Ostaisitteko jouluahjaa kummilapselle jos...
... olisitte nähneet lapsen ristiäisissä ja toisen kerran pari vuotta sitten (lapsi 7v), banhemmat ei pidä mitään yhteyttä, asuvat toisella paikkakunnalla, minne olemme aina lähettäneet lahjan ja koskaan ei tule vanhemmilta kiitosta lahjasta.
Päätimme, että tänä jouluna loppui lahjojen lähettäminen, tekisittekö samoin?
Kommentit (23)
Se että vanhemmat pyytävät kummiksi ei tarkoita että pitäisi suostua jos jo alunperinkin tuntuu pahalta. Lapsi oikeasti ansaitsee parempaa.
Rippijuhliin asti muistin ja siten lopetin. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut lopettaa jo aiemminkin.
rippikouluikäiseksi asti. Sit kävin rippijuhlissa, vein lahjan enkä ole sen koommin lahjonut.
Oletteko kutsuneet heitä kylään tai ovatko he pyytäneet teitä kylään? Miksi he pyysivät teitä kummeiksi? Onko teillä ollut riitaa vanhempien kanssa?
aina rippi-ikään asti. Eivät kutsuneet edes rippijuhlaan mutta lähetin lahjan siltkin. Nyt lopetin kun on päässyt ripiltä
Tee vaikka niin, että laitat lahjasumman joka kerran sivuun ja annat kun näettä/rippilahjaksi/what ever...
Siihen ei vaikuta miten me aikuiset suhteitamme hoidamme. Eli lähettäisin.
Ap, miksi et pidä yhteyttä kummilapseesi? En tarkoita pelkkiä merkkipäivien muistamisia (velvollisuudesta?), vaan kortteja, soittelua jne.
Olet lapsen kummi, et vanhempien. Vielä ei voi olettaa, että lapsi pitää itse yhteyttä. Kohta voit olla yhteydessä lapseen suoraa, et tarvitse vanhempia välikätenä. Kannattaa yrittää pitää yhteyttä, tai tulet lapselle aina olemaan se kummi, joka ei pidä yhteyttä, vaikka se ei varsinaisesti olisikaan sinusta kiinni.
Kummilapsen vanhemmat ovat miehen sukulaisia. Ihmettelimme alun perin, miksi pyytävät kummiksi, mutta suostuimme tietenkin. He ovat usein käyneet samalla paikakunnalla, missä me asumme, mutteivät ole pyynnöistä huolimatta tulleet käymään. Olemme käyneet heidän luonaan (matkaa yli 600 km), mutta eivät ole majoittaneet meitä luoksensa, vaikka heillä on suuri talo. Olemme olleet sitten hotellissa yötä. Kerrankin olimme siellä 4 päivää ja he tiesivät sen hyvissä ajoin etukäteen, mutta loppujen lopuksi mieheni tapasi sukulaisensa kerran sinä aikana, minä en kertaakaan, kun heille aina joka päivä tuli jotain muuta tekemistä. Meistä tuo on todella kummallista, kuitenkn ajoimme sinne asti ja he tiesivät sen ja kutsuivat. Mieheni kävi sukulaisensa kanssa sitten kahvilassa kahvilla, eivät edes pyytäneet heille. Mitään riitaa ei ole koskaan ollut, mutta meidän mielestä outoa käytöstä.
Tiedän, ettei ole lapsen vika, mutta meistä ei ole tapaamiset olleet kiinni. Kyllästyttää vaan, kun en edes tiedä mitä lapselle ostaisin, koska en ole nähnyt häntä tai kuullut kuulumisia.
En ehkä niin arvokasta, kuin jos tapaisimme oikeastikin.
lapsellehan se menee, toivottavasti. Mulla on toisena kummina setäni vaimo (joo, vähän outoa kyllä vanhemmiltanikin, miksi eivät pyytäneet parina) ja onhan tuo ollut vähän harmi, kun erottuaan ei ole pitänyt mitään yhteyttä (vaikka varmasti myös äidilläni on ollut osuutta asiaan).
ei se kummius kuitenkaan sille lapsellekaan merkitse mitään muuta kuin lahjojen saamista jos kerran vanhemmat eivät ole välittäneet pitää kummiinkaan yhteyttä.
että vanhemmat tai toinen heistä kärsii paniikkihäiriöstä tai on esim. vakavasti sairas (henkisesti kuten masentunut tai sitten esim. leukemia tmv. josta eivät halua puhua).
Aina ei kannata heti loukkaantua vaan koittaa ymmärtää toista osapuolta. Voisit myös vaikka tekstarilla kysyä että olemme täällä lähellä sukuloimassa, voisimmeko ottaa ---- (=kummilapsen) mukaan uimaan/jäätelölle/huvipuistoon jne. eli älkää edes yrittäkö nähdä perhettä vaan sitä kummilasta yksin.
ei se oli niin paljoa itseltä pois, ja komppaan edellisiä, ei ole reilua rangaista lasta jos vanhempansa ovat törppöjä/omituisia/eivät pidä yhteyttä.
se lapsen vika ole millaiset vanhemmat on saanut. Muistaisin.
Eikös sen kummiuden tarkoitus ole jotain muuta kuin lahjojen jakaminen?Mä voisin soitella lapselle tarjoutua viemään vaikka joulukirkkoon mutta en todellakaan olisi mikään lahjakone.
eikä kummin tehtävä olekkaan lahjojen antaminen.
ole mikään pakko lähettää mitään, mutta itse lähettäisin kyllä vähintään kortin jouluna ja syntymäpäivänä, vaikka kummilapsen vanhempia ei yhteydenpito kiinnostaisikaan.
Soittaisin ja pyytäisin saada puhua lapsen kanssa tms. riippuu tietty lapsen iästä.
Niillä ei taida olla mitään masennuksia tms, siis vanhemmilla. Toinen heistä on vaan aika hankala.Ko. paikkakunnalla ei ole asunut muita sukulaisia ja olemme ajaneet sinne sen 600 km ain heitä varten, niin eivät halua edes nähdä. Itse kutsuivat.
Joo, ei ole tietenkään lapsen vika, että vanhemmat ovat hankalia. On vaan lahja-automaatti -olo, kun lähettää aina jotain, muttei koskaan edes kuule, onko lapsi pitänyt siitä ja onko mennyt edes perille. Ostan kyllä jatkossakin lahjan, mutta tylsää on, etteivät ole yhteysessä, kun kummeiksi ovat kutsuneetkin.