Lue keskustelun säännöt.
Noin 4-kymppiset, kuinka monelle teillä on nyt vasta välähtänyt, mitä sittenkin
17.12.2010 |
olisi pitänyt alkaa tehdä työkseen?
Miksen sittenkään lähtenyt ensin sairaanhoitajaksi ja sieltä Afrikkaan kehitysapuun, vaikka kukaan muu ei olisi moista arvostanut. Ja nyt voisin olla iäkkäämpänä poliklinikalla vastaanotossa. Tykkäisin vähän räväkämmästä hommasta, ja olen valmis ns. sotkemaan käteni! Mutta ei olen hienohelmana valtion toimistohommissa ja en tee mitään tärkeää. Joka päivä pakko pynttäytyä meikkeihin (ei sovi mulle) ja olla hiljaa ja kohtelias. Tämä on jotenkin ihan luontoni vastaista.
Muita väärin valinneita?
Kommentit (24)
mutta ma luulen etta sita kutsutaan neljankympin kriisiksi. ;-) Eli tajuaa yhtakkia etta elama on tosiaankin rajallinen ja jotain ovia on mennyt jo taysin kiinni... Ma tajusin vahan aikaa sitten etta olisi sittenkin pitanyt opiskella laakariksi, olisin halunnut erikoistua vaikka endokrinologiaan... Noh, minakin olen toimistotyossa, vaikka omassa tyossani saakin sanoa mielipiteensa (joissain rajoissa tosin0 ja sen kautta paasisi vaikka kehitysyhteistyohon jos haluaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue itsesi sairaanhoitajaksi, myöhäistä ei ole vieläkään. Tää ala on siitä hyvä, että ikä on vaan plussaa : )
tv, sh alalla pian 30 v.
irtisanouduin entisestä työstäni. Nautin nykyisestä työstäni paljon! Teen nyt juuri sitä työtä, josta lukiossa haaveilin.
Suosittelen!
ja tämä ei ikinä ollut haaveenani, ja kuitenkin edelleen olen tyytyväinen tähän duuniini.
Plussapuolia on niin paljon kuitenkin.
joka ei kestä romahdusta opintojen ajaksi. Syödäkin kun pitää. Huoh!
ap
Lue itsesi sairaanhoitajaksi, myöhäistä ei ole vieläkään. Tää ala on siitä hyvä, että ikä on vaan plussaa : )
tv, sh alalla pian 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
irtisanouduin entisestä työstäni. Nautin nykyisestä työstäni paljon! Teen nyt juuri sitä työtä, josta lukiossa haaveilin. Suosittelen!
mutta kaikkiin ammatteihin tuo ei valitettavasti kay. Esim. jos mina nyt lahtisin 40-vuotiaana laakikseen, olisin valmis aikaisintaan 50-vuotiaana (olettaen etta erikoistuisin myos). Se tarkoittaisi etta mulla olisi 15 vuotta aikaa harjoittaa ammattiani... Mutta toki hienoa niille, joille se onnistuu.
Onnistuu se sinullekin, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahdollistahan se tänä päivänä on vaihtaa alaa.
Kokeilin kahtakin eri ammattia tässä aikaisemman yliopistourani jälkeen. Etsin jotain mistä tykkäisin, mutta voin sanoa, että ihan se alkuperäinen ammatti oli ihan ok. Työn ei ole tarkoituskaan olla kivaa ja mukavaa ja leppoisaa jne. Se vaan on työtä. Älkää asettako työlle liian suuria odotuksia. Petytte elämään pahemman kerran, jos vaikka tästäkin jäätte työttämäksi. Realismi on parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tajusin sitten vähän alle 40v iässä, että tuli tehtyä vikavalinta. Nyt olen valtiolla hienohelmana toimistohommissa ja tienaan tuplasti sen, mitä sairaanhoitajana
hienosti. Pari vuotta sitten diagnosoitiin krooninen sairaus jonka vuoksi ammatinvaihdos edessä. Eikä yhtään mitään aavistustakaan, mitä voisin tehdä! Ei kiinnosta mikään ja sairaus itsessään rajoittaa...noh, eiköhän se vakuutusyhtiö mulle jonkun duunin keksi!:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilin kahtakin eri ammattia tässä aikaisemman yliopistourani jälkeen. Etsin jotain mistä tykkäisin, mutta voin sanoa, että ihan se alkuperäinen ammatti oli ihan ok. Työn ei ole tarkoituskaan olla kivaa ja mukavaa ja leppoisaa jne. Se vaan on työtä. Älkää asettako työlle liian suuria odotuksia. Petytte elämään pahemman kerran, jos vaikka tästäkin jäätte työttämäksi. Realismi on parasta!
mutta mua kiinnostaa enemman se ongelmanratkaisu mika liittyy laaketieteeseen (ja lahinna diagnostiikkaan) kuin oman alani tyo. Luen laaketieteellisia artikkeleita "huvikseni" ja valitettavasti samaa ei voi sanoa oman alani artikkeleista... Mutta itsellakin on taustalla 12 vuotta yliopistossa (olen vaitellyt) ja perhetta pitaa myos elattaa, eli haaveeksi ja harrastukseksi tuo laaketiede minulle jaa. :-)
Mitä sellaista etukäteen suremaan, kun missä tahansa ammatissa voi työttömäksi jäädä.
Samoin turha miettiä, että työvuosia vain vähän jäljellä. Ihminen voi sairastua vaikka kolmikymppisenä ja työura loppuu siihen, ei koskaan voi tietää.
En ole katunut hetkekään ammatin vaihtoa, opiskelin yksinhuoltajana aikuiskoulutustuella ja opintolainalla.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia, tartu niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka harkitsin. Tekisin mieluummin sitä kuin kirjastotyötä. Ja joo nelikymppisenä on tainnut tuo harmittaa eniten
vaikka harkitsin. Tekisin mieluummin sitä kuin kirjastotyötä. Ja joo nelikymppisenä on tainnut tuo harmittaa eniten
mutta täysin uupunut olen työhöni sairaalan labrassa. Joka päivä jatkuva kiire ja paine päällä. Säästettävä on kaikessa.
Se kanssa valitti että oli niin raskasta ja oli ihan burn outin partaalla ja mä olin ihan että whaaaat.
Itse olen isossa pörssifirmassa IT-alalla ja paineet on VARMASTI ihan ei luokkaa.
En voi käsittää....
koska mä uskon että kaikista valinnoista oppii. Mutta vasta nelikymppisenä uskallan nyt ryhtyä yrittäjäksi...
Kokeilin kahtakin eri ammattia tässä aikaisemman yliopistourani jälkeen. Etsin jotain mistä tykkäisin, mutta voin sanoa, että ihan se alkuperäinen ammatti oli ihan ok. Työn ei ole tarkoituskaan olla kivaa ja mukavaa ja leppoisaa jne. Se vaan on työtä. Älkää asettako työlle liian suuria odotuksia. Petytte elämään pahemman kerran, jos vaikka tästäkin jäätte työttämäksi. Realismi on parasta!
Sun kaltaisten ihmisten takia moni arempi ei uskalla edes yrittää mitään uutta kun te huudatte korvaan että "ei kannata, ei kannata". kumpaa kadut enemmän kuolinvuoteellasi, sitä että et tehnyt mitä halusit, vai sitä ettet edes yrittänyt löytää työtä joka antaa muutakin kuin palkkaa??
Kokeilin kahtakin eri ammattia tässä aikaisemman yliopistourani jälkeen. Etsin jotain mistä tykkäisin, mutta voin sanoa, että ihan se alkuperäinen ammatti oli ihan ok. Työn ei ole tarkoituskaan olla kivaa ja mukavaa ja leppoisaa jne. Se vaan on työtä. Älkää asettako työlle liian suuria odotuksia. Petytte elämään pahemman kerran, jos vaikka tästäkin jäätte työttämäksi. Realismi on parasta!
Sun kaltaisten ihmisten takia moni arempi ei uskalla edes yrittää mitään uutta kun te huudatte korvaan että "ei kannata, ei kannata". kumpaa kadut enemmän kuolinvuoteellasi, sitä että et tehnyt mitä halusit, vai sitä ettet edes yrittänyt löytää työtä joka antaa muutakin kuin palkkaa??
mutta täysin uupunut olen työhöni sairaalan labrassa. Joka päivä jatkuva kiire ja paine päällä. Säästettävä on kaikessa.