Mitä tehdä, vai ei mitään.

Tuttava valittaa yksinäisyyttään, ei perhettä ja nyt ei töissäkään. Jouluksi hänet on kutsuttu ystävän luo, muttei mene. Sukulaiset tahtoisi tavata, mutta aina joku este tälle, muistelee menneitä kaunoja, joihin omaa osuuttaan ei näe.

Olen ollut tukena, kuunnellut, mutta enää ei jaksaisi itsekään, kun mitkään ehdotukset ei auta, haluaa ilmeisesti olla omassa olossaan.

Mikä avuksi? Miten muut yksinäiset ajattelevat tästä.

Alkaa olla keinottomuutta itselläkin kuunnella tosituvaa surkuttelua yksinolosta, kun ei kenenkään seurakaan tunnu olevan riittävän hyvää.