Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit! Paljonko tunnistatte pojissanne itseänne?
20.12.2010 |
Minulla on pieni poika, ja täytyy myöntää että en tunnista pojassa mitään itsestäni. Paitsi ulkonäön puolesta, poika on siis erittäin paljon minun näköiseni.
Tämä tuli mieleen, kun kuuntelin kuinka kaverit kertoivat tunnistavansa yhtä ja toista itsestään omissa lapsissaan. Oma poikani on kuitenkin niin selkeästi perinteisen poikamainen eikä jaa mitään minun mielenkiinnon kohteitani ym. eikä reagoi asioihin kuten minä, että en osaa nimetä meiltä mitään yhteistä. Miten paljon te muut poikien äidit tunnistatte yhteisiä piirteitä pojassanne?
Kommentit (15)
Samanlainen haaveilija ja herkästi innostuva tyyppi. Varsin hyvä keskittymiskyky. Lukeminen kiinnostaa. Samalla tavalla herkkä ja silti tietyllä tavalla kova kuin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikani on aivan yhtä kamala jääräpää kuin minäkin ja sen vuoksi *lyödään päitä yhteen* hyvin useasti. Hän on myös ulkonäöltään minun kopioni. Tyttäreni taas on luonteeltaan samanlainen lauhkea lammas kuin isänsä ja on myös hänen näköisensä. :)
mutta luonteeltaan minun kopioni... välillä on kuin peiliin katsoisi, noin kuvainnollisesti
luonteeltaan tosi paljon, tosin on rauhallisempi kuin minä. Ja puolitoistavuotias poika on huvittavasn samannäköinen kuin minä pienenä ja äitini mukaan ihan samanlainen muutenkin...
ja lahjakkuus samantyyppisissä asioissa. Mieheltä tulee taas sosiaalisuus ja rohkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on herkkä tuntemaan toisten mielenliikkeet, oikeudenmukainen, kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnasta, ystävällinen, auttaa ystävää vaikka itse kärsisi enemmän, mutta myös laiska, kunnianhimoton, nautiskelija.
Onneksi rakastaa urheilua, toisin kuin äitinsä.
kyllä ne luonteenpiirteet sekä eroavaisuudet ja yhteneväisyydet sieltä ajankuluessa alkaa erottumaan.
Minun poikani on ollut ulkonäöllisesti aina kuin ilmetty isänsä ja pienenä poikana tietysti kaikki "poikamaiset jutut korostuivat".
Nyt kun poika on jo 6v. niin pystyn tunnistamaan "omia geenejäni" jo paljonkin. Herkkyys, luovuus, taiteellisuus ovat peruja minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojillani on hyvin erilaiset temperamentit, ja silti näen molemmissa omia piirteitäni, luonteessa ja käytöksessä :)
Mielenkiinnon kohteet nyt on erilaisia, mutta suhtautumistapa kivoihin tai ikäviin asioihin on samanlaintyyppinen. Samoin se kuinka helposti hermostuu ja miten silloin käyttäytyy tai
kuinka helposti kiinnostuu uusista asioista ymv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen tullut isäänsä tosi paljon, toinen äitiinsä. Eli toisesta tunnistan tosi paljon samoja piirteitä itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä ulkonäöltään että luonteeltaan on todellakin minun poikani:-)
Minun on helpompi ymmärtää häntä, kuin mieheni, koska ymmärrän, miksi hän reagoi niinkuin reagoi.
Isosisko 8v (poika on 6v) on myös hyvin samanlainen kuin minä.
On heissä molemmissa myös mieheni piirteitä, varsinkin ulkonäössä, mutta luonteenpiirteet ovat kyllä hyvin vahvasti samanlaiset kuin minulla.
minä olen ollut vauhdikas taapero ja mies rauhallinen, kuulemma. Poika on äitini mukaan tullut kovasti minuun. On nyt 3 v. joten luonnollisesti en itse osaa arvioida, minkälainen olin tuolloin.
Huomaan kyllä pojassani paljon sanontoja, jotka on napannut minulta, samoin kyllä muiltakin ihmisiltä. Luulisin, että keskustelu- ja kyselyinto on paljon minua. Tykkää myös laulaa kanssani, joka on takuulla minulta saatu innostus. Muut leikit on aika poikamaisia, junat, autot, rakentelu ja etenkin se purkaminen, ja näihin keskittyy kuulemma samalla hartaudella kuin isänsä aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni taas muistuttaa minua niin hyvässä kuin pahassakin.
Paljon on piirteitä isältäänkin (valitettavasti ne huonoimmat), mutta todella paljon minultakin. Sekä ulkonäöllisesti että luonteessa.