Miten kannattaa selostaa 10-vuotiaalle lapselle isästä, joka

tai ehdottaisin isälle, että tulisi käymään ja lapsi voisi itse ehdottaa isälle tapaamisia. Sittenpähän saisi isä itse selittää lapselle, jos ei halua tavata.

Sinä olet vaikeassa välikädessä. On hienoa, ettet hauku isää, mutta ei ole sinun tehtävä häntä puolustellakaan.

mutta isä ei halua nähdä koskaan. Ei ole papreissa lapsella isää. Vaikeaa selittää ettei lapsi luule että se johtuu hänestä tai että hänessä on jotain vikaa. Mielenkiinnosta kuulisin myös mitä/miten muut ovat selittäneet lapsille asian.

ei halua tavata lastaan?



Kertoisin varmaan, että osa vanhemmista eivät osaa eron jälkeen olla ja tavata lastaan kuten normaalit vanhemmat tekee.



Kysymyksiin millainen isä on, kannattaa kertoa tunteilematta, että millainen on.

Jos siis taustalla ei ole mitään alkoholi- tai väkivaltaongelmaa vaan kyse on vain siitä, ettei isä halua/tajua/osaa/ymmärrä ottaa isyyttä omakseen. Silloin kertoisin jotain tällaista:



"Isä ei varmaan taida täysin ymmärtää, miten hieno lapsi sinä olet, eikä siksi ole tajunnut, että sinun kanssasi olisi tosi mukava viettää aikaa. Silti hän on isäsi ja voi olla että joskus myöhemmin hän haluaisikin olla kanssasi enemmän, mutta silloin sinä voit itsekin valita, haluatko olla enemmän isäsi kanssa vai et. Minusta on hienoa, että isoäitikin on sinua halunnut nähdä ja minustakin olisi mukavaa, jos sekä isä että isoäiti näkisivät sinua useammin, mutta aina ei voi kaikkeen itse vaikuttaa."



Jotenkin tuolla tavalla selittämällä lapselle ei tulisi sitä pahaa oloa siitä, että isä ei ole ollut maisemissa, mutta osaa arvostaa sitä mihin isä on kyennyt. Isästä voi kertoa kotona tarinoita ja näyttää valokuvia, mutta niin olette varmaan tehneetkin. :) Isoäitiin kannattaa ehdottomasti pitää yhteyttä, sitä kautta viesti välittynee myös isälle. On ihan ok että lapsi näkee isänäitiään isäänsä enemmän, eli antakaa lapselle tilaa isoäidin kanssa, vaikka se isä siitä välistä puuttuisikin.



Kuulostaa siltä, että olet tosi fiksusti ollut liikkeellä tähänkin asti ja olet toiminut just niin kuin pitääkin. Oma isäni oli päihdeongelmainen ja siksi poissa elämästämme, vaikka asui samassa kaupungissa. Isänäiti oli tärkeä osa arkeamme ja vasta pitkälti teininä tajusin, että mummo todellakin liittyy siihen isään, eli en nähnyt mitään outoa siinä että isänäiti oli kuvioissa, mutta isä puuttui siitä välistä. :)

Voihan sen asian hoitaa niin, että lyö lapselle luurin käteen ja käskee kysymään isältään miksei halua tavata. Mutta kuka siinä voittaa ja mitä? Lapselle tulee takuuvarmasti paha mieli, isä ei varmasti saa pontta lapsensa tapaamiseen ja äidin mieli vain myrkyttyy entisestään. Lapsensa elämässä mukana oleminen on valinta ja jos ei ymmärrä miten hieno asia lapsi on, niin suattaapi valita väärin. Siksi on ihan ok sanoa, että "isä ei taida ymmärtää miten hieno lapsi olet", sillä tottahan se on. Jos sanoo että "isäsi on paska kusipää, joka ei tahdo sua nähdä", niin saattaa sekin olla totta, mutta ei sillä saa lapselle hyvää oloa.