Mistä ihmiset saavat sisältöä elämäänsä?

nosto

ystävistä, harrastuksesta, työstä, vapaaehtoistyöstä, matkustelusta, hyvästä parisuhteesta, sukulaisista.

sisältö...

sisältö...

ja se varmaan johtuu siitä ettei mikään tunnu miltään, vaikea siis väittää elämän sisällöksi vaikka työtä tai harrastusta jos ne on yhdentekeviä oikeasti.

Siis esim. työni on kyllä kiinnostavaa ja hauskaa mutta myös rasittavaa ja väsyttävää, eikä riittäisi tällaisenaan elämäni sisällöksi. Lapseni ovat rakkaita mutta arjessa aika pitkäveteisiä, eivätkä riittäisi yksinään nautinnollisen elämän sisällöksi. Harrastukseni tuovat elämään iloa mutteivät varmaan mitään kovin syvällistä sisältöä. Sukulaiset enimmäkseen ärsyttävät, mutta jollain mystisellä tavalla silti tuovat sitä sisältöä. Parisuhteeni samoin.



Elämäni tuntuu kokonaisuutena ihan sisältörikkaalta, vaikka mikään ei tunnu olevan ihan hirveän tyydyttävää itsessään. Elämäni on enemmän kuin osiensa summa.

Tai no, toisinaan tuntuu siltä, esimerkiksi nyt. Ajoittain tunnen itseni kovinkin tärkeäksi, uskon että työpaikallani arvostetaan työpanostani, että kotona arvostetaan panostani ja että mieheni pitää minua kauniina ja seksikkäänä. Sitten joku, yleensä mieheni, tipauttaa minut maanpinnalle ja muistuttaa, ettei mikään minun tekemäni olekaan minkään arvoista.

Kaiken perusta on koti; mies, lapset ja ihana asunto.



Työkin tuo sisältöä, muttei ole sillä tavalla tärkeä.

Tai no, toisinaan tuntuu siltä, esimerkiksi nyt. Ajoittain tunnen itseni kovinkin tärkeäksi, uskon että työpaikallani arvostetaan työpanostani, että kotona arvostetaan panostani ja että mieheni pitää minua kauniina ja seksikkäänä. Sitten joku, yleensä mieheni, tipauttaa minut maanpinnalle ja muistuttaa, ettei mikään minun tekemäni olekaan minkään arvoista.

se ei saisi tulla siitä, arvostaako joku muu sinua, vaan siitä, että sinusta on kivaa tehdä, ajatella, tuntea ja olla näin. Viis siitä, mitä muut ajattelevat.

Minulle se elämän sisältö tulee omasta perheestä, työni luovuudesta, hyvistä kirjoista ja itseni kehittämisestä. Minusta on mukava löytää uusia ajatuksia ja tunteita.

Tai no, toisinaan tuntuu siltä, esimerkiksi nyt. Ajoittain tunnen itseni kovinkin tärkeäksi, uskon että työpaikallani arvostetaan työpanostani, että kotona arvostetaan panostani ja että mieheni pitää minua kauniina ja seksikkäänä. Sitten joku, yleensä mieheni, tipauttaa minut maanpinnalle ja muistuttaa, ettei mikään minun tekemäni olekaan minkään arvoista.

se ei saisi tulla siitä, arvostaako joku muu sinua, vaan siitä, että sinusta on kivaa tehdä, ajatella, tuntea ja olla näin. Viis siitä, mitä muut ajattelevat. Minulle se elämän sisältö tulee omasta perheestä, työni luovuudesta, hyvistä kirjoista ja itseni kehittämisestä. Minusta on mukava löytää uusia ajatuksia ja tunteita.

Mun elämässäni on paljon tällaisia asioita: minusta on kivaa lukea, joogata ja kokeilla erilaisia kädentaitoja. Tykkään laittaa hyvää ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä, ja tehdä monenlaisia asioita lasteni ja ystävieni kanssa.

Silti en voi sille mitään, että minusta tuntuu pahalta, ettei mieheni arvosta osaamistani ja tekemistäni yhtään. Hänen mielestään työni on tyhjänpäiväistä ja turhaa askartelua, josta ei ole mitään hyötyä kellekään, riippumatta siitä paljonko saan kiitosta asiakkailtani, yhteistyökumppaneilta ja työyhteisöltäni. Harrastukseni ovat mieheni mielestä joutavanpäiväistä ajanhukkaa, joihin kuluttamani ajan voisin käyttää paremminkin (mihin, sitä hän ei ole kertonut), laittamani ruuat ovat korkeintaan keskinkertaisia ja sekin, miten olen lastemme kanssa ja miten heitä hoidan, on vääränlaista. En voi sille mitään, että näitä kommentteja kuullessani rupean miettimään itsekin, josko mies onkin oikeassa, ja kaikki tekemäni onkin merkityksetöntä ja arvotonta. Siitä taas seuraa tunne, että olen itsekin merkityksetön ja arvoton, koska toisin kuin väitetään, todellisuudessahan ihminen itsessään ei ole tärkeä ja arvokas, vaan teot ovat merkityksellisiä.

Silti en voi sille mitään, että minusta tuntuu pahalta, ettei mieheni arvosta osaamistani ja tekemistäni yhtään. Hänen mielestään työni on tyhjänpäiväistä ja turhaa askartelua, josta ei ole mitään hyötyä kellekään, riippumatta siitä paljonko saan kiitosta asiakkailtani, yhteistyökumppaneilta ja työyhteisöltäni. Harrastukseni ovat mieheni mielestä joutavanpäiväistä ajanhukkaa, joihin kuluttamani ajan voisin käyttää paremminkin (mihin, sitä hän ei ole kertonut), laittamani ruuat ovat korkeintaan keskinkertaisia ja sekin, miten olen lastemme kanssa ja miten heitä hoidan, on vääränlaista. En voi sille mitään, että näitä kommentteja kuullessani rupean miettimään itsekin, josko mies onkin oikeassa, ja kaikki tekemäni onkin merkityksetöntä ja arvotonta. Siitä taas seuraa tunne, että olen itsekin merkityksetön ja arvoton, koska toisin kuin väitetään, todellisuudessahan ihminen itsessään ei ole tärkeä ja arvokas, vaan teot ovat merkityksellisiä.

on täysin miehessäsi ja siinä, että perustat omanarvontuntosi vain yhden ihmisen näkemyksiin.

Tuossa on kuvattu JUURI se mitä kotona saa aina kuulla, ei tosin kohdistu varsinaisesti minuun vaan on ihan yleistä toisten ihmisten ja kaiken mahdollisen arvostelemista ja vähättelemistä. Aika rasittavaa. En viihdy pitkään siellä, (olen opiskelija ja mulla on kaupungissa oma asunto, asun siis yksin).

Saan sisältöä työstä perheestä, kaikesta virikkeellisestä toiminnasta, kuten kirjat, tv, liikunta, ihmissuhteet, käsillä tekeminen. Eli sellaisista asioista mistä nauttii ja saa hyvää mieltä.

vähättely omaan arvoonsa. Vaikutat hyvältä ja aktiiviselta naiselta.

Mun työkaveri ainakin siitä, että nälvii toisia, etsimällä etsii toisten tekimiä virheitä

ja sitten valittaa kun itsellä on niin rankkaa...



Säälittävä, mutta äärimmäisen rasittava tapaus!



millä alalla olet???

mulla ei ole ystäviä, ei työpaikkaa, vain yksi sukulainen, ei ketään joka hoitaisi lastani että pääsisin mihinkään, ei siis harrastuksiakaan... ei mun elämää valaise mikään muu kuin lapsi, jos hän kuolisi, mulla ei olisi mitään syytä elää.

vieris vaan noi vuodet ja kuolis pois.

pakko myöntää että myös tv antaa sisältöä elämään :)

ja sitten valittaa kun itsellä on niin rankkaa...



Säälittävä, mutta äärimmäisen rasittava tapaus!

mieheni kanssa on ihanaa, se antaa sisältöä. Sitten tietysti lapsi ja työ.

työstä, perheestä, parisuhteesta, vapaa-ajasta, harrastuksista, seuraamalla maailmantapahtumia ja lukemalla, järkkäämällä itse tapaamisia ystävien kanssa...