Toivoisin mielipiteitänne asiasta

1) in totta, että lapset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa, koska toiset elävät teidän kanssanne arkea ja toiset vain viikonloppua.



2) kumpikin puoliso saanee käyttää omat trahansa mihin huvittaa, eikä lomia tarvitse sen kummemmin ansaita. Molemmilla lienee oikeus mennä omilla rahoillaan kylpylöihin ja retkille. JOS perhe olisi oikea, niille voitaisiin lähteä jopa yhdeeä ja yhteisillä rahoilla, mutta siihen teillä taitaa vielä olla matkaa.

tälle tielle, että molemmat puolet lomailevat ostitain erikseen, silloin saavat tehdä lomallaan ihan mitä haluavat, kumpainenkin ja miten paljolla rahaa haluavat.



Mua rupes naurattaan noi mäkkärijutut :DD



Arki on arkea, viikonloput viikonloppuja, se miten te niitä vietätte, on teidän asia, mutta yhtenäiseltä perheeltä te ette vaikuta, uussellaiseltakaan.



Toivottavasti rupeaa toimimaan jatkossa paremmin.

asia riippuu pitkälle siitä, onko perheessä yhteiset rahat (jolloin ehdottomasti kaikilla on oltava sama elintaso) vai onko sinulla ja miehelläsi täysin erilliset rahat. Jos rahat on täysin erilliset, niin silloin kaiketi kunkin lapsen biologiset vanhemmat kustantavat lapsen menot ja harrastukset.

Itse lähtisin siitä, että samassa perheessä asuvilla on oltava sama elintaso. Tosin tilanne ei teillä ole ihan se, kun kerran kaikki eivät asu teillä koko aikaa, vaan osalla on vakituinen koti muualla.

Teidän on miehen kanssa keskusteltava ja sovittava, mitkä ovat käytännöt näissä asioissa. Jos kumpikin pitää tiukasti kiinni siitä, että minun lapset ovat minulle ykkösasia ja toisen lapset kakkosasia, niin en näe, että yhteiselämä voisi sujua hyvin. Uusperheessä pitää hyväksyä toisen lapset osaksi perhettä samalla tavalla kuin omat lapset.

Mua rupes naurattaan noi mäkkärijutut :DD

Onkohan tässä perheessä joku kilpailu, kumpi pystyy olemaan parempi kaveri lapsilleen?

Pikkuisen avaan tätä tilannetta vielä. Mäkkärijutut, joo, naurattaa muakin, mutta ihan pikkujuttuihin nyt menen ;) Eli tottakai lapset ovat siinä mielessä eriarvoisessa asemassa koska eivät ole yhtä paljon meillä. Mutta kyse on nyt siitä, että mies huutaa mulle meidän viettämästä yhdestä yöstä kylpylässä. Minä sanoin että hän haluisi taas mennä lastensa kanssa mökille viikoksi, joten se oli hänen valintansa ja kylpylä oli minun valinta. Muuten vietämme kyllä lomat yhdessä ja myös reissaamme yhdessä. Viime kesänä halusimme myös tehdä yksin lastemme kanssa jotain. Mies valitsi viikon mökkireissun ja minä valitsin 1 yön kylpylän. Josta saan nyt kuulla haukkuja. Ja samaiseen kylpylään olen varannut meille kaikille reissun parin kk päähän.



Muuten viikonloput olemme aina yhdessä. Minä en uskalla edes mennä omieni kanssa uimaan, koska siitäkin mies vetää herneet nenään. JOSKUS jokainen haluaa tehdä yksin asioita omien lasten kanssa. Ja me olemme yhdessä koko poppoona niiiin paljon, että kaipaan välillä aikaa vain omieni kanssa myös viikonloppuisin. Viikolla ei paljon uintireissuja ehdi tehdä ja viikonloppuna jos minä sen tekisin, saisin haukut mieheltä. Mutta silti hän voi käydä omiensa kanssa juuri siellä mäkkärissä joka vkl ilman meitä.



tiedättehän te, pienistä asioista ne vitutukset tulee ja ne paisuvat isoiksi lumipalloiksi. Näin on käynyt tässä tilanteessa. Minä olen paska koska kävin lasteni kanssa yön kylpylässä vaikka samaan aikaan mies vietti viikon omiensa kanssa mökillä, OMASTA tahdostaan.

tuossa taida mitkään voivottelut auttaa. Tajuavatko lapsenne olevansa eriarvoisia? Olisi kauheaa ajatella, että lapset pohtivat omaa arvoaan (miksi muut mäkkärille ja me ei) eikä sellaista tilannetta pitäisi koskaan syntyä. Ehdotan, että menisitte puhumaan jollekin ulkopuoliselle taholle joten saatte konkreettisia neuvoja.

mutta mä en todellakaan hyväksyisi tuollaista, että lomat ja huvittelureissut pidetään erikseen. Jos mies lapsineen lähtee mökille, niin sun lapsines kuuluisi mennä sinne mukaan. Eri asia on sitten, jos äiti tai isä haluaa viettää välillä yhden lapsen kanssa "laatuaikaa" ja lähtee hänen kanssaan kahdestaan jonnekin.

Miehes tuntuu todella lapselliselta. Kyllä heidän kesälomareissuun on kulunut aika paljon enemmän rahaa kuin sun.

Uusperhekuviot vaativat aika lailla säätämistä ennen kuin asiat rullaavat, mutta lähtökohtaisesti sinun ja miehesi pitää pystyä selvittämään näkemyksenne ensin. Lasten iätkin vaikuttavat paljon.



Itse näkisin kokonaiskuvan niin, että arkisin elätte, kuten elätte, miehen lapsethan ei sitä arkea jaa, joten sille sinä et voi mitään. Miksi ette toimisi viikonloppuisin, kun lapset ovat kaikki teillä niin, että sinä teet omien lastesi kanssa jotain silloin, kun mies kulkee omiensa kanssa harrastuksissa, ja sen toisen päivän olette yhdessä perheenä? Kesälomista on paha ulkopuolisen sanoa, mutta kyllä kai aikuiset ihmiset pystyvät neuvottelemaan mitä tehdään yhdessä ja mitä erikseen. Jos rahat on tiukilla, se tietysti kiristä tilannetta ja mahdollista epätasa-arvon tunnetta.



Itse olen elänyt lähes 10 vuotta uusperhe-elämää, mutta meillä on vain minun ja yhteisiä lapsia, jotka kaikki asuvat meillä, minun lapseni tapaavat isäänsä vain kerran kuussa. Olemme pikkuhiljaa päässeet sellaiseen hyvään järjestelmään, että isommat lapset (siis ne minun) tietävät, että me voimme tehdä nuorempien sisarusten kanssa ihan omia juttuja silloin kun he ovat isällään. Joskus tehdään jotain erikoista, useimmiten ei. Myös pienet sisarukset ymmärtävät, että isommat tekevät omiaan isänsä kanssa. Sellaiset asiat, jotka ovat kaikille lapsille tärkeitä, kuten huvipuistoreissut, sukujuhlat ym. järjestetään niin, että pääsemme koko perheenä menemään. Kesälomilla nyt, kun isommat ovat jo teini-ikäisiä ja viettävät esim. sukulaistensa (isän puolen) luona aikaa, voimme sitten tehdä jonkun pikkureissun pienempien kanssa silloin, kun isommat ovat sukuloimassa.



Nämäasiat vaativat aikaa, kärsivällisyyttä ja keksusteluja. Lasten huomioiminen on tietysti tärkeää, mutta kyllä lapset senkin ymmärtävät, että kaikki eivät voi aina tehdä/saada kaikkea. 100% tasapuolisuutta on aika mahdoton noudattaa uusperheessä, mutta perusperiaatteena se on hyvä pitää mielessä.

Siis te vatvotte jotain asiaa, mikä on tapahtunut puoli vuotta sitten? Ei voi olla totta... ettekö te sen jälkeen ole tehneet yhtään mitään?