Olenkohan mä vain yksinkertainen kun en miellä olevani köyhä?
Lapsuudenperheenikin oli köyhä eikä käyty koskaan esim. missään etelänmatkoilla, eikä äidillä ollut edes ajokorttia. Kuitenkin elettiin suht leveästi, leluja piisasi ja ruokaa kaapissa. Äiti oli yksinhuoltaja ja opiskeli ja oli pätkätöissä.
Itse saan palkkaa käteen noin 1300 euroa kuukaudessa, sen lisäksi elarit ja lapsilisä + asumistukea vajaa satanen enkä miellä nykyperhettänikään köyhäksi, ts. ei mekään reissata ulkomailla eikä mullakaan ole ajokorttia mutta toisaalta, enpä ymmärrä olla niitä vaillakaan. Rahaa on ostaa ihan fiiniä ruokaakin, se onkin lähes ainoa asia johon tuhlaan. Ruokakauppaan saattaa mennä ihan vahingossa vaikkei mitään pitänyt edes ostaa yli 50 euroa kerralla mutten koskaan "raski" ostaa edes 30 euron vaatetta vaan hankin ne alennusmyynneistä tai teen itse. Mitään rahaa ei kyllä säästöön ole jäänyt.
Tuli vain mieleen olenkohan menettänyt nyt paljon sellaista josta en osaa haaveillakaan?
Kommentit (2)
on vähemmän mitä tienaat ja hyvin tulen toimeen. Olen viimeksi käynyt ulkomailla 8,5 vuotta sitten enkä edes kaipaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Minulla on kaksi lasta ja mies. En elä mieheni siivellä, vaan jaamme kulut tasan. Meillä on omistusasunto, rivarin pätkä, josta on asuntolainaa. Emme ole vielä saaneet remontoitua tätä täysin, teemme pikku hiljaa, kunhan saamme rahaa joskus tarpeeksi säästettyä. Hankin lastenvaatteet ja tavarat käytettynä. Leluja en osta, leikkivät minun vanhoilla ja lahjaksi saamillaan.
En usko, että olet menettänyt paljoakaan... koska en omasta mielestäni ole menettänyt mitään. En tule onnelliseksi rahasta. Jos saisin kaiken mistä haaveilen, mistä sitten haaveilisin?
Jään ensi kuussa hoitovapaalle. Rahaa ei jää nyt säästöön, mutta käytänkin säästöjä ollakseni lasten kanssa.
kun et osaa haaveillakaan.