Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Väkivaltaisesta suhteen heijastusvaikutukset.

Vierailija
21.12.2010 |

Minulla tässä yön kähmässä puskee ihan selvästi filosofiset ajatukset pintaan.



Eli minulla on Oikein Hyvä Ystävätär, joka valitettavasti elää suhteessa jossa on ajoittain väkivaltaa. Joskus alkoholin kanssa, mutta useimmiten taitaa olla ilman alkoholia. Lapsia on useampia, ja lapset joutuvat väkivaltatilanteissa etsimään pakopaikkaa.



Ystävättäreni ja minun ystävyyssuhde on normaali, ei siis mitenkään erityisen sitova. Läheisiä ollaan, mutta tuosta väkivaltaisuudesta ei puhuta juuri lainkaan. Olemme tekemisissä puhelimitse muutaman kerran viikossa, tapaamme ehkä kerran kahdessa viikossa. Joskus toki tapaamme viikoittainkin, vähän tilanteesta johtuen.



Viime aikoina olemme olleet toistemme tukena eräässä asiassa, olemme olleet tekemisissä toistemme kanssa melko tiiviisti. Tai olisiko niin, että tämä ystävätär on tukenut minua, kun ei se asia niin kovasti ole hänen perhettään koskettanut. Olen ollut tuesta asianmukaisen kiitollinen.



Kunnes tänään, ystävättäreni alkoi suorastaan keljuilla minulle. Antoi myös ymmärtää, etten ole tervetullut käymään pitkään aikaan. En ole mielestäni loukannut häntä, olenpahan vain käynyt läpi omaa ongelmaani. Kysyen kuitenkin hänenkin kuulumisiaan.



Rivien välistä olen ymmärtänyt, että miehen kanssa eletään auvoista yhteiselon vaihetta, jossa ei ole huolen häivää.



Näinhän se tilanne on mennyt ennenkin. Kun miehen kanssa yhteiselo on perseestä, kelpaan kyllä seuraksi ja mielen virkistäjäksi. Ja sitten kun mies hyvittelee monesti rahallisilla asioilla, niin eipä meillä niin kummoinen ystävyys ollutkaan.



Yritän jättää asian - ja ystävyytemmekin - omaan arvoonsa, mutta kyllä minä ihmettelen että miten äärettömän voimakas sidos vallitsee väkivaltaisessa suhteessa. Kun aurinko väkivaltaisen puoliskon taholta paistaa, kaikki muu saa jäädä. Sairasta.



Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
21.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

arvaamaton ja henkisesti, joskus fyysisestikin väkivaltainen mies.



Silloin kun olen pohjalla ja miestä ei näy eikä kuulu, voin pitää yhteyttä ystäviini, mutta silloin kun mies haluaa olla kotona ja osana perheensä elämää, on yhteydenpitoni ystäviin vaikeaa, sillä mies mulkoilee ja kuuntelee kun yritän vaikkapa puhua puhelimessa jonkun ystävättäreni kanssa. Hän kokee, että aika, jonka vietän jonkun muun kanssa on pois häneltä ja se on väärin.



Tällaisessa suhteessa eläminen on raastavaa ja uuvuttavaa ja se myös muuttaa ihmisen tapaa toimia muiden ihmisten kanssa. Ja näivettää ystävyyssuhteita. Mies saattaa mm. manipuloida ystävääsi sinua vastaan, tätä minun mieheni tekee minun ystävieni suuntaan.



Ole läsnä ja tukena kun ystävättäresi tarvitsee sinua, saatat olla hänen ainoa ystävänsä. Muuten elä omaa elämääsi ja täytä aikasi muilla, omilla projekteillasi.



Tällaisen ihmisen kanssa ystävyys on haasteellista ja hiukan pinnallistakin, mutta erittäin tarpeellista vastapuolelle.

Vierailija
2/3 |
21.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

väkivaltaisessa suhteessa olevan naisen ystävä. Tekee pahaa kuulla miten huonosti perheen lapset voivat ja on loukkaavaa kun yrittää kaikkensa ja tarjoaa apua että he pääsisivät eroon väkivaltaisesta miehestä ja isästä mutta apu ei ole kalvannut vaan perheen äiti on etsimällä etsinyt tekosyitä että ei tarvitsisi lähteä miehen luota. Joskus olen todella vihainen kun en ymmärrä miksi ei halua pelastaa edes lapsiaan tuosta helvetistä, he siinä kärsivät enemmän kuin äitinsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
21.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei haluta menettää taloudellista etua miehestä, eikä yhteiskunnallista asemaa. Onhan se status parempi vaikka väkivaltaisenkin äijän puolisona kuin väistämättä talousvaikeuksiin joutuvana yksinhuoltajana.



Mutta tosiaan pitäisi osata asettaa lasten etu oman mukavuuden edelle. Hyi kauhea minkälainen elämän alku lapsille tulee.



Minun kotonani oli jonkin verran väkivaltaa, mutta sitäkin enemmän väkivallan uhkaa. En osaa kuvitella kauheampaa tunnetta kuin pelko siitä, että alkaako mäiske kohta vai päästäänkö tästä tilanteesta mäiskimättä.



Minut eheytti kodin painajaisista vain hyvä parisuhde. Vaikeaa se silti oli, kyllä mieheni on joutunut kärsimään kovasti lapsuuden kokemuksistani.