Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi otatte rotikoita, dobbereita, huskeja lapsiperheeseen?
18.12.2010 |
Tietoinen riski ja jos jotain tapahtuu, niin luulisi syyllisyyden olevan tappava.
Juu, pienet koirat ovat myös ärhäköitä ja käyvät joskus kiinni, mutta isoa vahinkoa ne eivät tahdo saada aikaiseksi. Toisin on, kun iso ja painava möykky tulee kohti kuin juna..
Kommentit (35)
ei-koiraihmisten kanssa. Jos ei ole kokemusta pk-roduista, ei noita asioita tajua. Meillä myös rotikka jo olemassa ja lapsi tulossa. En näe asiassa mitään riskejä. Tunnen koirani ja lapsi opetetaan olemaan sen kanssa. Koira on lapselle hyvä kasvukumppani ja eläimen hoitaminen opettaa monenlaisia tärkeitä taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei-koiraihmisten kanssa. Jos ei ole kokemusta pk-roduista, ei noita asioita tajua. Meillä myös rotikka jo olemassa ja lapsi tulossa. En näe asiassa mitään riskejä. Tunnen koirani ja lapsi opetetaan olemaan sen kanssa. Koira on lapselle hyvä kasvukumppani ja eläimen hoitaminen opettaa monenlaisia tärkeitä taitoja.
Itselläni ei ole pk-koiraa, mutta koirat ja ylipäätään eläimet on sydäntä lähellä. Nää mammat tulis varmaan hysteeriseksi ajatellessaankin sitä, miten pienetkin lapset touhaa hevosten kanssa...
vaan ollaan lapsia opetettu pienestä saakka käsittelemään perheen koiraa. Ja tavallaan ovat kyllä ilman valvontaakin välillä, kun en mitenkään voi öisin vahtia, kun lapsi ja koira nukkuvat samassa sängyssä. Lapsella on täyspitkä sänky ja koira on todennut sen jalkopään olevan hyvä makuualusta, jos minä potkin omasta sängystä sen pois:)
Kyllä koira varoittaa käytöksellään yleensä etukäteen. Tältä yleensä koiranomistajan sulkevat silmänsä...ja sitten niitä ikäviä juttuja tapahtuu. Tai sitten koira on ollut vieraan ihmisen valvonnassa, joka ei tunne koiraa...ja varsinkin, jos annat sen mennä lapsen sänkyyn.
Koira saa nousta ihmisten sänkyyn vain, jos ne kutsutaan sinne. Ei ikinä niin, että ne itse vaan päättävät nukkua siellä.
Paikka, jonka se valitsee yosta vaan nukkumapaikakseen, tarkoittaa sitä että koira ei kunnioita tämän nukkumapaikan hallitsijaa. Se on sitä ylemmällä tasolla arvojärjestyksessä.mukaan tuo arvojärjestysajattelu on jo hieman vanhanaikaista. Esim. Tuire Kaimio ei puhu sanallakaan siitä, etteikö koira saisi nukkua sängyssä. Esim. hänen pentukirjassaan puhutaan tyyliin "jos aiot nukuttaa pentua omassa sängyssäsi, tee näin ja näin".
Joillekin toi toimii, joillekin ei.
Koiria on kahdenlaisia. Toiset haluaisivat heti ottaa "laumanjohtajan" paikan, melkein jo siitä lähtien kuin syntyvät. Sellaiset, jotka haluaisivat olla alfayksilöitä. Toiset eivät tekisikään sitä ikinä. Niille riittää normaali koulutus.
vaan ollaan lapsia opetettu pienestä saakka käsittelemään perheen koiraa. Ja tavallaan ovat kyllä ilman valvontaakin välillä, kun en mitenkään voi öisin vahtia, kun lapsi ja koira nukkuvat samassa sängyssä. Lapsella on täyspitkä sänky ja koira on todennut sen jalkopään olevan hyvä makuualusta, jos minä potkin omasta sängystä sen pois:)
Kyllä koira varoittaa käytöksellään yleensä etukäteen. Tältä yleensä koiranomistajan sulkevat silmänsä...ja sitten niitä ikäviä juttuja tapahtuu. Tai sitten koira on ollut vieraan ihmisen valvonnassa, joka ei tunne koiraa...ja varsinkin, jos annat sen mennä lapsen sänkyyn.
Koira saa nousta ihmisten sänkyyn vain, jos ne kutsutaan sinne. Ei ikinä niin, että ne itse vaan päättävät nukkua siellä.
Paikka, jonka se valitsee yosta vaan nukkumapaikakseen, tarkoittaa sitä että koira ei kunnioita tämän nukkumapaikan hallitsijaa. Se on sitä ylemmällä tasolla arvojärjestyksessä.mukaan tuo arvojärjestysajattelu on jo hieman vanhanaikaista. Esim. Tuire Kaimio ei puhu sanallakaan siitä, etteikö koira saisi nukkua sängyssä. Esim. hänen pentukirjassaan puhutaan tyyliin "jos aiot nukuttaa pentua omassa sängyssäsi, tee näin ja näin".
Joillekin toi toimii, joillekin ei.
Koiria on kahdenlaisia. Toiset haluaisivat heti ottaa "laumanjohtajan" paikan, melkein jo siitä lähtien kuin syntyvät. Sellaiset, jotka haluaisivat olla alfayksilöitä. Toiset eivät tekisikään sitä ikinä. Niille riittää normaali koulutus.
Mutta joka tapauksessa mua ärsyttää se retoriikka, jonka mukaan koiraa pitäisi kohdella näin ja näin sen takia, ettei se ymmärrä paikkaansa. Kyllä meillä ainakin ymmärtää, vaikka saa aamusta tulla sänkyyn.
että kaikki eläimet ovat vaarallisia, jos niiden kanssa ei osaa elää ja niitä hoitaa. Pk-rodut ja esimerkiksi dobermann rotuna on normaalisti hyvin kiintynyt isäntäänsä/emäntäänsä ja yleensä myös oman perheen lapsiin. Palveluskoirarotuiset koirat ovat yleensä myös paljon paremmin koulutettuja (oikeiden ihmisten käsissä) kuin nämä pikku terrierit ja puudelit, joita paapotaan ja inhimillistetään, koska eihän pikkukoiria tarvitse opettaa tavoille, kun ne voi tarvittaessa ottaa vaikka syliin. ;) Onhan noita paljon tutkimuksiakin jo tehty ja useimmiten lasta puree nimenomaan kultainennoutaja-tyyppinen "perhekoira". Meillä lapset opetetaan pienestä alkaen kunnioittamaan eläimiä ja erityisesti koirien omaa tilaa ja rauhaa enkä missään tilanteessa jätä koiria tai lasta samaan tilaan ilman valvontaa, en edes sitä puudelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ollaan lapsia opetettu pienestä saakka käsittelemään perheen koiraa. Ja tavallaan ovat kyllä ilman valvontaakin välillä, kun en mitenkään voi öisin vahtia, kun lapsi ja koira nukkuvat samassa sängyssä. Lapsella on täyspitkä sänky ja koira on todennut sen jalkopään olevan hyvä makuualusta, jos minä potkin omasta sängystä sen pois:)
Kyllä koira varoittaa käytöksellään yleensä etukäteen. Tältä yleensä koiranomistajan sulkevat silmänsä...ja sitten niitä ikäviä juttuja tapahtuu. Tai sitten koira on ollut vieraan ihmisen valvonnassa, joka ei tunne koiraa...ja varsinkin, jos annat sen mennä lapsen sänkyyn.
Koira saa nousta ihmisten sänkyyn vain, jos ne kutsutaan sinne. Ei ikinä niin, että ne itse vaan päättävät nukkua siellä.
Paikka, jonka se valitsee yosta vaan nukkumapaikakseen, tarkoittaa sitä että koira ei kunnioita tämän nukkumapaikan hallitsijaa. Se on sitä ylemmällä tasolla arvojärjestyksessä.mukaan tuo arvojärjestysajattelu on jo hieman vanhanaikaista. Esim. Tuire Kaimio ei puhu sanallakaan siitä, etteikö koira saisi nukkua sängyssä. Esim. hänen pentukirjassaan puhutaan tyyliin "jos aiot nukuttaa pentua omassa sängyssäsi, tee näin ja näin".
Joillekin toi toimii, joillekin ei.
Koiria on kahdenlaisia. Toiset haluaisivat heti ottaa "laumanjohtajan" paikan, melkein jo siitä lähtien kuin syntyvät. Sellaiset, jotka haluaisivat olla alfayksilöitä. Toiset eivät tekisikään sitä ikinä. Niille riittää normaali koulutus.
Mutta joka tapauksessa mua ärsyttää se retoriikka, jonka mukaan koiraa pitäisi kohdella näin ja näin sen takia, ettei se ymmärrä paikkaansa. Kyllä meillä ainakin ymmärtää, vaikka saa aamusta tulla sänkyyn.
Ei tässä puhuta nyt siitä, saako koira tulla sänkyyn. Vaan miten se sinne tulee ja mikä sen mielentila on kun se tulee.
Hyppääkö se sinne tosta vaan, omistaa sängyn omaksi paikakseen. Vai tuleeko teidän viereenne,
on siellä hetken ja lähtee pois.
Tähtä mä en kiistele koska en tunne koiraanne.
Dobermanni ei ole todellakaan aggressiivinen eikä edes dominoiva koira. Sen aggressio, jos sitä on, liittyy lähinnä pelkoon.
Olitko sä se, jolla on dobermanni?
vaan ollaan lapsia opetettu pienestä saakka käsittelemään perheen koiraa. Ja tavallaan ovat kyllä ilman valvontaakin välillä, kun en mitenkään voi öisin vahtia, kun lapsi ja koira nukkuvat samassa sängyssä. Lapsella on täyspitkä sänky ja koira on todennut sen jalkopään olevan hyvä makuualusta, jos minä potkin omasta sängystä sen pois:)
Kyllä koira varoittaa käytöksellään yleensä etukäteen. Tältä yleensä koiranomistajan sulkevat silmänsä...ja sitten niitä ikäviä juttuja tapahtuu. Tai sitten koira on ollut vieraan ihmisen valvonnassa, joka ei tunne koiraa...ja varsinkin, jos annat sen mennä lapsen sänkyyn.
Koira saa nousta ihmisten sänkyyn vain, jos ne kutsutaan sinne. Ei ikinä niin, että ne itse vaan päättävät nukkua siellä.
Paikka, jonka se valitsee yosta vaan nukkumapaikakseen, tarkoittaa sitä että koira ei kunnioita tämän nukkumapaikan hallitsijaa. Se on sitä ylemmällä tasolla arvojärjestyksessä.mukaan tuo arvojärjestysajattelu on jo hieman vanhanaikaista. Esim. Tuire Kaimio ei puhu sanallakaan siitä, etteikö koira saisi nukkua sängyssä. Esim. hänen pentukirjassaan puhutaan tyyliin "jos aiot nukuttaa pentua omassa sängyssäsi, tee näin ja näin".
Joillekin toi toimii, joillekin ei.
Koiria on kahdenlaisia. Toiset haluaisivat heti ottaa "laumanjohtajan" paikan, melkein jo siitä lähtien kuin syntyvät. Sellaiset, jotka haluaisivat olla alfayksilöitä. Toiset eivät tekisikään sitä ikinä. Niille riittää normaali koulutus.
Mutta joka tapauksessa mua ärsyttää se retoriikka, jonka mukaan koiraa pitäisi kohdella näin ja näin sen takia, ettei se ymmärrä paikkaansa. Kyllä meillä ainakin ymmärtää, vaikka saa aamusta tulla sänkyyn.Ei tässä puhuta nyt siitä, saako koira tulla sänkyyn. Vaan miten se sinne tulee ja mikä sen mielentila on kun se tulee.
Hyppääkö se sinne tosta vaan, omistaa sängyn omaksi paikakseen. Vai tuleeko teidän viereenne,
on siellä hetken ja lähtee pois.
Tähtä mä en kiistele koska en tunne koiraanne.
Dobermanni ei ole todellakaan aggressiivinen eikä edes dominoiva koira. Sen aggressio, jos sitä on, liittyy lähinnä pelkoon.
Olitko sä se, jolla on dobermanni?
Ei ole dobermannia. Mä nostan koiran, kun se luulee, ettei pääse itse sinne, kun sen peti on nyt tilapäisesti eri paikassa. Lähtee sitten, kun mekin noustaan. Mä en nyt kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä koiran kasvatuksesta sen nukkumapaikan perusteella.
En tunne dobermanneja enkä ole niistä tässä ketjussa mitään sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole väitellyt aiheesta aikaisemmin tässä ketjussa, mutta jos meillä koirat - dobermann tai muut - menevät sänkyyn tai sohvalle, ne väistävät ihmistä, antavat tilaa tai lähtevät sängystä käskystä, jos en halua että ne siellä makoilevat. Jos nukkuvat lapsen kanssa niin että ovat itse hakeutuneet viereen (useimmiten eivät halua), väistävät esimerkiksi lapsen kääntyessä ja hakevat uuden asennon. Yöllä koirat nukkuvat omissa pedeissään eivätkä tule sänkyyn, koska itse arvostan omaa untani ja haluan kääntyillä rauhassa enkä jakaa nukkumatilaani liki omankokoisen koiran kanssa.
monisatakiloinen hevonen saa halutessaan aikaan - silti kolmikymmenkiloiset tytöt käsittelevät niitä tallilla vailla pelkoa ja hyvinkin tottuneesti. Itsekin ihailen ratsastamassa käydessäni noitten tyttöjen hevosenkäsittelytaitoja. Hevonen voisi helposti halutessaan tappaa, mutta kun sekä eläin että ihminen ovat tottuneet toisiinsa ja LUOTTAVAT toisiinsa, ei vaaraa ole. Sama pätee muihinkin eläimiin. En pidä hevosta tai koiraa sen vaarallisempana lapselle, kuin hamsteria tai kilpikonnaakaan. Molemmat pitää totuttaa toisiinsa ja opettaa lapselle eläimen kieli. Eläimen kun on vaikeampi oppia lapsen kieltä.
Mikään koirarotu ei ole lapselle vaarallinen jos omistaja tuntee lemmikkinsä ja lemmikki tietää mikä sen paikka laumassa on. Sitä paikkaa ei opeteta alistamalla, hakkaamalla tai millään yksittäisellä tavalla. Se opetetaan ja opitaan reilulla ja johdonmukaisella kohtelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole väitellyt aiheesta aikaisemmin tässä ketjussa, mutta jos meillä koirat - dobermann tai muut - menevät sänkyyn tai sohvalle, ne väistävät ihmistä, antavat tilaa tai lähtevät sängystä käskystä, jos en halua että ne siellä makoilevat. Jos nukkuvat lapsen kanssa niin että ovat itse hakeutuneet viereen (useimmiten eivät halua), väistävät esimerkiksi lapsen kääntyessä ja hakevat uuden asennon. Yöllä koirat nukkuvat omissa pedeissään eivätkä tule sänkyyn, koska itse arvostan omaa untani ja haluan kääntyillä rauhassa enkä jakaa nukkumatilaani liki omankokoisen koiran kanssa.
Ne ovat yleensä hyvinkin tervepäisiä koiria sikäli, että dobberit eivät yleensä pure, vaikka pelästyväisivätkin.
Se mikä mua huolestuttaa, on dobermannien hermorakenne.
Koira ei saisi pelästyäkään. Mun mielestä sen pitäisi olla vähän saman tyyppinen kuin karjalan karhukoira.
Se katsoo ensiksi, että katsotaanpa mitä tulee eteen. Pelätään sitten jos tulee jotain pelättävää. ;)
Aika monella rodulla on tänä päivänä hermorakenteesessa toivomisen varaan, dobermann ei ole poikkeus eikä myöskään pahimmasta päästä. Samaa voisi sanoa monista lapsistakin tänä päivänä. ;) Huonon hermorakenteen omaavista koirista on kokemusta ja puutteet tulevat esiin mitä erilaisemmissa tilanteissa. Elämää sekin, että oppii ennakoimaan tilanteita ja lukemaan niin eläimiä kuin lapsiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsissä!
Ja esim. pienet chihut saavat pahaa jälkeä aikaiseksi, jos sille päälle sattuvat. Ne ovat nimittäin niin pirun sinnikkäitä, että roikkuvat vaikka väkisin kiinni!
Rotikka on loistava rotu OIKEiSSA KÄSISSÄ ja sille pitää näyttää kaapin paikka, muuten on kusessa. Samoin dopperille. Sitten, kun tuo asia on kunnossa nuo ovat loistavia perhe koiria.
Itse sanon, että esim. belgit ovat paaaaaaaljon pahempia lapsiperheessä kuin rotikka tai dopperi. Noilla kun napsahtaa, niin sitten on oksat pois. Ja belgit ovat vieläpä sellaisia paskiaisia, että niillä saattaa helposti napsahtaa ilman mitään syytäkin! Pari kertaa on tullut tuokin todettua, joko lenkillä ollessa tai kylässä ollessa (silloin oli kyllä ilman lapsia liikenteessä).
Ja mitä noihin huskeihin tulee, kyllä ne ovat suht lapsirakkaita, vaikka ovatkin enemmän yhden ihmisen koiria. Mutta eivät ne nyt mitään tappokoneita ole.
Ja meillä muuten lapset saavat tehdä mitä tahansa koirille (esim. kaatua vahingossa päälle). Meillä on käyttökoirina suomenajokoira ja enkku springerspanieli, jotka molemmat rakastavat lapsia, niin omia kuin vieraita. Lisäksi meillä on nöffin retale, joka rakastaa kaikkia kokoon katsomatta ja tuon avulla esim. meidän kaksi nuorempaa ovat oppineet kävelemään..
Okei, nuo ovat kaikki suht lempeitä rotuja, mutta koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa ja koirat menevät itse pois, jos eivät halua, että niitä häiritään nyt. Ja lapsille on opetettu se, että silloin, kun koira itse näyttää, että nyt mua ei kiinnosta, niin silloin koira jätetään rauhaan. Ja nukkuvaa koiraa EI saa mennä häiritsemään. Koirat antavat lasten ottaa kupin pois jne.
cockerspanielia lapsiperheeseen! Sillähän voi olla vaikka raivosyndrooma. Siin ei auta ees koulutus... o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bokserin hyökkäykseltä, enkä enää ikinä luota yhteenkään ns. "satavarmaan" koiraan.
Niin piti tämänkin koiran olla ja se sai olla irti aitaamattomalla pihalla.
Olimme kävelemässä alle parivuotiaan lapseni kanssa, kun ykskaks bokseri lähti pihasta suoraan meitä kohti kuin ohjus.
Se oli saanut päähänsä, että pienokaisen kimppuun on käytävä hinnalla millä hyvänsä ja sitä se totisesti yritti. Sain vetäistyä lapsen taakseni ja tartuin koiran kaulanauhaan ja revin ja viskasin sitä minkä jaksoin. Koira oli salamana yrittämässä uudelleen toista kautta lapsen kimppuun ja hyvä jumala, mitkä voimat sillä on.
Jos koira olisi päättänyt iskeä muhun, niin aika pahaa jälkeä olisi tullut, mutta sokeassa kiihkossaan se näki vain lapsen saaliinaan.
Potkimisella, karjumisella jne. ei ollut vaikutusta, pelkästään omalla ruumiillani puolustamalla ja kaulanauhasta kiskomalla sain pidettyä koiran irti lapsestani, kunnes omistaja kerkesi juosten paikalle ja otti koiran kiinni.
Ihmetteli siinä, että kun ei se ole koskaan tehnyt kenellekään mitään ja heidänkin lapset aina leikkivät sen kanssa.
Jotkut on niin saatanan aivottomia eläintensä kanssa, että suorastaan oksettaa.
Alue: Aihe vapaa
mukaan tuo arvojärjestysajattelu on jo hieman vanhanaikaista. Esim. Tuire Kaimio ei puhu sanallakaan siitä, etteikö koira saisi nukkua sängyssä. Esim. hänen pentukirjassaan puhutaan tyyliin "jos aiot nukuttaa pentua omassa sängyssäsi, tee näin ja näin".