Ketkä EIVÄT antaneet lastena opettajille/hoitajille mitään lahjuksia nyt lomalle jäädessä?

Itse annoin lahjan koululaisena, kun opettaja jäi eläkkelle. Muuten kukaan ei antanut lahjoja. Kevätjuhliin vein itsepoimimani kukkakimpun.



Oma lapsi vienee kevätjuhlapäivänä joko kukkia/kortin tai itsekoristeleman mukin, jouluksi ei annettu mitään muuta kuin iloinen ja lämmin joulun toivotus lapsen tekemällä kortilla höytettynä.



Olisi kiva kuulla mitä opettajat lahjoista ajattelevat?

lapsi voi viedä kortin jos haluaa. Oikeasti, haluaako opet läjäkaupalla väkisin väännettyä krääsää nurkkiinsa joka joulu ja kevät?



Täälläkin joku ope vastasi jotain aivan muuta kun aiheesta keskusteltiin jokunen viikko sitten..

Lapseni päiväkodissa on oikein kivat opet, joista sekä lapseni että minä pidämme kovasti. En ole kuitenkaan koskaan vienyt mitään lahjaa, viimeisenä päivänä ennen joulu- ja kesälomia kiitämme ja toivotamme hyvät lomat. Tämä 'lahjattomuus' ei ole minulle mikään periaatekysymys, mutta jos itse olisin ope niin näin toivoisin toimittavan. En haluaisi mitään tavaraa ainakaan.



Ollessni itse koulussa, ala-asteella en vienyt muistaakseni mitään lahjaa. Yläasteella ja lukiossa keräsimme kaikilta oppilailta kolehdin (ehkä 1 mk tai jotain vastaavaa) ja ostimme yhteisen lahjan.

en anna lapsi voi viedä kortin jos haluaa. Oikeasti, haluaako opet läjäkaupalla väkisin väännettyä krääsää nurkkiinsa joka joulu ja kevät? Täälläkin joku ope vastasi jotain aivan muuta kun aiheesta keskusteltiin jokunen viikko sitten..

Meidän perhe ei ole ikinä antanut krääsää, itse en voi sitä sietää. Me olemme antaneet suklaata, glögia, viiniä (saaja täytyy tuntea aika hyvin), kynttiläitä, pieniä ruokalahjoja. Itse en ole koskaan ymmärtänyt näitä erilaisten mukien ja kippojen antajia.

ps: olen opettaja

matematiikka, englanti, historia, ruotsi ja biologia oli kaikki tasan 10. Aloitti yläkoulussa syksyllä ja paransi koenumeroita roimasti.

toiseen lahjaketjuun, ettei voi sietää sitä lahjojen saamista ja että siitä tulee vain kiusallinen olo itselle.

Hoitajia on monta, joten vien vain jotain jouluista (ja säilyvää) purtavaa koko porukalle. Esinelahja olisi hankala, enkä halua erotella esim. opettajaa muusta henkilökunnasta lahjomalla vain yhtä.



Luonaopettajalle annetun lahjan ymmärrän paremmin, mutta luulenpa, että ensi jouluna meidän ekaluokkalaisen ope saa jotain käyttötavaraa tai herkkuja hänkin.

lapset askartelevat jouluksi aina opettajille/hoitajille joulukortit, mitään lahjoja ei olla koskaan annettu. Keväällä sitten on viety kortit ja kukkakipmput, ei muuta.

matematiikka, englanti, historia, ruotsi ja biologia oli kaikki tasan 10. Aloitti yläkoulussa syksyllä ja paransi koenumeroita roimasti.

Ei kai ihmiset oikeasti ole sitä mieltä / ajattele, että opettajan muistamisella yritetään vaikuttaa numeroihin. Voi elämän kevät!

koin ahdistavaksi, kun jotkut lapset toivat lahjoja. Tiedän vika on minun korvieni välissä, ei tässä tavassa antaa lahja. Mutta jotenkin ajattelen asian niin, että saan työstäni palkan ja that's it. Jotenkin noloa otttaa sen lisäksi vielä jotain lahjojakin vastaan, tuntuu ihan siltä että pitäiskös nyt munkin ostaa tuon jennika-veetin perheelle jotain vastapalvelukseksi.



Itse sain pääosin ihan kivoja lahjoja (kulutustavaraa kuten kynttilöitä, suklaata) mutta jotkut kollegat valittivat joka jouluisesta ja keväisestä krääsämäärästä kun vanhemmat ostelivat avaimenperiä, tuikkuja, pöytäliinoja ja jos ne ei osuneetkaan juuri sen tarhatädin makuun.... Joten ehkä kuitenkin ilman lahjoja kiitos, työnantajan maksama palkka ja hyväntuuliset lapset ja vanhemmat riittää kiitokseksi.

saattaa muuten olla harrastuspohjalta liikkeellä, siis ilman palkkaa. Näin ainakin monessa seurassa.

Mutta ei meille kyllä juuri kukaan lahjoja tuo, se on tosi - edes lasten ohjaajille. Ei me siellä tietysti lahjojen toivossa ollakaan... Aika pieni korvaus se olisikin, jos aineellista hyötyä olisi hakemassa!

Silti täytyy sanoa, että kyllä se hieman tahmea joulukortti tai vain vähän rutistettu tulppaani lämmittää mieltä kummasti, jos sellaisen sattuu saamaan :)

t. jumppatäti (joka kyllä auttaa ilomielin lasta opettajan viemisten miettimisessä ja toteuttamisessa, minustakin ope on ihana ihminen ja taitava ammattilainen myös)

viidelle päiväkotihoitajalle, keittäjälle neljälle opettajalle, keittäjälle, siivoojalle, taksikukskille postinkantajalle jumppaohjaajalle Unohtuiko joku vielä? Siis näille kellekään en ole lahjaa ostanut.

saattaa muuten olla harrastuspohjalta liikkeellä, siis ilman palkkaa. Näin ainakin monessa seurassa. Mutta ei meille kyllä juuri kukaan lahjoja tuo, se on tosi - edes lasten ohjaajille. Ei me siellä tietysti lahjojen toivossa ollakaan... Aika pieni korvaus se olisikin, jos aineellista hyötyä olisi hakemassa! Silti täytyy sanoa, että kyllä se hieman tahmea joulukortti tai vain vähän rutistettu tulppaani lämmittää mieltä kummasti, jos sellaisen sattuu saamaan :) t. jumppatäti (joka kyllä auttaa ilomielin lasta opettajan viemisten miettimisessä ja toteuttamisessa, minustakin ope on ihana ihminen ja taitava ammattilainen myös)

viidelle päiväkotihoitajalle, keittäjälle neljälle opettajalle, keittäjälle, siivoojalle, taksikukskille postinkantajalle jumppaohjaajalle Unohtuiko joku vielä? Siis näille kellekään en ole lahjaa ostanut.

matematiikka, englanti, historia, ruotsi ja biologia oli kaikki tasan 10. Aloitti yläkoulussa syksyllä ja paransi koenumeroita roimasti.

Ei kai ihmiset oikeasti ole sitä mieltä / ajattele, että opettajan muistamisella yritetään vaikuttaa numeroihin. Voi elämän kevät!

Eniten ja näyttävimpiä lahjoja kantavat ne, jotka haluavat saada lapsen kutosen nousemaan kasiksi ja kokevat, että opettajalla on paljon vaivaa juuri heidän lapsestaan.

Selvisi sitten sekin, miksi mulla oli niin hyvät numerot. Ei johtunutkaan kokeissa saaduista arvosanoista tai tuntiosaamisesta, vaan siitä yhdestä joululahjasta :o

PS. Miksi vanhempi, joka tietää lapsensa olevan opettajalle työläs, ei saisi olla kiitollinen siitä, että ope kuitenkin jaksaa yrittää? Ei (kai) kukaan oikeasti usko, että pienet lahjat vaikuttaisivat numeroihin sitä tai tätä? Mitään "näyttäviä" lahjoja en muista koskaan missään nähneeni. Mitähän ne mahtaa olla...

Eniten ja näyttävimpiä lahjoja kantavat ne, jotka haluavat saada lapsen kutosen nousemaan kasiksi ja kokevat, että opettajalla on paljon vaivaa juuri heidän lapsestaan.

Jengi vaan läpättää ostoksistaan...



Minä en ostanut, enkä osta. Ostan sitten keväällä, ehkä, ja silloinkin nuorimman lapsen opelle. En tosiaan ala ostamaan isompien kaikille opettajille :-O.

Esim opettajalle annetaan vasta sitten kun on viimeisen lukukauden juhla menossa. Ihan vaan siitä syystä ett opet ei halua sitä krääsä määrää mitä ne nykyään saavat. Joten sitten vasta annetaan lahjakortti johonkin hyvään liikkeeseen ja summa on useampi kymmenen euroa. Siitä on ainakin iloa jos vertaa tsiljoonaan joulukorttiin, joulukukkaan, joulusuklaaseen ym ym ym

Selvisi sitten sekin, miksi mulla oli niin hyvät numerot. Ei johtunutkaan kokeissa saaduista arvosanoista tai tuntiosaamisesta, vaan siitä yhdestä joululahjasta :o PS. Miksi vanhempi, joka tietää lapsensa olevan opettajalle työläs, ei saisi olla kiitollinen siitä, että ope kuitenkin jaksaa yrittää? Ei (kai) kukaan oikeasti usko, että pienet lahjat vaikuttaisivat numeroihin sitä tai tätä? Mitään "näyttäviä" lahjoja en muista koskaan missään nähneeni. Mitähän ne mahtaa olla...

Eniten ja näyttävimpiä lahjoja kantavat ne, jotka haluavat saada lapsen kutosen nousemaan kasiksi ja kokevat, että opettajalla on paljon vaivaa juuri heidän lapsestaan.

ja kyllä ne lahjat on kiusallisia.



Olen saanut halpaa lildin suklaata, jota ei syönyt pirukaan. Kynttilöitä, joilla en tehnyt mitään, pandan konvehtirasioita kymmeniä, itseleivottuja kuivakakkuja, joita en tosiaan syönyt jne...



Itse koen parhaimmaksi lahjaksi sen jos lapsen vanhemmat on tyytyväisiä terapiaan ja hoitoon ja jos lapsi edistyy. Ja se kaikkein paras lahja on se, että vuosien päästä on tullut tekstari, että nuori pärjää todella hyvin. Silloin tunsin tehneeni todella hyvää työtä ja tuntui hyvältä kun omahoidettavani äiti muisti minut ja lähetti tällaisen viestin.



Joten ei kiitos suklaalle ja käärälle. En mielelläni ottaisi vastaan mitään lahjoja.

Kaikkein eniten koskettava kiitos oli se kun sain kutsun hautajaisiin. Hoitamani lapsen elämäntie oli päättynyt ja meillä oli ollut tiivis hoitosuhde perheen kanssa.



Tämä oli paras kiitos työstäni.

itse koululaisena ostimme porukalla opettajalle keväällä lahjan ja vissiin joskus joulunakin. jjos olisin ite ope, en haluaisi mitään - tai mieluummin vaikka sitten itsetehty kortti, kuin mitään tavaraa.