Monilapsiset! Väitättekö muka ihan tosissaan että

Myönnän, että olen läheisin keskimmäisen lapseni kanssa, olen aina ollut.

Kolme on, esikoisen kanssa tulemme huonoiten toimeen. Jatkuvaa riitelyä. Kuopus taas on helppo tapaus. Keskimmäinen siitä väliltä. Mutta en helpointa sanoisi lempilapseksi..

Helpon lapsen kanssa on mukavaa olla, mutta aikaa hänelle jää valitettavan vähän, koska hankalin vie eniten aikaa.

Jokaisella on omat hyvät ja huonot hetkensä mutta yhtä rakkaita ovat. Osaan nimittäin olla demonisoimatta lasten jotain käyttäytymisen piirteitä.

kahden nuorimmaisen kanssa sujuu kuitenkin helpommin kuin esikoisen jolla adhd ja aspergerpiirteitä

pitääkö täs väkipakolla sitten nimetä joku lempilapseksi?! häh?

kaikki kolme ovat myös koetelleet omalla tavallaan. Nuorin herättää hellyyden osoittamishaluja vie?ä eniten, mutta eiköhän tuo kouluikään mennessä vähene, on jo vähentynyt siitä, mitä oli vauvana. Mulla ekat ovat olleet eri ikäisinä hankalia ja hankalammin toimeen tulevia. Ehkä voisi sanoa näin, että on ollut aikoja, jolloin rakkaus johonkin lapseen on ollut enemmän koetuksella, mutta kyllä ne on kestetty ja jokainen on ainutlaatuinen hyvine ja huonoine puolineen. Kyllä väitän edelleen, ei ole lempilasta.

mutta jokaista eri tavalla. Lapset ovat ihmisiä ja yksilöitä, joten ei heistä ole tarkoituskaan tismalleen samalla tavalla pitää. Se ei tarkoita, että joku olisi toista läheisempi tai että vanhemmilla olisi lempilapsi.

että joku lapsistani olisi rakkaampi tai tärkeämpi minulle kuin kaksi muuta. Ihan mahdoton ajatus. Rakastan kaikkia juuri niin paljon kuin ihminen voi toista rakastaa.



Kaikilla on oma luonteensa, omat vahvuutensa ja omat "ongelma-alueensa". Silti kaikki tasan yhtä rakkaita.



Minusta on vanhemman persoonallisuushäiriö arvottaa lapsensa eri tavalla.



P.S. Älä silti sure AP, kaikki yhden lapsen vanhemmat ovat kuvitelleet, ettei toista lasta VOI rakastaa yhtä paljon kuin ekaa. SItä rakkauden lisääntymistä ei voi kuvitella ennen kuin sen itse kokee.

joten juu väitän kyllä...esim jos mun pitäisi valita se yksi jonka pelastan tulipalosta en osaisi valita. Toivottavasti en joudu koskaan siihen tilanteeseen. t.3 lapsen tasapuolisesti rakastava äiti

Sinä sen sanoit, on aivan totta, että persoona vaikuttaa. Meillä 3 tyttöä, ja mieheni on keskimmäisen kanssa eniten sinut (läheinen jne) ja minä taas jo luotan siihen, että vanhin pärjää monissa asioissa itse, hänhän oli ensimmäinen silmäteräni. Toisinaan hän nousee tunteissani läheisimmäksi, koska meillä on myös jo isojen tyttöjen riitoja ja kaikkea. Mutta sitten on tämä pienin, joka on vasta vuoden. Ja hän on niin äärettömän suloinen pakkaus. Ja niin pieni, että hänen kasvuaan ihmetellään ja sekin on saanut sydämeni sykkyrälleen ja huolehtimaan enemmän kuin muista. Lisäksi hän vielä sairasui aivan pienenä vauvana vakavasti ja joutui sairaalaan. Siksi hänellä on ehkä erityinen paikkansa sydämessäni kolmikosta. Tavallaan jokainen lapsista nousee vuorollaan jalustalle, tarkoitan sillä sitä, että heidän elämänkokemuksensa ja kaikki selviytyminen vaikuttaa eri tilanteissa. Se on monimutkaista. Kuitenkin kaikki niin kovin tärkeitä ja jokaisesta huolehtii vuorollaan. Nimenomaan tuo persoona on se, mikä tekee kustakin niin uniikin, että se saa aikuisen rakastamaan heitä jokaista, rakkauden määrä on sama vaikka sen osoittaisikin joskus eri tavalla.

Lapseni ovat parasta mitä minulle on tapahtunut k oskaan. Rakastan heitä kaikkia yli kaiken. Se ei tarkoita ettei olisi riitoja ja kasvukipuja puolin ja toisin jokaisen temperamentin mukaisesti. Rakkaus heihin kaikkiin on täysin ehdotonta ja sellaista, jota ei mitata. Näin on ihan rehellisesti. He ovat kaikki omia ihania persooniaan ja hyvä niin.

ja mulla kyllä on lempilapsi. Tosin se sit riippuu kovasti päivästä kuka noista on se lempilapsi ;D

sihen miten paljon sitä omia lapsiaan rakastaa. Joo tiedän että on olemassa vanhempia jotka eivät kykene tulemaan samalla tavalla toimeen kaikkien lastensa kanssa eivätkä rakastamaan tasapuolisesti persoonista riippumatta mutta minä onneksi en kuulu heihin. Mulla myös 3 lasta joita rakastan kaikki suunnattomasti enkä voi kuvitellakaan miltä tuntuisi rakastaa toista enemmän kuin toista. Jos pitäisi valita en vaan osaisi vaikka miten yrittäisin...ilmeisesti sitten rakastan vaan kaikkia yhtä paljon vaikka ovatkin niin erilaisia :D kaikki silti yhtä rakastettavia! Minustakin tuntuu että kyseessä jonkin sortin tunnepuolen häiriö ellei kykene rakastamaan lastaan ehdoitta (lapsen pitäisi olla tietynlainen).

Jopa on maailmankuvasi kapea!

tai ovat kaikki kolme sellaisia! Ihan tosissani olen. Jokainen on aivan oma persoonansa ja käyttäytyy eri tavalla ja tarvitsee minua eri tavalla, ja silti en mitenkään pystyisi valitsemaan rakkainta. Ehkä olen sitten onnellisessa asemassa, jos tämä on erikoista.

ja kun oikeasti aloin tätä asiaa nyt miettimään, niin en voi sanoa rakastavani toista sen enempää kuin vähempää kuin toista. Rakastan heitä ehkä hieman eri tavalla, mutta silti yhtä paljon.



Onpas hankalasti selitetty. Koittakaahan ymmärtää. =D

En voi sanoa, että olisin läheisempi jomman kumman kanssa, paitsi tietenkin sillain voi ajatella, että esikoisen kanssa olisin läheisempi, kun yhteistä taivalta yksinkertaisesti on pidemmältä ajalta, muttei muuten. Molemman lapset hirmu rakkaita ja asiaa oikein mietittyäni, en voi sanoa, että toista rakastaisin enemmän, molemmat ovat ihania ja kilttejä tapauksia.

olet se ainokaisen äiti joka olet vähän epävarma omasta äitiydestäsi tai sulla on jotain tunnepuolen ongelmaa liittyen omaan lapsuuteesi...miksi muuten kuvittelisit että vanhemmilla on aina lempilapsia? Miten muuten luulisit ettei lasta voi rakastaa ehdoitta ja yhtä paljonkuin toista vaikka olisikin erilainen kuin se toinen. Juu eipä ole mullakaan lempilapsia vaikka heitä onkin 4 siunaantunut ja jokainen on oma yksilönsä..

mutta jokaista eri tavalla. Lapset ovat ihmisiä ja yksilöitä, joten ei heistä ole tarkoituskaan tismalleen samalla tavalla pitää. Se ei tarkoita, että joku olisi toista läheisempi tai että vanhemmilla olisi lempilapsi.