Ottaa kypärään, saa haukkua tai lohduttaa, miten vaan
Lyhyesti: miehen sukulaiset päättivät antaa meille todella kalliin joululahjan ja kysyivät miehen mielipidettä. Mies myöntyi lahjaan. Kaikki hienosti, eikö, miksi minä siis täällä valitan - koska olen kiittämätön ruikuttaja sitten vissiin...
Valitan, koska meillä on iso pino maksamattomia laskuja, meiltä puuttuu sänky ja autoni on rikki. Nyt kuitenkin saamme erittäin kalliin ja erittäin tarpeettoman tavaran lahjaksi. Miksi ihmeessä mies ei voinut avata suutaan oikeassa paikassa ja kertoa tästä? Kiittää lahjaehdotuksesta mutta kysyä, olisiko kuitenkin mahdollista muuttaa lahja huonekaluliikkeen lahjakortiksi tai autokorjaamon kuitiksi? Ei sitten voinut.
No, mä voin nyt joulunpyhinä tuijotella uutta upeaa lahjatavaraani, muutakaan tekemistä ei ole kun autolla ei pääse kulkemaan ja laskut vie loput rahat tililtä. Miehen mielestä olen todella kiittämätön kun valitan (siis hänelle, en sukulaisille) ja lisäksi lahjat kuulemma annetaan antajan näkövinkkelistä ja minäkin olen todella outo kysyessäni kummilasten vanhemmilta mitä lapset tarvitsevat/haluavat jouluksi kun kuuluisi ostaa mitäminä haluan ostaa... Huoh. No kyllä tääkin tästä taas.
Kommentit (5)
Mä näen, että tässä ollaan perhettä ja perheen sisällä autetaan toisiaan. Siis jos jollain on puutetta jostain, niin ostetaan sitä, eikä täysin tarpeetonta.
Mutta vähän ajattelinkin olevani yksin ajatusteni kanssa, eli siis sittenkin olen kiittämätön nurisija. =( Höh. No ei muuta kun ajatukset vaihtoon, klikklik.
Mä näen, että tässä ollaan perhettä ja perheen sisällä autetaan toisiaan. Siis jos jollain on puutetta jostain, niin ostetaan sitä, eikä täysin tarpeetonta. Mutta vähän ajattelinkin olevani yksin ajatusteni kanssa, eli siis sittenkin olen kiittämätön nurisija. =( Höh. No ei muuta kun ajatukset vaihtoon, klikklik.
Mä ehkä missasin liiaksi pointin, että lahjan antaja on tosiaan perhettä. Olet ihan oikeassa kyllä, mutta senhän mä jo sanoinkin... :) Eli puolensa ja puolensa. Voi kun mies ois itse tajunnut asian, niin oisit voinut vain hymistä tyytyväisenä... :) Nyt ei auttane kuin tosiaan vaihtaa ajatukset ja nauttia saamastanne ylellisyydestä (?) niin maan perhanasti! :D
Tsemp, joka tapauksessa, taloudellisiin ongelmiin.
- kolmonen tai jotain
kyllä ihmettelen, ettei miehesi voinut sanoa sukulaisille, että toivoisitte huonekaluliikkeen lahjakorttia mieluummin, koska teillä on joka tapauksessa sängyn osto edessä. Minun tai mieheni suvulle tuo ei olisi ollut mikään ongelma, eivätkä olisi siitä loukkaantuneet!
Mutta minä kuulunkin siihen ihmisryhmään, joka kysyy kummilasten vanhemmilta, mitä he haluavat/tarvitsevat ja ostan lahjat vinkkien perusteella (ei kai kukaan monta samaa tavaraa tarvitse, enkä minä kummilasten tavaroita käy vakoilemassa ennen joulua, mitä heillä jo on). Outo olen siis kuitenkin joidenkin mielestä...
Joo, siis minähän en ole vihainen miehen sukulaisille, koska miehellä on ihme halu ylläpitää jotain kulisseja, joten he luultavasti eivät edes tiedä ahdinkomme syvyyttä.
Olen vihainen miehelle, koska häneltähän kysyttiin, onko lahja ok, ja hän ei saanut suutaan auki. Kyllä mä saan omille vanhemmilleni kerrottua, missä mennään ja mitä tarvitaan, jos ja kun he kysyvät. Ikävä kyllä mun vanhemmilla ei ole samanlaista mahdollisuutta auttaa. =(
Mutta näillä nyt mennään, koska tavara on kuulemma jo tilattu. Mua vaan ottaa päähän tällä hetkellä koko mies.
Ymmärrän kyllä, että näkisit lahjan hinnalla muutakin tekemistä, mitkä totta mooses ois tärkeämpiä kuin tuo kallis lahja, jota ette tarvitse.
Mutta lahjanantajana ois kyllä vähän epäkohteliaan kuuloista, kun lahja haluttaisiin vaihtaa rahaksi. "Ihan kiva, mitä toi maksaa? 144 euroa? Voitaisko me mieluummin saada se hei käteisenä??"...