Miksi sinkkuna olemista pitää selitellä?

...ei ole mielestäni mitenkään poikkeavaa elämää nykyaikana. Ehkä ennemminkin kestävä, hyvinvoiva ja onnellinen parisuhde/avoliitto/avioliitto on harvinaista herkkua.

joten tuollaista ei ihmetellä osaltani ollenkaan.



Sitten alkaisi ihmettely, jos alkaisinkin seurustelemaan, äitini ei ilostuisi ollenkaan.

Sinkkuus

...ei ole mielestäni mitenkään poikkeavaa elämää nykyaikana. Ehkä ennemminkin kestävä, hyvinvoiva ja onnellinen parisuhde/avoliitto/avioliitto on harvinaista herkkua.

Näin. Miljoona suomalaista asuu yksin.

on suorastaan tylsää kun kukaan ei koskaan kysele mun parisuhdeasioista. Paitsi siis lähimmät kaverit. Ei vanhemmat, sisarukset eikä sukulaiset ole aiheesta kiinnostuneita. Vanhemmat ei muista edes sen tyypin nimeä jonka luokse olin muuttamassa yhteen aikaan.

Mutta minä oon huomannut, että on paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa olla lainkaan yksin. He etsivät uuden kumppanin parissa viikossa, jos edellinen suhde päätyy eroon. Eihän se sitten ole ihmekään, että tuollainen ihminen ymmärrä, että toiset meistä osaavat olla onnellisia ihan sinkkunakin.

Itse olen vastikään törmännyt kyseiseen "ongelmaan", vaikka olen sinkkuna viihtynyt jo muutaman vuoden. Tuntuu että sinkkuutta joutuu selittelemään sukulaisille ja tuttaville. "Ei se meidän Maija ole vieläkään löytänyt miestä" on ainakin meillä päin normaalia kahvipöytäkeskustelua...

Normi-ihminen pariutuu, saa lapsia, on hyvässä duunissa. Hankkii kivan ok-talon, ehkä koiran. Pari uudenkarheaa autoa. Matka Thaimaahan...

Siinä se. Nainen saa aina selitellä: jos olet sinkku, jos olet naimisiinmentyä lapseton, pidät oman sukunimen, on vain yksi lapsi, on vain tyttöjä/poikia. Lapsilla on Kuomat tai lapset menevät päiväkotiin 9 kuisena.

Se on ihan sama miten elät, kun vain elät jotenkin "poikkeavasti". Ei kelpaa muille.

Ole vahva.