Onneksi en omista sellaista arvomaailmaa että rahat pitää työnteolla tienata.

Töitä ei kannata tehdä.

Yhteiskunnan tuista en tiedä, kun en ole niitä tarvinnut, tosin lapsilisän olen ottanut vastaan. Ihmettelen kuitenkin asennetta, että ihminen on oikeutettu hyvään elämään vain omien raatamisansioidensa kautta. Pitäisikö peritystä ja lahjaksi saadusta kieltäytyä? Miksi? Syntymän kautta - vaikka sitten varakkaaseen perheeseen syntymällä tai sosiaalitukien Suomeen syntymällä - saatu hyvinvointi on ihan yhtälailla hyvä ja ihana asia.

En voi ymmärtää moista ajattelu tapaa.

En voi ymmärtää moista ajattelu tapaa.

Jos ei olisi, eipä sitä ap:llekaan tulisi tukia ovista ja ikkunoista.

Arvaa onko kiva tehdä yrittäjänä niska limassa töitä ja maksaa kaikkien sosiaalipummien eläminen tässä kurjassa Suomessa! Kuka sutkin elättäis jos kaikki ajattelisi noin? Vain se joka on itse toimeentulonsa ansainnut SAA kulkea pää pystyssä. Ne jotka tahallaan on töitä tekemättä ja muita hyväksikäyttävät saavat hävetä!

Tuet pitäisi lakkauttaa tollaisilta kokonaan, niin ottaisivat opikseen.

äitiyspäivärahaa yms. Lapsilisää tulee vieläkin.

Mitä jos me kunnolliset ihmiset omistettaisiin myös samanlainen arvomaailma? Eipä olisi kukaan rahoittamassa verovaroilla kaltaistesi arvomaailmaa.



..Provohan tämä taitaa olla, toivottavasti.

Otan ilman häpeää ja syyllisyydentunnetta vastaan kaikki yhteiskunnan tuet, joita kuulemma ovista ja ikkunoista tungetaan. Enkä menetä yöuniani tai kulje sossun ovesta häpeillen.

ja sinun pitaisi aina kayda henkilokohtaisesti pyytamassa rahaa tyossakayvilta? Hapeaisitko sitten?

Enta mita tekisit kun ne tyossakayvat sanoisivat etta, sorry meilla menee kaikki rahat omaan elamiseen, sinulle ei ole mitaan antaa?

alku on, mutta oikeesti näitähän löytyy. Elikkä mun luonteenkuvaus ko.eimerkkiin on; n.25v. perseetön, samalla selkärangaton nuori etelä-suomesta. Jos kengänpohjasta löytyy reikä, valuu siitä tielle, ja on sivari jonka laskut äiti maksaa. Jossain kohtaa hänestä tehdään telkkariin dokkari, jossa valittaa epäoikeudenmukaisuutta,pitkää työttömyyttä ja sosiaaliturvaa, koska ei pääse päihdehoitoon.

Mun ensimmäinen mielikuva ei suinkaan ole sivari, vaan elämäntapatyötön, mahdollisesti myös muka-yhäri, joka vetää yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tuet.

Otan ilman häpeää ja syyllisyydentunnetta vastaan kaikki yhteiskunnan tuet, joita kuulemma ovista ja ikkunoista tungetaan.

Enkä menetä yöuniani tai kulje sossun ovesta häpeillen.

Kyllä mun tuttavapiirissä on useampikin ihminen, joilla ei ole mitään aikomusta mennä töihin, ennen kuin joku tosi mielenkiintoinen ja suht hyväpalkkainen työ heille tulee tarjolle.



No, tätä työtä heille ei tietenkään tule tarjolle, sillä kuka nyt elämäntapatyöttömän palkkaisi, joten jatkakaamme heidän elättämistä.



Hei muuten, tulipa tässä mieleen, että pitäiskö mun sittenkin hakea kunnan elarit kolmesta lapsestani, kun kuitenkin joudun rahoittamaan suomalaisten sosiaalipummien elämää. Että panisko vahingon kiertämään :D



No en viitsi, en tosiaankaan. Nehän on meidän yhteisiä rahoja, enkä turhaa byrokratiaa kannata.

mutta ap:n kaltaisia loisia on oikeasti olemassa paljonkin! Minusta on täysin ok väliaikaisesti käyttää tukia ja sossua, mutta nämä elämäntapaloiset kyllä vituttaa äärettömästi.

Koska jokaisen pitäisi ymmärtää, että meillä on velvollisuuksiakin eikä vain oikeuksia. Mitä tästä tulisi jos kaikki vain tukia nostelisimme. Avun pitäisi olla tilapäistä ja pitäisi olla arvossaan se, että pärjää itse. Tätä se teettää kun demarihyysäyksessä on eletty vuosikymmenet.