Millainen oli avioerosi,jos et erotessa enää rakastanut miestäsi?

ni en tieda miten siihen reagoisin. uskoisin kuitenkin etta 'aika helpolla' paasisin. olen toivonut etta mies loytaisi toisen ja saattaa silla jotain vipinoita ollakin sihteerinsa kanssa joka ei saa minua yhtaan mustasukkaiseksi. rakkaus vaan loppui. meita pitaa yhdessa rakkaus samaan lapseen.

minä erosin eikä ollut oikein mitään positiivisia tunteita toista kohtaan. Ja tein vielä tosi raukkamaisesti, jotta se ero tällä kertaa myös varmasti tulisi. No ei se auttanut, pyörät sai pyörimään, mutta mies ei edelleenkään olisi halunnut eroa. Mutta koska pyörät pyöri, vein asiat todella vauhdikkaasti loppuun.



Tunteet...hmm...välillä ahdistaa...välillä ei. Päätöstäni en silti ole kertaakaan epäröinyt. Toki tavaroita purkaessa uudessa kodissa tuli hetken verran ajatus "mitä ihmettä mä oon mennyt tekemään". Ja sekin siksi, että mä todella pari kuukautta hoidin asioita kuin tuulispää, istuin viikonloput baareissa, uusi suhde jne, enkä kertaakaan miettinyt koko asiaa, etten olisi perunut, kuten niin monta kertaa ennen...

näyttää hyvin porskuttavan



jätti mut toisen naisen takia

vai onnistuiko miehesi vain syyllistämään sinut omasta teostaan?



ihmiset rakastavat eri tavoin, rakkautta, parisuhderakkauttakin, on monenlaista

Mies oli rasittava, mustasukkainen, itseriittoinen ja syyllistävä. Hälytyskellot soivat jo ennen kuin menimme naimisiin mutta kieltäydyin kuuntelemasta niitä. Oli ihanaa olla taas vapaa, se päivä kun allekirjoitimme eropaperit oli avioliittomme onnellisin.

Olen todennut,että en edes nuorena rakastanut häntä,menin naimisiin järjellä, en tunteella.Ja monia muitakin vastaavia syitä muistan.

Vuosien varrella opin rakastamaan häntä. Mutta väitän, että olin pikemminkin riippuvainen hänestä. Moni ihminen (kuin myös minä) sekoitin sen rakkauteen.

Mies ei ole minua syyttänyt siitä,e tten ole rakastanut. Hän on lähinnä syyttänyt siitä, etten osoittanut riittävästi arvostusta.

ap

vai onnistuiko miehesi vain syyllistämään sinut omasta teostaan? ihmiset rakastavat eri tavoin, rakkautta, parisuhderakkauttakin, on monenlaista

Aina tehtiin kuten hän halusi. Minulla on tänä päivänä helpotuksen tunne - aina kun surultani pääsen - siitä, että vihdoin viimein minä teen, mitä minä itse haluan.

ap

Mies oli rasittava, mustasukkainen, itseriittoinen ja syyllistävä. Hälytyskellot soivat jo ennen kuin menimme naimisiin mutta kieltäydyin kuuntelemasta niitä. Oli ihanaa olla taas vapaa, se päivä kun allekirjoitimme eropaperit oli avioliittomme onnellisin.

Itse olin se, joka rakastui toiseen. Olin vielä kovin nuori, vähän päälle parikymppinen, kun rakastuin palavasti toiseen, omaan mieheen en ollut ikinä ollut rakastunut, tajusin sen vasta kun tapasin nykyisen mieheni, johon silloin rakastuin.

Eka liitto oli lapseton, joten eroaminen kävi nopeasti ja itselleni kivuttomasti, toki ex-miehelle asia oli rankka ja hänellä meni erosta toipumiseen pitkä aika, mutta löysi onneksi itselleen uuden puolison ja sai perheen.

Täysin sama tarina mulla! Nyttemmin olen tajunnut, että olin ennemminkin riippuvainen ja alistettu, kuin rakastunut. Nykyisen mieheni kanssa saan vihdoinkin olla oma itseni.

saa olla oma itseni,eikä mieheni hyväksy minua sellaisena kuin olen. Hän oikoi aina puheitani ja kritisoi,kun en ole tarpeeksi sitä ja tarpeeksi tätä. Vuosien varrella turruin tähän kaikkeen ja rakkaus katosi.

ap

Itse olin se, joka rakastui toiseen. Olin vielä kovin nuori, vähän päälle parikymppinen, kun rakastuin palavasti toiseen, omaan mieheen en ollut ikinä ollut rakastunut, tajusin sen vasta kun tapasin nykyisen mieheni, johon silloin rakastuin. Eka liitto oli lapseton, joten eroaminen kävi nopeasti ja itselleni kivuttomasti, toki ex-miehelle asia oli rankka ja hänellä meni erosta toipumiseen pitkä aika, mutta löysi onneksi itselleen uuden puolison ja sai perheen.

Täysin sama tarina mulla! Nyttemmin olen tajunnut, että olin ennemminkin riippuvainen ja alistettu, kuin rakastunut. Nykyisen mieheni kanssa saan vihdoinkin olla oma itseni.

saa olla oma itseni,eikä mieheni hyväksy minua sellaisena kuin olen. Hän oikoi aina puheitani ja kritisoi,kun en ole tarpeeksi sitä ja tarpeeksi tätä. Vuosien varrella turruin tähän kaikkeen ja rakkaus katosi.

ap

Itse olin se, joka rakastui toiseen. Olin vielä kovin nuori, vähän päälle parikymppinen, kun rakastuin palavasti toiseen, omaan mieheen en ollut ikinä ollut rakastunut, tajusin sen vasta kun tapasin nykyisen mieheni, johon silloin rakastuin. Eka liitto oli lapseton, joten eroaminen kävi nopeasti ja itselleni kivuttomasti, toki ex-miehelle asia oli rankka ja hänellä meni erosta toipumiseen pitkä aika, mutta löysi onneksi itselleen uuden puolison ja sai perheen.

Täysin sama tarina mulla! Nyttemmin olen tajunnut, että olin ennemminkin riippuvainen ja alistettu, kuin rakastunut. Nykyisen mieheni kanssa saan vihdoinkin olla oma itseni.

vähän päälle parikymppinen, kun rakastuin palavasti toiseen, omaan mieheen en ollut ikinä ollut rakastunut, tajusin sen vasta kun tapasin nykyisen mieheni, johon silloin rakastuin.

Eka liitto oli lapseton, joten eroaminen kävi nopeasti ja itselleni kivuttomasti, toki ex-miehelle asia oli rankka ja hänellä meni erosta toipumiseen pitkä aika, mutta löysi onneksi itselleen uuden puolison ja sai perheen.

Pelkkää hyvää on tapahtunut eron jälkeen.

mitä olin eron jälkeen, kun koin niin valtavaa helpotusta. Koskaan en ole katunut, ainoastaan poikani kannalta asia harmitti. Aikaa erosta 6v.

rakastin miestä alkuun. Hän omalla epäkunnioittavalla käytöksellään, osallistumattomuudellaan ja lopulta petollisuudellaan tappoi tunteeni vähä vähältä.



Kun en enää lopulta jaksanut yrittää parisuhteen vuoksi, jouduin vielä yrittämään sitä, että saimme erottua. Mies ei olisi halunnut lähteä, sillä hänellähän oli kiva täysihoito.



Ero oli minulle helpotus. Olen vasta näin muutama vuosi jälkeenpäin tajunnut, kuinka onneton olin ja kuinka surkea äiti myös lapsilleni, kun ei voimia ollut muuhun.

ja vannoimme toisillemme että olisimme aina yhdessä.

Olimme 16-vuotiaita.



15 vuotta myöhemmin meillä oli takana miehen pettäminen, kaksi lasta ja minä joka valmistuin ja sain ihanan työpaikan.



Siitä se sitten lähti. Minä en ollut koskaan tarpeeksi hyvä, tein kaikki väärin, jos imuroin, tiskasin, pesin lattiat, pyyhin pölyt, pesin pyykit löytyi aina se saatanan roskapussi jonka olin unohtanut viedä.



Vähitellen aloin etsiä hyväksyntää muualta. Ja löysin. Seitsemän vuoden pyristelyn jälkeen minulla oli toinen ja sitten vaan yhden erittäin typerän riidan jälkeen tein päätöksen ja ilmoitin, että haluan eron.



Minulle se päätös oli helpotus, mies "heräsi" ja rukoili takaisin. Kuulemma ymmärsi mitä kaikkea on tehnyt väärin.



Niinpä, mutta minulle se oli liian myöhäistä.



Yhteensä 19 vuotta. Nyt olen 41, uudessa liitossa ja onnellinen.

Tunteeni olivat täysin kuolleet kun viimein sain aikaiseksi hakea eroa. En tuntenut rakkautta, välittämistä, vihaa, inhoa, surua, en niin mitään. Miehelle eropäätökseni tuli suurena järkytyksenä ja yritti hankaloittaa asioita parhaansa mukaan. Niihin kikkailuihin pystyin suhtautumaan neutraalisti, osittain senkin vuoksi että liittomme oli lapseton.

ja vannoimme toisillemme että olisimme aina yhdessä.

Olimme 16-vuotiaita.

15 vuotta myöhemmin meillä oli takana miehen pettäminen, kaksi lasta ja minä joka valmistuin ja sain ihanan työpaikan.

Siitä se sitten lähti. Minä en ollut koskaan tarpeeksi hyvä, tein kaikki väärin, jos imuroin, tiskasin, pesin lattiat, pyyhin pölyt, pesin pyykit löytyi aina se saatanan roskapussi jonka olin unohtanut viedä.

Vähitellen aloin etsiä hyväksyntää muualta. Ja löysin. Seitsemän vuoden pyristelyn jälkeen minulla oli toinen ja sitten vaan yhden erittäin typerän riidan jälkeen tein päätöksen ja ilmoitin, että haluan eron.

Minulle se päätös oli helpotus, mies "heräsi" ja rukoili takaisin. Kuulemma ymmärsi mitä kaikkea on tehnyt väärin.

Niinpä, mutta minulle se oli liian myöhäistä.

Yhteensä 19 vuotta. Nyt olen 41, uudessa liitossa ja onnellinen.

Minä tein sen virheen vastaavassa tilanteessa että vielä yritin, kun mies niin kauniisti kertoi muuttuneensa. Paskat se mitään ollut muuttunut, sama vanha jatkui parin kuukauden jälkeen.

Olen todennut,että en edes nuorena rakastanut häntä,menin naimisiin järjellä, en tunteella.Ja monia muitakin vastaavia syitä muistan. Vuosien varrella opin rakastamaan häntä. Mutta väitän, että olin pikemminkin riippuvainen hänestä. Moni ihminen (kuin myös minä) sekoitin sen rakkauteen. Mies ei ole minua syyttänyt siitä,e tten ole rakastanut. Hän on lähinnä syyttänyt siitä, etten osoittanut riittävästi arvostusta. ap

vai onnistuiko miehesi vain syyllistämään sinut omasta teostaan? ihmiset rakastavat eri tavoin, rakkautta, parisuhderakkauttakin, on monenlaista

Meilä nyt eroprosessi käynistymässä, ja tilanne just kuin tuossa lainauksessa. Yrtin oppia rakastamaan miestäni saimme lapsiakin (typerä minä), koska olin vakuuttanut iseni siitä, että rakkaus syttyisi kyllä, kun suorittaisin aviolittoani kunnolla. Kaikki mahdolliset järkisyyt puolsivat naimisiinmenoa, vakka tietysti sisimmässäni tiesin jo 11 vuotta sitten tekeväni pahan virheen.

Nyt vapautan mieheni löytämään itselleen häntä oikeasti rakastavan naisen. Itse en siihen kyennyt. Lapsia näemme kumpikin ihan samaan tahtiin kuin ennenkin, mies on ollut muutaman vuoden ajan toisella paikkakunnalla töissä viikot ja nähnyt lapsia viikonloppuisin. Sama meno jatkuu siis. Vain koti vaihtuu uuteen.

omaisuus jaettiin tyyliin sulle-mulle-sulle-mulle, ei ensimmäistäkään ongelmaa

kumpikaan meistä ei enää välittänyt toisesta

omaisuus jaettiin tyyliin sulle-mulle-sulle-mulle, ei ensimmäistäkään ongelmaa

kumpikaan meistä ei enää välittänyt toisesta