Mitä mieltä olette, kyse miehen käytöksestä

olen väsynyt siihen että pyörittelen itsekseni tätä asiaa mielessäni. Miehen kanssa keskusteleminen tässä asiassa ei ole ainakaan vielä tuottanut toivottua tulosta. (Ei minulle mitään satu, pitääkö minun olla ilman ruokaa yksin hotellihuoneessa, töissä on raskasta, saan paljon tietoa jne)

ei kait tossa mitään pahaa ole jos pystyy työnsä hoitamaan eikä tosiaan telo itseään. Ja ilmeisesti porukassa viettävät aikaa, eli ei kuitenkaan yksi toikkaroi vieraassa maassa ja kaupungissa. Itse ehkä osaat arvioida meneekö örvellyksen puolelle...

Ja siltä varalta ettei ole, niin pitäisikö miehesi tosiaan istua yksin hotellihuoneessa koko ilta? Eihän hän sieltä tule kuitenkaan humalassa ympäripäissään kotiin sinua ja lapsia häiritsemään. Jos yölliset puhelut häiritsevät, sovitte ettei soita. Vai mikä tässä nyt oli ongelmana?



Kai sitä nyt aikuinen mies saa työkavereiden kanssa mennä sinne pubiin jos kaikki muutkin menee?

Samaa olen vatvonut ja alkanut inhottaa lisääntyvä alkoholinkulutus. Ei siinä mitään, jos muutaman kerran vuodessa olisi iltajuhlintaa miesporukassa,mutta kun jää jotenkin tavaksi. Ja selityksiä kyllä riittää. Ja kuten tiedetään, tarvitaan aina isompi ja isompi määrä alkoa tullakseen humalaan, jos sitä tilaa on hakemassa. En suostu ollenkaan puhumaan puhelimessa, jos sammaltaa. Katkaisen puhelun..

työmatkojen "vapaa-ajan" tarkoitusta, eli usein myös silloin verkostoidutaan, sovitaan epävirallisemmin tärkeistä asioista, juorutaan ja toisaalta myös bondataan työkavereiden ja esimiehenkin kesken. Ja nähdään sitä maata, missä ollaan käymässä. Jos ei ura ja Suomen ulkopuolinen elämä kiinnosta, niin voi mennä nukkumaan.



Ankeita nuo tuollaiset ap:n tyyliset haukat, jotka eivät ole tyytyväisiä, vaikka mies soittaa kotiin ja tulee palkkapussi taskussaan työmatkalta viihdyttämään arvon pikkurouvaa. Eli kuulostaa mustasukkaisuudelta ja epävarmuudelta, mikä on miehistä yhtä viehättävää kuin kasa mätänevää lihaa. Haisee jo kauas.

Mutta mun mies tekee myös reissuhommia. Työmatkat kestävät aina viikosta muutamiin kuukausiin (ulkomaan reissuista on siis kyse). Välillä on pitkiäkin aikoja kotona.



Ja kyllähän se meno tuollaista valitettavasti tuntuu olevan. Olutta kuluu joka ilta n. neljä tuopillista. Yksi ennen ruokaa, yksi ruuan aikana ja pari sit illallisen päätteksi, kun poiketaan jossain...



Ja kylähän sen voi arvata, miten tuossa pitemmän päälle käy. Mun miehelleni tuli haimatulehdus yhden työreissun päätteksi. Ja todellakaan mistään kamalasta örveltämisestä ei ollut kyse, koska töitä kuitenkin oli tekemässä eikä bilettämässä. No sit menikin jonkun aikaa alkoholitta mutta pikkuhiljaa se on taas astunut kuvioihin...



Onneksi miehesi komennukset eivät ole tuon pitempiä kuin muutaman päivän. Sinä aikana tuskin ehtii liikaa juoda. Aikamoista selkärankaa varmasti vaatii istua ihan selvinpäin työkavereiden kanssa tai vaihtoehtoisesti jäädä yksin möllöttämään hotelliin...



Se mitä haluan sinulle sanoa, on että asia ei valitettavasti ole sinun hallinnassasi. Mielipiteesi voit sanoa, mutta sillä tuskin on suurta vaikutusta, jos miehelle olut ja seura maistuu... Minä olen pystynyt vaikuttamaan asiaan ainoastaan sillä tavalla, että kotiin ei ole kännissä tai viinanhajuisena tulemista.



Tsemppiä.

Siis vaivaa se, että ei kuulu tapoihimme valvoa neljään, olla niin humalassa että puhe takkuaa. Entä jos jotakin sattuu? Minusta on myös epämiellyttävää herätä sikeästä unesta kun toinen soittaa ja sammaltaa jotakin epäselvää lirkutustaan puhelimessa. Äh! Kai sitä voisi edes juoda vähemmän ja palata nukkumaan ajoissa, kun kerran seuraavana päivänä on erityisen pitkä työpäivä edessä. Jotenkin vaan ihmetyttää koko yhtälö.

Sitä pääsee pojjaat toteuttamaan itseään kun ei ole äitee vahtimassa.

Minulle voi laittaa tekstiviestin, ei soittaa. En thdo herätä kuulemaan epäselvää puhetta. Hirveästi en pelkää, että jotain sattuu, sillä mitä vain voi sattua missä tahansa.



Eniten pelkään, että juominen jää jokapäiväiseksi tavaksi, ettei enää osaa rentoutua ilman viinaa. Kukaan ei varmaan ole ajatellut, että riippuvuus iskee vähitellen. Olen kyllä ilmaissut, ettei minun kanssani eläessä kuulu edes yksi kalja päivittäiseen elämään.

Helpottaa kuulla, etten ole asian kanssa yksin. Ja uutta minulle on, että tämä voisi olla jotenkin työn kannalta tärkeää, siihen mies on kyllä yrittänyt viitata. Ja totta, voin vain kertoa omat tuntemukseni, mutta en voi muuttaa ketään. Paljon kiitoksia, vaikka 6 olisit voint esittää asiasi vähän ystävllisemmin.

Tuo päälle jääminenkin on vähän käynyt mielessäni jossain taka-alalla. Itselleni on ihan uusi tilanne, että joutuisin rajoittamaan miehen soittelua tai puuttumaan käytökseen tässä tapauksessa juomiseen. Ei ole tarvinnut puuttua tähän mennessä, koska on osannut hoitaa asiansa ihan ok. Jotenkin vielä tulee tästä soittelusta sellainen imelä maku, että ensin juo liikaa ja sitten soittelee minulle ikään kuin minä olisin joku joka voi vapauttaa itsesyytksistä, mikäli sellaisia on. Jotenkin hakee minun hyväksyntääni. Tällaista vaan on minun vaikea positiivisesti ja kannustavasti ottaa.

Onpa katkeraa tekstiä..

Kuulostaa myös siltä, ettei kokemusta viikottaisista työmatkoista Suomen ulkopuolelle juuri ole.

Surullinen olen henkilön puolesta joka kokee tarpeen tuollaiseen sävyyn kirjoittaa.



Alkuperäiselle kirjoittajalle:

Rakkaus, huolehtiminen ja asioiden pohdinta ei edelleenkään ole synti vaan hieno ja arvostettava asia. Alkoholisti isän tyttärenä voin myös kertoa, että itsenäisellä naisella on järkeä ja itsekunnioitusta, kun hän uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Itänaapureiden tapaan meidän ei tarvitse suvaita miehiltämme mitä tahansa. Ja juomiseenhan löytyy aina mitä useampia tekosyitä.



En sano, että sinun tulisi olla huolissasi, mutta sanon että on ihan hyvä jos pohdit. Myös, mikäli miehesi on matkaporukan seniori, tulisi hänen myös miettiä miten pitää kuntoaan mahdollisimman hyvin yllä tahdissa ja kilpailussa mukana pysyäkseen... tuskin pidemmän päälle onnistuu alkoholin avulla ;)



Myös minun mieheni on ulkomailla puolet viikosta. Siitä huolimatta vastuu kodista, lapsista ja omasta terveydestä kuuluu meillä kummallekin yhtä lailla. Edellisen kirjoittajan tavoin en ikinä tyytyisi vain palkkapussin kanssa kotiin tulevasta viihdyttäjästä. Mieheltäni haluan myös enemmän ja oman rahani ansaitsen ihan itse :)

Katkeralla kirjoittajalla viittaan siis "Ilmeisesti vaimoke ei oikein ole ymmärtänyt" tekstin kirjoittajaan

...tämän luultavasti jokainen kyllä ymmärsikin.. ;D

siinä mielessä, että osassa ei ollenkan tiedosteta alkoholin vaaroja. Alkoholin käyttömyleensä lisääntyy iän ja käytön myötä. Itse ajattelen, että säännöllinen kerran kuussa kunnon kännit juominen on jo riskirajalla.

niin kuin joku kirjoitti, että pysyäkseen mukana porukassa on oltava joka kerta yhtä myöhään kuin muutkin ja juotava yhtä paljon.



Valitan, mutta kuulostaa itsensä huijaamiselta. Tosiasiallinen syy on se, että kännääminen tuntuu nästä henkilöistä kivalta. Olen pahoillani.



Jos on pakko valvoa (esim asiakkaiden kanssa), niin ei todellakaan ole pakko vetää viinaa. Ottaa oluen tai pari, lipittää vaikka muka sitä samaa olutta koko illan, jos todella on niin kännihakuista sakkia, että putoaa porukasta, jos ei koko ajan juo.



Ajat ovat muuttuneet.

Alkoholistiäitinikin selittelee, että se "on NIIN SUURI HÄNDIKÄPPI, jos ei esim. väitösjuhlissa mitään voi ottaa". Kumpi on suurempi händikäppi, ettei juo mitään vai että repee ihan sikakuntoon jonkun väitösjuhlissa?



Enkä nyt tarkoita, että mihesi olisi sikakunnossa, vaan sitaatti äidiltäni oli tarkoitettu valaisemaan niitä tekosyitä, millä liikaa juomista saatetaan puolustella.



Yhdyn myös valitettavasti siihen yllä esitettyyn, ettet valitettavasti voi tehdä asialle mitään. Ainoastaan vetää omat rajasi (ettei saa soittaa eikä tulla kotiin kännissä).