Oonkohan mä ollut nämä kaikki 7v masentunut

Nytkin päällä kamala melankoliakohtaus. Olen yksinäinen, mutta toisaalta en jaksa vieraitakaan. Stressaan, jos sovin jonkun kyläilyn ja ajattelen, ettei olisi pitänyt sopia. Pitää siivota, että kehtaa päästää tänne ketään, vaikkei tämä edes ole mikään kamala ryjäläjä. Tekisi mieli soittaa äidille, mutta en soita, kun sillä on varmaan joku homma kesken. Olen ajatellut jo muutaman viikon soittaa. :/ En halua käydä missään, joka toinen päivä tulee fiilis, ettei halua nähdä ketään. Pakotan itseni kuitenkin lähtemään viemään lasta harrastuksiin jne. En "uskalla" mennä juttelemaan kenellekään. Joskus kyllä pakotan itseni menemään juttelemaan esim. naapurille, jonka lapsen kanssa lapseni on leikkimässä.



Auttaako tällaiseen oloon masennuslääkkeet?



Nyt olen hoitovapaalla, mutta töissäkin tykkään mielummin tehdä jotain yksinäistä. Toisaalta olisi kiva, jos joku tulisi juttelemaan. Olen kaupassa töissä, joten pitäisi myyjänä kuitenkin olla esillä ja tarjota koko ajan jotain.



Mielialat vaihtelee tosi paljon, välillä juttelen iloisesti vaikka kaupan kassalle, mutta useammin taidan olla hirveä mörkö.



:/