Uskotko, että mies voi oikeasti rakastaa, jos ei osaa sanoa MIKSI?
Siis meillä on sellainen tilanne (ollut jo likipitäen 7 vuotta) että mieheni ei ole KERTAAKAAN sanonut, mihin minussa on rakastunut tai mitä minussa arvostaa tai mitkä ovat hyviä puoliani.
Eilen taas oli tällainen tilanne, mies röhnötti sohvalla ja pelasi kännykällään jotain, pyysin häntä sitten että tulee mun kanssa paketointitalkoisiin (tai hänen ei olisi tarvinut edes paketoida) sanoin että olisi ihanaa ja mulle tärkeää, jos hän viitsisi tulla seuraksi ja juotaisiin vaikka yhdet glögipaketit ja vaan turistaisiin mukavia siinä samalla.
Mies ei meinannut millään tulla, tuli sitten kun pyytelin useamman kerran.. mutta röhnötti keittiönpöydän ääressä näpläten kännykkää, ilme sellainen "norsunvittu" eikä hän kännykän näpylöinnin vuoksi kuullut mitään mitä juttelin, ei vastannut jos kysyin jotain eikä edes katsonut minuun.
No sitten rupesin siinä puhumaan että olisi tärkeää parisuhteenkin vuoksi, että voitaisiin keskustella, ja juttu siitä lähti sitten siihen että sanoin miehelle, että toisinaan on melko vaikeaa kokea että hän rakastaisi minua, koska hän ei sano sitä ääneen (sanonut joskus seurustelun alkuaikoina viimeksi, tosin, en mäkään juuri niitä sanoja sano mutta näytän mielestäni teoilla) mutta miehen teotkaan eivät kerro.. eli häntä ei kiinnosta olla kanssani (tämä paketointijuttu ihan yleinen miehen "asenne" kun "pitäisi" mun kanssa aikaa viettää) jne.
Mies suuttui ja lähti takaisin olkkariin.
Menin vielä perässä sinne ja nätillä äänellä yritin nätisti selittää, että tahtoisin vaan meidän parisuhteen voivan hyvin. Että olisi kiva kuulla, edes kerran, mistä hän minussa pitää, tai mitä minussa arvostaa, tai miksi on kanssani. Mies sanoi "en tiedä" ärtyneellä äänellä.
Ja kun sanoin että käsittääkö hän miltä tuo kuulostaa korvissani, että hän oikeastaan sanoo mulle että ei tiedä miksi kanssani oikein edes on?! Mies suuttui niin että heitti syömänsä leivän eteeni lattialle ja lähti ovet paukkuen makkariin nukkumaan.
Mä olin ihan ihmeissäni, olin nätisti puhunut ja mielestäni en mitenkään edes riidellyt.
No, menin vielä sitten makkariin perässä ja itketti, sanoin että halusin vaan kuulla että hän vielä rakastaa minua. Mies oli ihan hiljaa, vaikka tajusi että itkin. Lähdin pois, mies ei ole tänään palannut asiaan mitenkään, ollut ärtyneempi kuin yleensä.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (8)
toisaalta, voin kuvitella etten itsekään osaisi tuollalailla ahdisteltuna kertoa tarkkoja syitä miksi rakastan.
toisaalta, voin kuvitella etten itsekään osaisi tuollalailla ahdisteltuna kertoa tarkkoja syitä miksi rakastan.
kuulla yksikin syy..
ja tätä olen kysynyt muutamia kertoja aiemminkin, enkä mitenkään "ahdistellut", silti ei tule mitään vastausta koskaan. Musta se on melko kummallista?
ap
jos se syy on sinä kokonaisuutena, miksi sitä pitäisi eritellä? Olen ollut mieheni kanssa 12vuotta, eikä koskaan ole tullut mieleeni tentata mieheltä syitä, miksi minun kanssani on. Kaikki nyt vaan eivät ole mitään "ruunebereja":)
sanoi viimeksi tänään, että ollaan vain lasten vuoksi yhdessä. Takana 11vuotta ja monta "rakastan sua, olet ainoani"-luritusta, vaikka oli vuoden ajan salasuhteessakin..että en tiedä onko tuo rakkauden huutelukaan niin kivaa.
jos se syy on sinä kokonaisuutena, miksi sitä pitäisi eritellä? Olen ollut mieheni kanssa 12vuotta, eikä koskaan ole tullut mieleeni tentata mieheltä syitä, miksi minun kanssani on. Kaikki nyt vaan eivät ole mitään "ruunebereja":)
mutta mies hokee aina vaan että "en tiedä" kun häneltä kysyy asiaa.
Koe siinä sitten itsesi tärkeäksi ja rakastetuksi, kun ei se rakkaus näy teoissakaan, saati sanoissa..
ap
ei ne sanat mitään merkkaa, jos mies kohtelee sinua huonosti, kuten minun mieheni minua:( Usko nyt että se rakastan-rakastan ei tunnu yhtään hyvälle, jos toinen käsi lyö(henkisesti).
todella tympaantyneelta sinuun ja koko teidan suhteeseen, sori vaan ap. jssap.
anteeksi, mutta en edes tiedä, mitä sanoa! Olet mennyt naimisiin ja elänyt vuosia miehen kanssa, joka ehkä seurustelun alkuaikoina sanonut rakastavasi sinua??
No, jotkut tyytyvät vähään kunhan "ei tarvitse olla yksin".. Surullista!