalusen jännitys kyllä näkyi ja kuului varmaan naapuriin asti.
Kyllä sitä äitinä joskus miettii että toivottavasti tuo ei ole pojalle kovin raskas luonteenpiirre/ominaisuus kun kasvaa isoksi.
vuorovaikutuksessa, kun muualla menee hyvin. Annatteko pompotella koko ajan, puuttuuko turvalliset rajat? Vielä ehditte ne laittaa ennen teini-ikää.
ennenkuin alkoi meidän vanhempien/kotiolojen syyttely.
Niihin kommentteihin totean vain lyhyesti sen että kyllä meillä on ne rajat ja kuri sen rakkauden lisäksi.
ap
3-luokkalainen poika on hyvin samanlainen. Aina on kehuttu päiväkodissa ja koulussa.
Hän saa myös raivareita, jos joku ei tule hänen mukaan hakemaan jotain. Johtuu siitä, että pojalla on vilkas mielikuvitus ja alkaa helposti pelätä. On kyllä muutenkin omaehtoinen ja pompottaa helposti.
Meidän 1-luokkalainen ei saa samanlainen huuto kiukku kohtauksia. Hänkin kyllä suuttuu välillä, mutta menee silloin mököttämään jonnekin. Tosin hän ei suutu noin älyttömistä asioista, eikä helposti.
Pahinta on kun tämä herkkis saa raivareita pikkuveljen vuoksi, jos tämä ei tee kuten hän haluaa.
Kyse on temperamentista ja helposti tulistuvista lapsista.
Sun kaltasia tekisi tosiaan vetää köniin.
Suuttuuko sinusta aikuiset samalla tavalla vai suuttuuko toiset useammin ja rajummin ja toiset ei jopa koskaan.
Siinä sinulle mietityttävää.
Raivoaako aikuiset työpaikalla, jos raivoavat kotona?
T. Se add? lapsen äiti, joka itsekkin suuttuu helposti, varsinkin silloin, kuin hyökätään vanhempien päälle.
Jumalaton duunio tällaisten lapsien kanssa, kun isoveli on taas säyseä ja kiltti.
Mielestäni meidän kuopuskin on kiltti, vaikka tulistuukin. Ei siinä ole kyse tuhmuudesta vaan tunteiden säätelystä.
Ehkä se luonne tasaantuu joskus... Hienoa, että koulussa pärjää (kaikin tavoin), ehkäpä se negatiivinen energia on sitten "pakko" purkaa kotona?